Takaisin pääsivulle

25 tammikuu
2015

Vielä kerran turvapaikkajärjestelmästä

Turun Sanomissa 20.9.2014 julkaistussa maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevässä kolumnissani kirjoitin muun muassa turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöstä.

Pakolaisapu riensi pikaisesti vastineessaan kertomaan, ettei nykykäytännössä ole ongelmia.

Perjantaina 23.1.2015 Iltalehti kertoi somalimiehestä, joka on saapunut Suomeen vuonna 2009 ja saanut oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella. Sittemmin Maahanmuuttoviraston selvitysten perusteella kävi ilmi, että mies oli antanut vääriä tietoja taustastaan ja että hän olikin lähtöisin Somalimaasta, jonka katsotaan olevan Somalian vakainta osaa. Miehen oleskelulupa peruutettiin ja vuonna 2012 hänet määrättiin karkotettavaksi. Mies valitti hallinto-oikeuteen, josta sai hylkäävän päätöksen. Mies valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vasta nyt, tammikuussa 2015, korkein hallinto-oikeus vahvisti karkotuspäätöksen.

Mies, jolla ei ole ollut perusteltua syytä Suomessa oleskeluun, pystyi kuitenkin järjestelmää hyödyntämällä asumaan maassamme ja nauttimaan sen palveluista täysin laillisesti aina vuodesta 2009, eli reilun viiden vuoden ajan. Koko tämän ajan hänellä on ollut mahdollisuus järjestellä itselleen pysyvää oleskelulupaa jollain muulla perusteella, kuin millä hän on alun perin tullut Suomeen.

Nyt viiden vuoden jälkeen ollaan siis vasta tilanteessa, jossa miehen hakemukset on käsitelty ja hän on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen ja myönteisen karkotuspäätöksen.

Maasta karkottamista on mahdollista yrittää estää tai viivyttää. Aiemmin on käytetty mm. seuraavia keinoja:

1)    Suomeen voi jäädä oleskelemaan kuten ennenkin. Tämä on mahdollista, jos kotimaa ei suostu ottamaan käännytyspäätöksen saanutta vastaan tai jos käännytyspäätöksen saanut ei (tietenkään) suostu lähtemään maasta vapaaehtoisesti. Tässä tilanteessa Suomen viranomaiset nostavat kädet pystyyn. 

2)    Käännytyspäätöksen saanut voi pyytää turvapaikkahakemuksen uudelleenkäsittelyä esimerkiksi siksi, että hän on kääntynyt kristityksi.

3)    Käännytyspäätöksen saanut voi hakea käännytyksen keskeyttämistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, esimerkiksi vetoamalla terveydentilaansa.

4)   Käännytetty voi matkustaa esimerkiksi Ruotsiin ja aloittaa siellä koko prosessin uudelleen.

Jos laillisia keinoja ei löydy maastapoistamisen viivyttämiseen, käännytyspäätöksen saanut voi myös:

1)    hakeutua kirkon suojiin

2)    aloittaa syömälakon

3)    piilotella laittomana maahanmuuttajana

Hallitus puuhaa parhaillaan lakia, jossa laittomasti maassa oleskeleville tarjotaan ilmainen salassapitovelvollisuuden piirissä oleva terveydenhuolto. Toimeentulotuen hakemista voi jatkaa ongelmitta, koska sosiaalityöntekijöillä ei ole oikeutta ilmoittaa hänestä poliisille. Esimerkkejä:

Paperittomille terveydenhuolto
Helsinki haluaa karsia ulkomaalaisten tukia

Jos karkotusprosessi kuitenkin pistettäisiin täytäntöön, henkilö voisi esimerkiksi sotkea karkotusta hoitavat virkamiehet omiin eritteisiinsä, jolloin karkotusta ei voida suorittaa loppuun. Mahdollisesti hän voisi ruveta väkivaltaiseksi, jolloin lentokoneen kapteeni kieltäytyisi ottamaan häntä lentokoneeseen.

Jos mikään näistä ei toimi, voi henkilö palata kotimaastaan Eurooppaan ja käynnistää koko prosessin uudelleen.

Esimerkkejä turvapaikkajärjestelmän vioista on monia. Lyhennettynä erään oikeudenkäyntiprosessin kulku on seuraavanlainen:

Somalinainen on saapunut raskaana Suomeen 23.11.2009 ja hakenut kansainvälistä suojelua. Hänelle on syntynyt Suomessa 18.4.2010 lapsi, jonka isä on naisen kertoman mukaan hänen ensimmäinen aviomiehensä, josta hän on eronnut. Maahanmuuttovirasto on 16.2.2011 myöntänyt naiselle ja tämän alaikäiselle lapselle jatkuvan oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella neljäksi vuodeksi. Nainen ei siis ole saanut pakolaisstatusta, eikä hän näin ollen ole pakolainen.

Tämän lisäksi maahan on saapunut somalimies jo vuonna 2009, mutta  turvapaikkaa täältä hän on hakenut vasta 3.9.2010. Tätä ennen hän on hakenut turvapaikkaa Italiasta jo 10.12.2008 ja Ruotsista 6.8.2009. Hakijalle on myönnetty Italiassa suojeluperusteinen oleskelulupa, mutta kaikkialla muualla hän on saanut kielteisen päätöksen. Pakolaisstatusta hän ei ole saanut koskaan. Hänet on käännytetty Suomesta Italiaan 12.1.2011. Hakija on palannut Suomeen 17.2.2011 ja hakenut uudelleen turvapaikkaa. Hänet on käännytetty toistamiseen Italiaan 19.4.2011. Hakija on palannut Suomeen lokakuussa 2011.

Mies on kertonut olleensa kolmesti avioliitossa Somaliassa asuessaan ja hänellä on näistä avioliitoista yhteensä seitsemän Somaliassa asuvaa lasta. Miehen kolmesta ex(?)-vaimosta ja seitsemästä lapsesta huolimatta, mies ja nainen ovat kertoneet “tutustuneensa” toisiinsa vastaanottokeskuksessa syyskuussa 2010 ja heille on syntynyt yhteinen lapsi 15.6.2011.

Koska naisella oli oleskelulupa ja heillä on yhteinen lapsi, lopputulema on se, että molemmat henkilöt, joilla kummallakaan ei ollut alun perin oikeutta pakolaisstatukseen, ovat nyt saaneet mahdollisuuden verovaroin kustannettuun ylläpitoon.

Montenegrolainen Kalacin perhe haki turvapaikkaa Suomesta vuonna 2011. Ei sen takia, että he tarvitsivat turvapaikkaa, vaan siksi että perheen vaikeavammainen poika saisi hoitoa. Näin maahanmuuttovirasto antoikin heille kielteisen oleskelulupapäätöksen syyskuussa 2013. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi päätöksestä tehdyn valituksen. Sen jälkeen perhe haki oleskelulupaa inhimillisten syiden perusteella. HS raportoi hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen hylkäämisestä 22.4.2014. Perhe aikoo valittaa asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Uskomattomin on kuitenkin laajasti käsitelty Faizan tapaus, jossa nainen haki laillisesti petoksella sosiaalitukia 55723 euron edestä.

Sen väittäminen, ettei turvapaikanhakujärjestelmää voi halutessaan käyttää väärin on valehtelua. Väärinkäyttömahdollisuuksien lisäksi Suomen maahanmuuttopolitiikka on muutenkin eurooppalaisittain löyhää.

Pakolaisavun pillastuttamassa kolumnissani ehdotin muun muassa, että turvapaikkaprosessiin liittyvät taloudelliset vetovoimatekijät tulee poistaa. Turvapaikanhakijalle ei esimerkiksi tulisi antaa hakuprosessin aikana suoria rahallisia tukia. Myöskään hakuprosessin aikana luodut niin sanotut pysyvät suhteet eivät saa vaikuttaa oleskelulupaan. Muilta kuin pakolaisstatuksen saaneilta perheenkokoajilta tulee vaatia toimeentuloedellytystä ja perhesuhde on kyettävä aina todistamaan. Suomen on solmittava kahdenvälisiä palautussopimuksia lähtömaiden kanssa. Käännytys- ja karkotuspäätökset on pantava täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti. Hakemuksen käsittelyssä tahallisesti virheellisen tai puutteellisen tiedon antamisen tulee johtaa automaattisesti hylkäävään päätökseen.

Vetovoimatekijöitä ollaan sen sijaan lisäämässä. Ensi viikolla eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä, jonka mukaan laittomasti maassa oleskeleville pitää tarjota täysin maksuttomia terveyspalveluita.

Ei ole Faizan vika, että suomalainen järjestelmä antoi hänelle lähes 56000 euroa sosiaaliavustuksia. Monien mielestä tämä on ihan ok, sillä saavathan he maahanmuutosta elantonsa. Esimerkiksi lakimiehet saavat näiden asioiden pyörittämisestä 110 euron lakisääteisen tuntikorvauksen.

Järjestelmää on korjattava.

1 kommentti artikkeliin “Vielä kerran turvapaikkajärjestelmästä”

  1. Jouko Lilja kirjoitti:

    Että tämmöistä lekkeripeliä mamumarkkinoilla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *