Takaisin pääsivulle

24 maaliskuu
2015

Dynaaminen palveluseteli

Osallistuin tiistaina 24.3. Turun vanhusneuvoston järjestämään vaalipaneeliin. Keskustelu käsitteli ikäihmisten hoitoa ja hoivaa sekä eläkeläisten asemaa yhteiskunnassa.

Kuulimme jälleen kerran paljon kauniita sanoja.

En malttanut olla muistuttamasta tästä tutusta retoriikasta. Vanhusten puolesta lausutaan enemmän kauniita sanoja kuin mistään muusta, mutta teot sanojen takana jäävät ontoiksi. Paneelissa istui lisäkseni eduskuntavaaliehdokkaita muista eduskuntapuolueista. Heidän joukossaan oli siis niiden puolueiden edustajia, jotka tänäkin päivänä ohjaavat ja pitävät Turun kunnallispolitiikkaa rautaisessa otteessaan (kokoomus ja sdp vihreiden ja rkp:n tukemana). Samat vanhat puolueet ovat johtaneet koko maata viimeiset neljä vuotta. Mahdollisuuksia korjata vanhustenhoidon puutteita merkittävällä tavalla on ollut lukuisia. Politiikka ei suinkaan ole yksinkertaista, mutta kaiken takana on tahto ja asioiden priorisointi. Kokoomus ei kai ole koskaan esittänytkään olevansa mikään mummopuolue, mutta ikäihmisten asioiden ajajaksi ilmoittautunut sdp on pettymys.

Suomessa on pitkään luotettu vakaaseen ja laajaan julkiseen sektoriin, joka hoitaa lapset, sairaat ja vanhukset. Kunnallisten palvelujen oheen on kasvanut iso rypäs yksityisiä palveluntuottajia, joilta kunnat ostavat erilaisia palveluja tai vanhusten kokoaikaista laitoshoitoa. Usein palveluntuottajat ovat isoja monikansallisia yrityksiä, joiden tehtävä on maksimoida tuotto. Kilpailuttamisviidakossa pienet yritykset ovat jääneet jalkoihin.

En pidä yksityistä palveluntuotantoa yksiselitteisesti huonona vaihtoehtona. Kokonaistaloudellisuuden tulee ratkaista. Mikäli yksityinen palveluntarjoaja kykenee järjestämään vanhuksen laitoshoidon, tai hienosti sanottuna tehostetun palveluasumisen, samaan hintaan tai edullisemmin kuin kunta sen tekisi omana tuotantonaan, mikäs siinä. Tilanne, jossa yritys pääsee rahastamaan paitsi asiakasta (eli vanhusta) ja hänen kotikuntaansa ei ole hyväksyttävä. Jonkinlainen omavastuu hoidosta on toki maksettava.

Kunnan järjestämiin palveluihin kuuluu laaja kirjo muutakin tarpeeseen kohdennettua apua kuin asumista, jossa saa eriasteista hoivaa. Näiden palvelujen järjestämiseksi käytetään palveluseteliä. Palveluseteli ei ole kirjaimellisesti seteli, vaan kunnan antama päätös palvelun hankkimisesta, josta kunta maksaa setelin mukaisen osan. Asiakas itse maksaa palvelusetelin ja tuottajahinnan välisen erotuksen. Palveluseteleitä käytetään esimerkiksi Turussa kotihoidossa, tehostetussa palveluasumisessa, päivähoidossa, omaishoidossa ja siivouspalvelussa. Palvelusetelin arvo voi olla tasasuuruinen tai perustua asiakkaan tuloihin.

Jotkut pitävät palvelusetelin käyttöä toimena, joka edesauttaa julkisten kunnallisten palveluiden ajamista minkä seurauksena asiakas myös maksaa käyttämästään palvelusta enemmän.

On selvää, että kunnallisissa palveluissa on tehostamisen varaa. Resurssien kohdistamisessa, työtavoissa, johdossa ja työn organisoinnissa on puutteita. Henkilökunnalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa riittävästi työtapojen kehittämiseen. Kuluneella vaalikaudella lukuisia kertoja puihin mennyt sote-uudistus on saatava tehtyä, koska se on edellytys paremmille palveluille, mutta vaikka uudistus saataisiinkin kehitettyä vaikkapa seuraavan vuoden aikana konkreettiset tulokset ja säästöt näkyisivät vasta useampien vuosien kuluttua. Palveluseteli antaa asiakkaille jonkin verran liikkumavaraa ja mahdollistaa sen, että kaikki palveluihin oikeutetut eivät ole kuntien jonoissa.

Palvelusetelin käyttöä voisi mielestäni tehostaa ja saada jopa säästöjä tekemällä siitä dynaaminen. Palvelusetelin arvo nousisi tai laskisi sen mukaan mikä on kulloinenkin kunnan tilanne palvelujen tarjoamisen suhteen. Jos laitoshoidossa on pitkä jono, palvelusetelin arvo olisi korkeampi, jolloin kokoaikaista hoivaa tarvitseva ei joutuisi odottamaan kohtuuttomasti. Jos taas laitoshoitopaikka kunnalliselta puolelta olisi tarjolla suhteellisen nopeasti, yksityiselle puolelle hoitoon hakeutumista ei tuettaisi yhtä isolla palvelusetelillä. Mikäli kunnan kotihoidon resurssit olisi saatu kohdilleen ja kotiapua olisi saatavilla tarpeita vastaavasti, ei kunta tukisi ulkopuolelta ostettua lisäpalvelua yhtä avokätisesti ja päinvastoin.

Tasavertaisuus toteutuisi siinä, että kaikki kunnalliset palvelut olisivat edelleen kaikkien jonotettavissa entiseen tapaan, eli palvelusetelin käyttöön ei olisi mitään pakkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *