Takaisin pääsivulle

05 helmikuu
2020

Ilkeydestä on tullut uusi normaali

Olin läsnä Sotainvalidien Veljesliiton 75-vuotisjuhlassa Helsingin Messukeskuksessa elokuussa 2015. Juhlapuheen piti tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Päätössanat lausui sotainvalidi, professori Veijo Saloheimo. Hän kiitti presidenttiä: “Toivotamme teille voimaa ohjata tasavaltamme nykyisestä epävarmuuden ja erimielisyyden korpimaasta pysyvän nousun polulle.”

Ihmeitä ei ole tällä saralla tapahtunut. Lainsäätäjäkään ei ole onnistunut muuttamaan suuntaa saati sitten presidentti itse.

Valtiopäivien avajaisissa aiemmin tänään sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö että eduskunnan puhemies Matti Vanhanen nostivat puheissaan esiin yhteiskunnallisen keskustelun saamat ikävät piirteet. Puhemies viittasi kansanedustajien käytöstapoihin ja presidentti puhui vihapuheesta ja rasismista laajempina ilmiöinä.

Olen itse aina välttänyt käyttämästä vihapuhe-termiä. Pidän sitä aivan liian abstraktina ja epätarkkana käsitteenä, jotta kokisin kykeneväni käyttämään sitä oikein. Se mikä on mautonta ja huonotapaista ei välttämättä ole lainvastaista.

Epävarmuus ja erimielisyys ovat edelleen vahvasti läsnä yhteiskunnassamme. Taloustilanteen ontuva tila, aivan liian korkea työttömyys ja kokemukset epäreiluudesta kuormittavat meitä eri puolilla Suomea. Huoli ja näköalattomuus lisääntyvät. Valtion menoja paikataan velkarahalla. Poliitikot, joiden vastuulla on tilanteen korjaamista edistävien ratkaisujen löytäminen eivät ole päässeet eduskuntavaalien jäljiltä vieläkään vauhtiin. Yhteiskunnallista keskustelua ei ole oikein kunnolla keskusteluksi tunnistanut, sillä sen yllä leijuu synkkä loputtoman kinastelun ja syyttelyn varjo.

Eri mieltä voi ja saa olla ja se on mahdollista siksi, että Suomi on vapaa maa. Se, miten mielipiteensä ilmaisee onkin sitten taitolaji, jotta mielipiteiden kirjo ei muutu entistä ikävämpiä sävyjä saavaksi taisteluksi. Toisten ideoiden vähättelyn ja mollaamisen sijaan kannattaisi keskittyä kertomaan perustellusti miksi oma idea tai ratkaisuehdotus on parempi. Kansalaisena odotan tätä, en ainoastaan sen julistamista mikä on huonosti.

Vallalla olevassa keskustelukulttuurissa minua kummastuttaa kaikista eniten häpeilemätön ilkeys ja pahansuopuus. Blogit ja erityisesti sosiaalinen media ovat aivan sakeana kirjoituksia, joissa tylyin, jopa julmin sanoin kommentoidaan eri mieltä olevia tai jotakuta, jonka yksinkertaisesti koetaan olevan jonkun aiemman lausunnon perusteella vastapuolella. Toisista ihmisistä käytetään täysin ala-arvoisia nimityksiä ja heitä kuvaillaan törkeästi. Jopa kansanedustajat kirjoittavat toisistaan niin lapsellisen rumasti, etten meinaa silmiäni välillä uskoa. Ilkeilyä ryyditetään kaiken maailman meemeillä ja kuvamanipulaatioilla. En ymmärrä miten yllä kuvattu edistää mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä, joka on päätöksentekotavassa ainoa mahdollinen väylä toimia.

Nähdäkseni tällainen tyylittömyys vain lisääntyy koko ajan. Miten meistä on tullut aikuisten koulukiusaajien kansakunta?

Toisia ei voi muuttaa, vain itseään. Olen aina pitänyt ohjenuoranani sitä, että en julkaise kenestäkään mitään sellaista, mitä en voisi ääneen hänelle kasvotusten sanoa. Hallinnoimillani sosiaalisen median sivuilla ja blogissani olen aina ollut tarkka siitä, että poistin kaikki niihin jätetyt kirjoitukset ja kommentit, joissa puhuttiin halventavasti jostakin toisesta tai minusta itsestäni. En ole ikinä halunnut osallistua myrkyn levittämiseen.

Politiikkaan kuuluu kovakin kieli ja suorapuheinen kritiikki, mutta huonotapaisuus on aivan eri asia. En ylipäätään pidä keskustelutaitojamme kovin kummallisina, sillä mielipiteiden ja tunteiden ilmaiseminen sanoin tai elein ei ole keskimäärin suomalaiselle kovin luontevaa. Näkisin mielelläni koulumaailmassa enemmän retoriikan, argumentointitaitojen ja esiintymisen opettelua, mutta tuo kaikki pitää aloittaa riittävän nuorella iällä. Kalliit esiintymiskoulutukset vastavalituille kansanedustajille eivät tilannetta muuksi muuta, jos aiempi pohja on vaatimaton.

7 kommenttia artikkeliin “Ilkeydestä on tullut uusi normaali”

  1. Eero Toivanen sanoo:

    Maria on tärkeän asian äärellä. Tämä ei ole ollenkaan helppo asia määritellä mikä kenellekin on loukkaavaa. Poliittiset linjat ovat muotoutuneet noin 50v aikana ja lonkerot ovat todella syvällä yhteiskunnan eri päättävissä elimissä. Silloin voi olla että normaaleilla järkipuheilla ei päästä edes ovesta sisään keskustelemaan asioista. Esim. ELY keskukset varjelevat omia alueitaan raitaisella otteella.

    Edellemainittu on yksi muoto joka tukkii keskustelun. Toinen perusasia on sellainen, jos joku taho tekee mielipidekysekyn jolla on tarkoituskin saada vain yhdenlainen vastaus. Eli kyselyssä ei ole kerrottu millään lailla, mikä vaikutus asialla on jos ⁶vastaa kyllä tai ei. Ja kun kansa “joka tietää” on sitten sanonut kyllä, on kuin puhuisi kuuroille seinille puhuessaan toisesta vaihtoehdosta. Myös lehdistö pauhaa, että kansa on nyt päättänyt. Tästä kaikkein räikeimpänä viimeaikaista oli mielestäni kysely pidetäänkö koko Suomi asuttuna. Olisi voitu kysyä edim. pidetäänkö kaikki kunnat asuttuna, jos maksat siitä xxxx eur/vuosi ylimääräistä veroina. Tai pidetäänkö kaikki kaupungit asuttuna jos… Ja pidetäänkö maaseutu asuttuna, jos… Tai pidetäänkö koko Suomi edelleen asuttuna jos vanhukset jää hoitamatta kun kunnassa ei ole hoitajia, kun nuoret ovat muuttaneet muualle.

    Kolmas asia on se, että uusien ideoiden esittäminen sekoitetaan välillä vihapuheeksi. Jos on totuttu tekemään tietyllä tavalla niin uusi ajatus koetaan uhkaavana. Tämä on jo rajoittanut ihmisten mieltä kun pitää jo valmiiksi radikaalista ideasta poistaa radikaalisuus. Muuten et saa yhtään kommenttiakaan siihen, kun kaikki oelkäävöt leimaumista jos on edes tykännyt asiasta.
    Usein asiat on kokonaisuuksia ja niihin kuuluu sekä hyviä että jollekin taholle ehkä huonojakin puolia kun kohtuuttomista “saavutetuista eduistakaan” ei haluta luopua.

    1. Maria Lohela sanoo:

      Juuri niin: mikä kenellekin on loukkaavaa. Loukkaus ei ole automaattisesti rikos, vihapuhetta tai rasismia.

      Minuakin on nimitelty ja haukuttu politiikan vuosina lukemattomia kertoja, mutta en ole koskaan lähtenyt vänkäämään asioista julkisesti tai yksityisesti. Sivuutan höpöhöpö-jutut ja haukkumiset sellaisenaan, enkä niiden vuoksi ole koskaan yöuniani menettänyt. Ilkeimmät kuulemani sanat minulle on kirjoittanut helsinkiläinen opettaja, joka lähetti sähköpostia omalla nimellään työpaikkansa osoitteesta. Se hämmensi hetken ja vahvisti käsitystäni siitä, että sivistys ja käytöstavat eivät millään tavalla korreloi koulutuksen tai ammatin kanssa.

      Sekin on selvää, että jokaiselle tulee elämässä vastaan tilanteita, jotka satuttavat. Kuulemme sanoja tai luemme kirjoituksia, jotka satuttavat. Se ei ole kivaa, mutta näin vaan käy. Politiikassa tätä pitää kestää ja ylilyöntejä voi tulla kenelle vaan vaikkapa tunnekuohussa tai jos on keskellä jotakin itselleen todella tärkeää asiaa. Anteeksipyytäminen ja anteeksianto ovat kovaa valuuttaa, kun on tapahtunut ylilyönti.

      Ongelmallista on tämä systemaattinen nälvimisen ja viisastelun sisään rakennettu ilkkuminen, jossa asioiden arvostelun sijaan jollakin tapaa lyödään henkilöä. Sanoisin, että tässä asiassa ei ole viattomia puolueita, mutta viattomia ihmisiä kylläkin.

      Eihän tälle oikein mitään voi tehdä. Voi muuttaa vain itseään.

      1. Eero Toivanen sanoo:

        👌

  2. Marja sanoo:

    Kyllä epäoikeuden mukaisuudesta pitää kritisoida ei voi olla hyss hyss , kun asiat ei ole hoidettu ja kaikki ongelmat on tiedossa , koska asioille pitää tehdä jotain eikä jaaritella,

    1. Maria Lohela sanoo:

      Tietenkin. Kirjoitukseni ydin olikin siinä miksi valitsemme naljailun ja henkilöön käyvän ilkeilyn asiaan ja tehtyihin päätöksiin kohdistuvan kritiikin sijaan. Politiikassahan on jokaisella toimijalla oikeus tehdä parhaaksi katsomaansa ajatusmaailmaan pohjautuvia linjauksia. Poliitikot ja ajatusmaailmat vain vaihtuvat välillä.

  3. Jani Heiska sanoo:

    Hei vaan Maria joskus olen miettinyt onko meidän sitten helpompi arvostella toisia ja antaa sitä negatiivista palautetta enemmin kuin positiivista.

    1. Maria Lohela sanoo:

      Jani, se on juuri näin. Kummallista, eikö vain, koska positiivisen palautteen antamisesta tulee itsellekin niin parempi mieli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *