Takaisin pääsivulle

26 helmikuu
2016

Kohtaamisia Suomalaisella Klubilla

Kahdeksas Suomalainen kirjoituskilpailu, puheeni palkintojenjakotilaisuudessa 26.2.2016

Arvoisat kirjoituskilpailun osanottajat

Hyvät naiset ja herrat

On kunniatehtävä olla kahdeksannen suomalaisen kirjoituskilpailun suojelijana. Olen siitä hyvin iloinen. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat olleet minulle hyvin tärkeitä pienestä pitäen. Siitäkin syystä tämä tehtävä on minulle erityisen mieluinen.

Ilahduttavaa, että kirjoituskilpailu sai tänä vuonna aivan ennätysmäisen määrän kynäilijöitä tarttumaan tehtävään. Opettajilla lienee riittänyt päänsärkyä valintatilanteessa, kirjoituksia on täytynyt kilpailun hengessä laittaa järjestykseen.

Kun olin koulussa, äidinkielen tunnit olivat minulle kaikkein mieluisimpia. Kiitos siitä kuuluu taitaville, kannustaville ja rohkaiseville opettajille, joita kaikki äidinkielenopettajani ovat olleet. Ala-asteeni kirjahyllyjen tarjonta oli yhtä pieni kuin itse 30 oppilaan ala-astekin, mutta luin kaiken mahdollisen. Kirjastoauto kurvasi koulumme pihaan muutaman viikon välein ja sieltä hain pinottain lisää luettavaa. Yläasteelta on mieleeni jäänyt kirjoituskilpailu, jonka voitin. Sain palkinnoksi 100 markkaa. Se tuntui valtavan isolta rahalta, mutta suurempi korvaus oli onnistumisen tunne. Kirjoitin kilpailutekstiäni monet illat, käsin paperille, ja sitten vaivannäkö palkittiin. Tästä on reilut 20 vuotta ja nyt maailma on erinäköinen. Nyt luemme, kommunikoimme ja kohtaamme toisiamme aivan eri tahtiin, eri välinein. Tuoretta luettavaa löydämme muutamalla napin painalluksella kännykkään, tablettiin tai lukulaitteeseen.

Kahta asiaa ei mikään muuta: itse kirjoittamista ja lukemisen tuottamaa innostusta. Ne lisäävät uteliaisuutta, luovuutta ja tiedon janoa. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat arvokkaimpia taitoja, joita kenelläkään voi olla. Ne ovat välttämättömiä yksilöiden ja yhteiskuntien sivistykselle ja menestykselle.

Selatessani kirjoituskilpailun tehtävävaihtoehtoja esiin nousi useitakin, joista olisin hyvin innostunut itsekin kirjoittamaan. Suuri osa aiheista oli sisällöltään perin tuttuja, sellaisia kokonaisuuksia, joita esimerkiksi eduskunnassa sivutaan usein.

Poliitikon näkökulmasta erittäin herkullinen aihe on tehtävä numero 7: ”Minäkö väärässä?”. Yhtä innostava aihekokonaisuus on itse teema, kohtaaminen, joka on politiikassa toimivalle, kansalaisia edustavalle läsnä jatkuvasti.  Me eduskunnassa kohtaamme jatkuvasti erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja odotuksia. Molemmat tässä esiin nostamani tehtävät antavat aihetta laajoihin pohdintoihin nykyajan ihmiskuvasta ja maailmasta, jossa elämme.

Arvostelulautakunnalla on varmasti ollut mielenkiintoinen työrupeama. Kilpailu hyvin ajankohtaisine teemoineen on avannut ikkunat lukiolaisten mieliin ja siihen tapaan, jolla maailmamme hahmottuu nuorillemme tässä ajassa. Samalla kilpailu valaisee hyvin kirjoittajien kykyä tarkastella aihettaan kiinnostavista näkökulmista. Jokainen kilpailuun osallistunut on ansainnut suuret kiitokset työstään ja uskalluksestaan antautua ajatuksineen opettajiensa sekä arvostelulautakunnan arvioitavaksi.

Työtehtäviini eduskunnan puhemiehenä ja aiemmin kansanedustajana kuuluu lukea valtavat määrät asiapitoista, niukkaa ja tiukkaa virkakieltä kuivakasta lakitekstistä puhumattakaan. Tästä syystä koen joskus väsyneeni lukemiseen ja siten kadottaneeni hetkellisesti lukemisen riemun. Toisaalta, kiitos tämän kirjoituskilpailun suojelijan tehtävän, huomaan taas innostuneeni kaunokirjallisuudesta tai muusta luovasta tekstistä, joista nauttiminen on hyvin tärkeää mieltä avartavaa arjen vastapainoa. Muistan hyvin elävästi, miten onnelliseksi kirjat ja lukeminen ovat minut tehneetkään.

Kirjoituskilpailu ja sen saavuttama suosio osoittaa, että jos lukemisen riemu on hetkellisesti kadoksissa, niin lääke on ainakin lähellä. Aikaisempien kirjoituskilpailujen kirjoituspankista voi aloittaa ensihoidon.

Haluan onnitella kaikkia osallistujia luovuudesta ja osallistumisesta. Kannustan teitä jatkamaan kirjallisella ilmaisun polulla, niin kirjoittaen kuin lukien.

Helmikuun 18. päivä edesmennyt suuri italialainen kulttuurivaikuttaja, kirjailija Umberto Eco on sanonut:

”Täytyy olla tekstejä, joita ei voi näpelöidä. Klassikoiden viehätys perustuu juuri siihen, että niitä ei voi muuttaa, koska ne kertovat tarinan juuri tietyssä muodossa, ja tapahtumat etenevät siinä ainoassa oikeassa järjestyksessä.”

Kirjoitettu teksti ja kirja ovat siksi niin tärkeitä, että kerran kirjoitettu on ja pysyy ikuisesti.

Hyvät lukiolaiset, kaikkea hyvää jatkoon. Innostukaa ideoistanne ja unelmistanne, ja tavoitelkaa niitä rohkeasti, vastoinkäymisistä lannistumatta, sillä niitäkin tulee jokaisen eteen joskus.

Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *