Takaisin pääsivulle

23 marraskuu
2016

Ainutlaatuinen arktinen Lappi

Puhuin Ainutlaatuinen arktinen Lappi -maaseutuseminaarissa Rovaniemellä 15.11. seuraavasti:

Muutama vuosi sitten Turun yliopiston poliittisen historian laitoksella mietittiin, mikä asia tai esine muutti eniten suomalaista yhteiskuntaa 1900–luvulla. Pitkän pohdinnan jälkeen tutkijat antoivat vastauksen, joka varmasti voi tuntua yllättävältä: moottorisaha.

Moottorisahan yleistyminen tehosti metsänhakkuuta niin paljon, että puun korjuu ei enää työllistänyt maaseudun miehiä. Monet muuttivat perheineen etelän kaupunkeihin tai Ruotsiin etsimään töitä. Teknisen innovaation seurauksena syntyi suuri yhteiskunnallinen rakennemuutos.

Kansanedustajien vastuulle jäi jälkien korjaaminen. Näin tehtiin säätämällä lakeja maapaketeista, lähiöiden asuntorakentamisesta ja tukityöllistämisestä.

Edellä kertomani kehityskulku on usein nähtävissä politiikassa. Teknologiset keksinnöt, ilmaston lämpeneminen tai suurvaltojen välisten suhteiden jännittyminen pakottavat kansanedustajat ottamaan kantaa asioihin, joiden syntymiseen eivät ole itse juuri voineet vaikuttaa. Tällaisessa tilanteessa kansanedustajien on yritettävä löytää sellaisia ratkaisuja, jotka ovat mahdollisimman hyviä koko Suomen kannalta.

Olen itse kotoisin Sarjankylältä, pienen maaseutukaupungin Nivalan sivukylältä. Isäni sukujuuret ovat Inarissa. Olen elänyt koko aikuisuuteni kaupungissa, mutta maaseutu on minut kasvattanut. Tästä syystä olen hyvin kiitollinen, kun saan esittää ajatuksiani Lapista ja sen arktisesta maaseudusta.

Lapin tulevaisuuteen vaikuttaa monta asiaa, joita me emme kovin paljon voi muuttaa yksittäisinä ihmisinä tai edes poliittisina päättäjinä. Nykyinen työmme eduskunnassa näkyy yhteiskunnassa muutamien vuosien tai joskus vasta vuosikymmenien kuluttua. Sen tosiasian hyväksyminen itse, tai sen selittäminen muille, voi olla kovin hankalaa. Luonto elää rinnallamme aivan omaa aikasykliään.

Eräs pohjoissaamelainen poromies kuvasi luonnon ja ihmisen suhdetta näillä sanoilla:

”Poroilla on kuitenkin ne omat tavat, vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät niitä muuttaa. Poron tavat eivät muutu. Ne menevät samoista paikoista, joista ovat tuhansien vuosien ajan kulkeneet jokien yli.” 

Kun puhumme Lapista, puhumme luonnosta. Kuten kaikki tiedämme, ilmaston lämpeneminen vaikuttaa ja tulee monella tavalla vaikuttamaan arktisen alueen tulevaisuuteen niin kaupungeissa kuin myös maaseudulla. Lappia koskevissa uusissa ilmastoskenaarioissa on ennakoitu, että vuonna 2040 pakkaskausi tällä alueella kestää noin 50 vuorokautta vähemmän kuin nykyisin, jolloin kasvukausi vastaavasti pitenee. Tämän vuosisadan lopussa Lapin ilmasto muistuttanee nykyistä Keski-Pohjanmaata.

Muutoksilla on suuri vaikutus Lapin luontoon ja maaseutuun. Monia viljakasveja voidaan viljellä entistä pohjoisempana. Onkin mahdollista, että moni lappilainen maatilayritys siirtyy tulevaisuudessa perinteisestä maidon- ja lihantuotannosta esimerkiksi kevätvehnän tai öljykasvien viljelyyn. Monen elinkeinon harjoittaminen tulee ilmastonmuutoksen myötä kuitenkin myös nykyistä vaikeammaksi. Ilmaston lämpeneminen lisää esimerkiksi talvisia suojakelejä, mikä vaikeuttaa porojen ruokintaa tai vaikkapa puunkorjuuta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa oikeastaan kahdella tavalla: se koskettaa sekä mieltä että materiaa. On ennakoitu, että tulevaisuudessa ihmiset kokevat elämän nykyistä epävarmemmaksi.  Nuoskalumen sataminen voi vaikuttaa pieneltä asialta, mutta poromiehen, metsätalousyrittäjän tai syrjässä asuvan kyläläisen elämään se voi tuoda turvattomuuden tunnetta. Yhä useammin he joutuvat huolissaan katsomaan vetistä lumisadetta ja miettimään, kuinka porot löytävät ruokaa, kuljetuskalusto kestää tai sähköverkko toimii.

Näitä ihmisten arkielämän kokemuksia ei koskaan saa unohtaa, vaikka politiikassa yhteiskuntaa usein tarkastellaan vain numeroina, rakenteina ja strategioina. Jos Lapin tulevaisuutta katsotaan näin, paljon hyviäkin asioita on kehittymässä.

Vuonna 2013 valtioneuvosto hyväksyi Suomen arktisen strategian. Siinä on mainittu monta toimenpidettä, joita valtio aikoo tehdä Suomen arktisella alueella. Monet niistä kohdistuvat nimenomaan Lapin maaseudun kehittämiseen: edistetään saamen kielen elvytysohjelman toteuttamista, tuetaan puun käytön lisäämistä paikallisena energialähteenä, parannetaan liikenneyhteyksiä matkailun tarpeita varten, tehdään maankäyttövaraus ratayhteydelle Sodankylästä Rovaniemelle ja tuetaan Lapin cleanteach –hankkeiden käynnistymistä ja rahoitusta  – muutamia mainitakseni.

Kun arktista strategiaa lukee, pakostakin kuitenkin kiinnittää huomionsa sen kieleen. Strategiassa edistetään, tuetaan, parannetaan ja tehdään. Passiivia käytetään paljon, toimenpide-ehdotukset ovat yleisiä. Tällainen kielenkäyttö on yleistä valtionhallinnossa ja myös politiikassa. Se on oire asioiden monimutkaisuudesta, erilaisten etujen ristiriidoista, päätöksenteon vaikeudesta ja tulevaisuuden epävarmuudesta. Avoimeksi jää kysymys, kuka lopulta tekee ja mitä. Sitä kysymystä ei pidä epäröidä esittää.

Me poliittiset päätöksentekijät emme voi paeta vastuutamme. Eduskunnan päätöksillä emme kovin paljon voi vaikuttaa koko maailman ilmastonmuutoksen, mutta varmasti voimme omalla työllämme parantaa Lapin asukkaiden ja luonnon hyvinvointia.

Tärkeintä on tehdä päätöksiä, jotka lisäävät luottamusta tulevaisuuteen. Ihmisten keskinäinen luottamus Lapissa on poikkeuksellisen suuri. Kirjailija Kirsti Paltto on kuvannut sitä näin:

”Kun ihminen elää näissä oloissa täällä Lapissa, se aiheuttaa sen, että täytyy ottaa huomioon myös toisen ihmisen olemassaolo. Jokainen voi hyvin joutua tarvitsemaan apua ja siksi ei apua voi keneltäkään kieltää. Tämä ajatus lopulta johtaa siihen, että ihmisten on elettävä rauhassa keskenään.” 

Asukkaiden luottamus yhteiskuntaan on kuitenkin paljon vähäisempää. Tuoreessa hyvinvointitutkimuksessa Lapin asukkailta on kysytty, mitkä asiat vähentävät heidän hyvinvointiaan. Yhteiskunta mainittiin neljänneksi yleisimpänä syynä huonoon hyvinvointiin. Yhteiskuntaa pidettiin lähes yhtä yleisenä syynä huonoon oloon kuin alkoholin liikakäyttöä. Tämä näkemys on varmasti oire yhteiskunnan infrastruktuurin pettämisestä: palvelut pakenevat, sähkölinjat pettävät, tietoliikenneyhteydet pätkivät ja tiet rapautuvat.

Tämä on huolestuttavaa, paljon on siis parannettavaa. Luottamuksen puute näkyy vaikkapa siinä, että noin 20 prosenttia Lapin maatalousyrittäjistä miettii juuri parhaillaan toimintansa lopettamista. Toivoisin kuitenkin, että monet heistä jaksaisivat vielä yrittää, sillä myös positiivisia signaaleja Lapin maatalouden tulevaisuudesta on olemassa. Tutkijat ovat esimerkiksi löytäneet uusia bioaktiivisia yhdisteitä arktisen alueen hitaasti kasvavista kasveista ja puista. Niistä voidaan tulevaisuudessa tehdä arvokkaita valmistusaineita elintarvike- ja lääketeollisuuteen. Jo nyt Lapin luonnonantimista peräisin olevia aineita käytetään esimerkiksi kosmetiikan valmistuksessa.

Luottamusta tulee lisätä, mutta samalla luonnon tasapaino tulee säilyttää. Lappi on ainutlaatuinen alue Suomessa, koska missään muualla eri elinkeinojen välillä ei ole samanlaisia jännitteitä kuin täällä pohjoisessa. Poronhoidon, metsätalouden, matkailun ja kaivannaisteollisuuden tarpeet ovat erilaisia ja joskus myös vastakkaisia. Kaikilla näillä on kuitenkin myös omat oikeutensa. Poliittista viisautta on se, että elinkeinoja tarkastellaan aina tasapainoisesti kokonaisedun näkökulmasta ja suhteessa toisiinsa. Perimmiltään kokonaisedun määrittelee luonto, sillä kaikki asukkaat ja yrittäjät tarvitsevat puhdasta ilmaa ja vettä.

Puhemiehenä en voi ottaa kantaa yksittäisiin poliittisiin päätöksiin tai hallituksen toimintaan. Myös tässä tehtävässä voin kuitenkin tehdä oman osuuteni Lapin ja sen asukkaiden puolesta. Voitte olla varma, että tulen paljon keskustelemaan Lapista ja sen asukkaiden toiveista esimerkiksi ulkoministeri Soinin kanssa, kun Suomi aloittaa arktisen neuvoston puheenjohtajana ensi toukokuussa. MInisteri Bernerin kanssa olen usein keskustellut pohjoismaisesta yhteistyöstä ja rajaesteistä, sillä nämä teemat ovat omallakin työpöydälläni tavatessani säännöllisesti pohjoismaisia kollegojani. Kansainvälisen politiikan kysymykset heijastuvat Lapin maaseudulle asti ja niiden purkaminen on meidän kaikkien etu.

Minulla on kuitenkin myös toinen mahdollisuus tehdä työtä Lapin puolesta. Olen erittäin ilahtunut, että Suomen arktisessa strategiassa Lappia korostetaan niin paljon vienninedistämisen yhteydessä. Lapin luontoa ja yrityksiä markkinoidaan ulkomaille ja tänne tuodaan vierailijoita tutustumaan arktisen alueen liiketoimintamahdollisuuksiin.

Kansanedustajat markkinoivat arktisen alueen mahdollisuuksia ulkomaanvierailujen yhteydessä ja tänne tuleville vieraille puhutaan Lapin ainutlaatuisuudesta esimerkiksi matkakohteena. Keskustelut alkavat usein Lapin luonnosta, lumesta ja revontulista.

Yritän aina pitää mielessäni sanat, jotka eräs ranskalaisen retkikunnan jäsen kirjoitti vuonna 1843 katsellessaan Suomen Lapin ruskaa:

”Erään kukkulan huipulta näin meitä ympäröivän maiseman erikoisen kauneuden. Suota ei enää ollut vaan maata peitti paksu kellertävä poronjäkälämatto. Vaivaiskoivut kohottivat ritvojaan siellä täällä. Syksyn kosteus oli kirjavoittanut niiden lehdet oranssiksi ja purppuranpunaiseksi. 

Keltaisen, punaisen ja violetin sävyttämä maisema sai aikaan mitä ihmeellisimmän vaikutelman. On kuin luonto olisi ollut keinotekoinen, mahdoton – ikään kuin kiinalainen porsliinimalaari olisi sen maalannut yltiöpäisyyden puuskassa. Tällaisia värejä kirjaillaan joskus kankaisiin, mutta luonnossa niitä ei näe koskaan.” 

1 kommentti artikkeliin “Ainutlaatuinen arktinen Lappi”

  1. Jani Heiska Nivala kirjoitti:

    Moi Maria jääkausi on tulossa 2030,joten turkkeja tarvitaan silloin ja jo nyt:)

Vastaa käyttäjälle Jani Heiska Nivala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *