Takaisin pääsivulle

09 helmikuu
2015

Suomi ei nouse odottamalla

Euromaat ovat lainanneet tukipakettien kautta Kreikalle noin 227 miljardia. Kreikka on myös ollut EU:n budjetin suurin nettosaaja; se on saanut vuotuisan jäsenmaksunsa takaisin jopa viisinkertaisena. Mallioppilas Suomi sen sijaan maksaa jatkuvasti EU:lle enemmän kuin se sieltä saa. Euromaiden tuella yksityisten pankkien velat siirrettiin eurooppalaisten veronmaksajan veloiksi, eivätkä tavalliset kreikkalaiset ole nähneet näistä rahoista kuin murusia. Kreikan talouskasvu on aivan EU-maiden häntäpäässä, mutta sekin on silti parempi kuin Suomen. Tämän vuoden lopussa Suomen valtion velka on noin 102 miljardia. Velan osuus bruttokansantuotteesta on noin 60 prosenttia mikä tarkoittaa EU:ssa velkaantumiselle asetetun kriisirajan ylittämistä. Euron tulevaisuus tarkoittaa siirtymistä velansiirtounionista kohti tulonsiirtounionia, kuten Henri Myllyniemi osuvasti blogissaan kirjoittaa, ja liittovaltiota. Jos suomalaiset haluavat ajaa alas omat palvelunsa ja rahoittaa Etelä-Euroopan maiden veronkiertoa ja palmun alla makoilua, he voivat äänestää muita puolueita kuin Perussuomalaisia. Kaikki muut puolueet (pl. Muutos 2011) ovat nimittäin osaltaan olleet hyväksymässä tätä eurohegemoniaa kaikilla rintamilla. Heidän mielestään tämä on fantastista.

Kokoomuksen ja sdp:n ympärille kasattu hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä tehtävissään: ei ole näkynyt sdp:n lupaamaa 100 000 uutta työpaikkaa, työttömyys ei ole vähentynyt eikä työllisyysaste ole noussut. Tasaveroja on nostettu ja uusia veroja keksitty. Tänäkin vuonna uutta velkaa otetaan reilut 5 miljardia euroa eikä valtion budjettia ole saatu tasapainoon. Lukuisat lainsäädäntöhankkeet rakenteellisten uudistusten tekemiseksi ovat vesittyneet tai peruuntuneet kokonaan. Ministereitä ja puheenjohtajia on vaihdettu, jotta ihmiset unohtaisivat mitä vanhat naamat olivatkaan luvanneet.

Vasemmiston suunnalta kuuluu silti pelkästään viestiä, jonka mukaan meidän pitää ottaa aina vain lisää velkaa. Koska Suomen ongelmat eivät ole suhdanneriippuvaisia vaan rakenteellisia, lisävelan otolla vääjäämätöntä voidaan siirtää vain niin kauan kuin Suomella katsotaan olevan luottokelpoisuutta. Tämäkin sopii varmasti vasemmistolle, koska heidän kirjoissaan lainoja ei ole koskaan tarkoituskaan maksaa takaisin. Kaikki otetaan mitä joku vain suostuu antamaan ja maksajan rooli annetaan jollekin toiselle hamaan tulevaisuuteen, meidän lapsillemme. Yksi luottoluokittaja jo laskikin Suomen luottoluokitusta lokakuussa.

Suomi on sääntely-yhteiskunta. Vuonna 2000 kunnilla oli 399 lakisääteistä tehtävää, mutta vuonna 2012 niitä oli jo 535. On se kumma miten Suomi selvisikään vuonna 2000 noin pienellä tehtävämäärällä. Byrokratiaa, joka ei ole toiminnan kannalta välttämätöntä, on karsittava. EU:sta tulevan sääntelyn osalta on otettava käyttöön vain ehdoton minimitaso, eikä tehdä kansallisesta lainsäädännöstä sitä tiukempaa. Julkisen sektorin koon ongelmat eivät ole opettajissa, sairaanhoitajissa tai poliiseissa, vaan uusien lakien ja määräysten käsittelyssä. Helsingin Sanomat kertoi lisääntyneestä sääntelystä 21.5.2013. Vielä 1970-luvulla yhden vuoden aikana säädetyt lait ja asetukset saattoivat mahtua yhteen nidokseen, mutta vuonna 2011 säädöksiä kirjoitettiin yli 7 000 sivua.

Hyvinvointivaltion rakentaminen on ollut sodanjälkeisten vuosikymmenten suurin projekti, johon suomalaiset ovat sitoutuneet kovalla työllä ja veroja maksamalla. Hyvinvointivaltio on mahdollistanut kaikille kansanosille pääsyn laajan terveydenhuollon ja koulutuksen piiriin kotitaustasta tai varallisuudesta riippumatta. Se on ollut nousumme vauhdittaja, mutta nykyisin myös kilpailukykymme kampittaja. Hyvinvoinnista on tullut yksisuuntainen prosessi, jossa mitään saatua ei enää voida antaa takaisin. Halutaan jatkuvasti enemmän, lisää ja parempaa, vaikka hyvinvoinnin rahoittajia on koko ajan vähemmän. Suomessa voi syntyä, elää ja kuolla täysin työkykyisenä ihmisenä tekemättä päivääkään töitä tulonsiirtojen varassa. Yhteiskuntajärjestelmämme mahdollistaa tämän, mutta onko se sen tarkoitus? Verorahoja kanavoidaan entistä enemmän myös maan ulkopuolisiin kohteisiin.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ei voi olla vain ottavia osapuolia, vaan keskimäärin jokaisen on kustannettava oma elintasonsa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat niitä hetkiä varten, jolloin tukea tarvitaan omille jaloilleen pääsemiseksi. On tietenkin myös ihmisiä, joiden terveydentila ei koskaan mahdollista työn tekemistä vaikka halua olisi kuinka paljon. Heistä meidän muiden kuuluu pitää huolta. Onnettomuus tai sairaus voi kohdata ketä tahansa.

Työllisyyden saaminen nousuun, kepillä tai porkkanalla, on myös eläkeläisten, työttömien ja sairaiden etu. Kaiken työn tekemisen on oltava kannattavaa. Se, että terveet ja työkykyiset ihmiset saadaan töihin on ainoa keino hoitaa Suomen vähävaraisten asiaa, maksaa parempaa perusturvaa, parempaa eläkettä tai saada parempia palveluita. Vastuu työpaikoista ei varsinaisesti ole valtion, kunnan tai “jonkun muun”, vaan meidän tavallisten ihmisten, sinun, minun ja naapurisi. Edellytykset yrittämiselle ja työllistämiselle pitää tehdä helpoksi meille kaikille, koska työpaikat ovat yrityksissä. Paikallinen sopiminen on voitava nähdä aitona keinona löytää yrityskohtaisia ratkaisuja työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien luomiseksi keskusjohtoisen ohjailun sijaan. Se mikä sopii Outokummun terästehtaalle, ei sovi kolmen hengen metallipajaan.

Vanhemmat ikäpolvet ovat tottuneet vähään. Heille työnteko, luovuus ja yritteliäisyys oli kunnia-asia. Samat arvot on palautettava nykypäivän Suomeenkin. Yritteliäille ihmisille on annettava vapaudet toimia ilman että yhteiskunnan byrokratia imee heistä viimeisenkin motivaation. Verotuksella ja maksuilla ei saa kupata yrityksiä ja työntekoä kannattamattomaksi. Jos joku haluaa ottaa riskejä, siihen on kannustettava. Yrittämiseen pitää kuulua epäonnistumisen, mutta myös onnistumisen mahdollisuus. Kadehtimalla Suomi ei kasva, sillä menestys ei tule ilmaiseksi.

Politiikan on ajettava suomalaisten etua. Kukaan muu ei huolehdi suomalaisten asioista puolestamme. Perussuomalaiset eivät halua jakaa rahaa ympäri maailman korruptoivana kehitysapuna, tukea tehottomia tuulivoimayhtiöitä tai tehdä yksipuolisia ympäristösopimuksia, jotka kuristavat teollisuutemme hengiltä, mutta eivät edes vähennä päästöjä. Perussuomalaisten linja on kauttaaltaan suomalaisten puolella oleminen.

Iltalehden hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset leikkaisivat mieluiten maksuista Euroopan unionille, kehitysyhteistyöstä, taiteen ja kulttuurin tukemisesta. Tässä kansan tahtoa vastaa parhaiten Perussuomalaisten ohjelma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *