Takaisin pääsivulle

06 syyskuu
2015

Maaseutu on elävä

Tein tänään päiväreissun Raaheen. Sain kunnian tuoda valtiovallan tervehdyksen valtakunnalliseen paikallis- ja kylätoimijoiden tapaamiseen, Lokaaliin. Superviikonlopun aikana Raahe on ollut täynnä tapahtumia, tänään sunnuntaina vietettiin päätösjuhlaa.

Pienen kylän kasvattina suomalainen maaseutu on minulle edelleen sydämen asia. Realiteetit ovat kuitenkin kovia. Mistä työtä ja toimeentuloa myös harvaan asutuilla alueilla? Aktiivisuus on ihmisen löydettävä itsestään, puitteet itsensä toteuttamiselle järjestää valtio lainsäädännön turvin.

Puhuin juhlassa suurin piirtein seuraavin sanoin:

”Arvoisa Lokaali-juhlaseminaarin väki

Saatuani kutsun tulla puhumaan tänne Raahen suureen juhlaviikonloppuun, ilahduin kovasti. Saan tuoda teille valtiovallan tervehdyksen minulle tärkeällä alueella Suomessa. Olenhan sisimmältäni pohjoispohjanmaalainen, Nivalassa syntynyt. Arvostan tätä mahdollisuutta paljon, kiitos siitä.

On selvää, että jokaiselle suomalaiselle se oma tietty kotipaikka on sydämessä aivan korvaamaton ja rakas tässä eurooppalaisittain harvaanasutussa massaamme. Synnyinseutu on luonnollisesti erityinen paikka ihmiselle. Sen yksityiskohdat, tuoksut, tunnelmat ja muistot kulkevat mukana läpi elämän.

Tämä juhla todistaa samaa asiaa, joka on hiljalleen vahvistumassa yleisemmässäkin tietoisuudessa. Ihmisten kiinnostus kotiseutujaan kohtaan on kasvussa. Näkemystä vahvistaa viime toukokuussa julkaistu uutisjuttu, joka osui silmiini. Sen otsikko oli ”Kotiseuturakkaus syrjäyttää huonot uutiset”.

Ajattelin, että onpas osuva otsikko! Jutussa Suomen kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo kertoi, että vaikka kunnat yhdistyvät ja elinalueemme muodostuvat aiempaa suuremmiksi, ei tämä sulje pois kiinnostusta kotiseutua ja omaa lähiympäristöä kohtaan.

Kotiseutuni oli vahvasti minunkin mielessäni aiemmin tällä viikolla. Olin viikon kestävällä kokousmatkalla New Yorkissa, jonne oli kokoontunut kansainväliseen kongressiin parlamenttien puhemiehiä yli 160 maasta. Samalla matkalla tapasin naispuhemiehet omassa tilaisuudessaan – heitä on muuten yhteensä 46 koko maailmassa.

Seurani oli siis hyvin kansainvälistä ja globaalia. Mukanani oli kuitenkin pala Nivalaa ja puhemieskollegoideni mukana pala heidän kotikontujaan. Nämä niin erilaiset synnyinseudut, niiden merkitykset, kulttuurilliset taustat ja arvot tutustuivat kauttamme toisinsa. Ne identiteetit, joita olemme esivanhemmiltamme perineet ja joita olemme kotiseuduillamme vaalineet, kohtasivat.

Vastaavat tapaamiset ovat nykymaailmassa erittäin merkittäviä. Saamme näissä yhteyksissä todeta, kuinka paljon yhteistä meillä onkaan erilaisista lähtökohdistamme huolimatta. Meistä jokainen nimittäin rakastaa omia juuriaan, synnyinseutujaan ja kotimaitaan. Rakastamme kyläämme, kaupunginosaa tai sen korttelia. Koti on aina koti, eikä ole sitä parempaa.

Vaikka elämämme on nykyisin hyvin kansainvälistä, yksilöinä hahmotamme silti omaa elämänpiiriämme kotimme ja lähiyhteisömme kautta. Niillä on erittäin suuri merkitys siinä millaisia olemme ja millaisiksi kasvamme.

Maaseutuperinteet leimaavat pohjoispohjanmaalaista elämänmuotoa, sillä noin kaksi kolmannesta tästä alueesta on puhdasta maaseutua vilja- ja maitotiloineen.

Maaseutu ei sulje pois teollisuutta. Terästehdas ja ydinvoimalahanke tuovat työtä ja veroeuroja, mutta voimme silti aiheellisesti miettiä kuinka kyläelämä ja palvelut pitkällä aikavälillä jaksavat, kun kunnalliset palvelut maassamme pyrkivät yleensä pakenemaan kaupunkeihin ja suurempiin keskuksiin.

Vastaus löytyy pitkälti tämän salin näyttämästä esimerkistä: aktiiviset ja riuskasti toimeen tarttuvat ihmiset luovat itse kaikkia hyödyttävää elämää ja aktiivisuutta seutukuntiinsa. Sitä tehdään erilaisin yhdistyksin, maamiesseuroin ja harrastepiirein.

Maaseudun elämän ja sen laadukkaan ja pysyvän olemuksen ydin on toimeliaisuus ja yhdessä tekeminen, kukoistava vapaaehtoistyö. Siitä kasvaa sellaista yhteisöllisyyttä, jolla maaseutu pysyy ja se voidaan jatkossakin pitää elävänä.

Moni suomalainen ja usea poliitikko on puhunut jo parinkymmenen vuoden ajan tavoitteesta, josta tulee päivä päivältä ajankohtaisempi: koko Suomi on pidettävä asuttuna ja elinvoimaisena. Työelämän ja työmarkkinoiden muutokset ovat johtaneet väen siirtymiseen maaseudulta suuriin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin.

Kokonaisuutena maaseudun autioituminen on suuren luokan asia, josta voidaan lukea muunkinlaisia uutisia, kuin mihin jo aiemmin viittasin. Elokuun lopussa uutisoitiin, että viimeisimpien ennusteiden mukaan harvaan asutuilta alueilta vähenisi satoja tuhansia asukkaita vain viidessätoista vuodessa. Taantuma työntää entistä enemmän väkeä kaupunkeihin.

Kaupungit vetävät puoleensa monipuolisempien työmahdollisuuksien vuoksi, mutta suurten kaupunkien ulkopuolelta löytyy jotain sellaista mitä ilman kaupungissa voi jäädä. Pienet pitäjät ja paikkakunnat nousevat esiin tutkimuksissa, joissa on joillain tavoin pyritty selvittämään ihmisten tyytyväisyyttä, elinympäristön turvallisuutta, välittämistä ja yleistä elon harmoniaa. Tutkimusten mukaan on olemassa yksi onnen taito ylitse muiden: ihmisshteiden vaaliminen. Onnellisuustutkija, psykiatri Antti S. Mattila pitää juuri sitä onnellisten kuntien salaisuutena. Yhtenä esimerkeistä han nostaa pikkukuntia Pohjanmaalta: ”Siellä verkostot ovat kunnossa ja ihmiset huolehtivat toisistaan. Ilman sitä on turvattomampi olo”.

Tutkimukset ovat toki vain tutkimuksia, eivätkä niiden tulokset ole aina niin yksinkertaisesti sovellettavissa käytäntöön. Voimme kuitenkin saada niistä tukea ja taustoja nykykehityksen analysointiin ja ratkaisujen kehittelyyn. Kaupunkien vahvistuminen on tosiasia, mutta sen rinnalla ei pidä unohtaa maaseutujen mahdollisuuksia.

Valtakunnallinen paikallistoimijoiden juhla Lokaali on selkeä todiste maaseudulla piilevästä elinvoimasta, joka nostaa maaseutumme toimijoiden ja paikallisesta kehittämisestä kiinnostuneitten aktiivien ponnisteluja laajempien piirien huomioon.

Pohjois-Pohjanmaan maakunta on hyvin laaja ja merkittävä alue, sekä maantieteellisesti että kulttuurillisesti. Se ulottuu Kalajoen hiekoilta aina Venäjän rajalle hiljaisiin Kuusamon metsiin.

Oulun, Oulunkaaren, Raahen, Haapavesi-Siikalatvan, Nivala-Haapajärven, Ylivieskan ja Koillismaan seutukunnat muodostavat monipuolisen asuinalueen. Ajattelen sen tulevaisuutta paljon valoisammin kuin jotkin tämän hetken ennustukset näyttävät.

Pohjois-Pohjanmaalla ei ole jääty toimettomana katselemaan hiljeneviä kylänraitteja. Päinvastoin, haette ja saatte toisiltanne voimaa, josta kasvaa väkevää kaikia hyödyttävää yhteistyötä.

Paikallisten tapahtumien huomioiminen, harrastajien kokoontuminen sekä kulttuuripiirit ja juhlat alkavat toivottavasti hiljalleen taas vakiintua ja nousta laajemman yleisön suosioon. Ne ovat maaseudun vetovoimaa lisääviä tekijöitä ja rikastuttavat kotimaan matkailumahdollisuuksia.

Ajattelen, että meidän on tehtävä koko maassa samoin kuten te täällä: meidän on oltava aktiivisia oman seutukuntamme kehittämisessä, meidän on luotettava toisiimme ja tehtävä vapaaehtoistyötä ja oltava ylpeitä juuristamme. Siten Suomessa säilyvät hyvinvointi, elinvoima ja turvalliset ja monipuoliset kasvuympäristöt, jotka houkuttelevat uusia asukkaita, yrityselämää ja palveluita. Kaiken taustalla vaikuttaa valtakunnan tason politiikka, jonka on luotava edellytykset yrittämiselle, työllistämiselle ja asumiselle myös harvaan asutuilla alueilla.

Tietotekniikka on jo lyhentänyt ihmisten välisiä matkoja mitä yhteydenpitoon ja sähköiseen asiointiin tulee. Internet ja sen mahdollisuudet eivät kuitenkaan koskaan korvaa toisen kohtaamista, silmiin katsomista, kuulumisten vaihtoa. Facebook ei korvaa naapuriapua tai talkootöitä. Vain verkon varassa toimiva yhteisö lakkaa toimimasta sillä hetkellä kun syysmyrsky katkoo sähköt ja kännykästä loppuu akku. Hyvä naapuruussuhde löytyy sen sijaan kävelymatkan päästä paukkupakkasellakin.

Menneisyyteen emme voi palata, mutta voimme ammentaa sieltä hyviksi havaittuja toimintatapoja, joiden varassa aiemmat sukupolvet kykenivät rakentamaan yhteisöjään ilman sitä yhteiskunnan palvelujen ja rahallisen tuen kirjoa mistä me tänä päivänä nautimme. Olemme voineet pyytää apua sitä tarvitessamme ja osanneet auttaa toisiamme niukkuutta huomatessamme. Näistä opeista riittää hyödynnettävää tänäkin päivänä.

Minä uskon elävään maaseutuun, sen näyttämään esimerkkiin ja sen tulevaisuuteen. Eduskunnan puhemiehenä teen kaikkeni, jotta kansanedustajien äänet eri puolilta Suomea saavat tasapuoliset mahdollisuudet kuulua eduskuntatyössä. Ne äänet kertovat suomalaisesta arjesta ja elämästä ja ne ovat kaikki yhtä arvokkaita.

Iloitsen kanssanne siitä, että olette järjestäneet tämän hienon juhlan. Toivotan teille kaikkea hyvää jatkoon tärkeässä työssänne paikallistoimijoina eri puolilla Suomea.”

1 kommentti artikkeliin “Maaseutu on elävä”

  1. kyösti kallio turku/kaarina kultanummi. kirjoitti:

    hei taas kesän jäljiltä.olen itekin taas palannut tänne kultanummelle mökkeilemästä naantalin merimaskusta.katsoin sun avauksen tv:stä. maailma on taas kesän aikana muutunut entistä haastavammaksi.sanoit mielestäni hienosti että nyt malttia ja ajatellaan rauhassa asioita.uskon että hoidat tyylillä puhemiehen vaativan tehtävän ja saat eduskunnan vankan luoton ja pystyt pitämään asiat hyvin hanskassa vaikka tässä tilanteessa se vaativaa tuleekin varmasti olemaan. ai niin,se linja-auto reitti kohmosta tänne kaarinan puolelle on edistynyt hyvin. käsittääkseni nyt enää ongelmana on se,että miten muu,kuin julkinen liikenne saadaan estettyä käyttämästä väylää. tätä pohtii niin turku kuin kaarinakin ja kun asia on enää siitä kiinni,niin näyttäisi siltä että heti ensi vuoden puolella reitti voitaisiin avata linja-autoille.sitä odotellessa jatkan eduskunnan tv lähetyksien seuraamista kovasti. kaikesta negatiivisesta kommenteissa huolimatta,joita on perus-suomalaisille esitetty,toivon onnea sinne suuntaan ja työrauhaa sinulle. terveisin kyösti kallio. kaarina kultanummi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *