Takaisin pääsivulle

21 tammikuu
2015

Kehitysavun kirous viitoittaa suuntaa paremmalle kehitysapupolitiikalle

Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen julkaisi tiistaina 20. tammikuuta kirjan nimeltä Kehitysavun kirous. Kirja pistää miettimään Suomen kehitysavun syvintä olemusta, sillä kaikella toiminnalla tulisi olla jokin päämäärä. Aitiopaikalta ulkoasiainhallinnossa ja kansainvälisissä järjestöissä kehitysavun toteuttamista ja vaikutuksia seuranneen Kääriäisen kirja todistaa, että kehitysapu ei tällä hetkellä ole ainakaan menossa parempaan suuntaan.

Matti Kääriäinen aloitti tiistain julkistamistilaisuutensa väkevästi: perusteita perinteisen kehitysavun antamiselle ei enää ole. Tulokset, tai paremminkin tulosten puute, puhuvat puolestaan, sillä ero köyhimpien Saharan eteläpuolisten maiden ja rikkaimpien maiden välillä kasvaa yhä. Kääriäisen mukaan nykyinen kehitysapu on vaikutuksiltaan nurinkurinen, sillä osana nykyistä kehitysapumallia kehitysmaat todellisuudessa auttavat kehittyviä maita.

Kääriäinen toi julkistamistilaisuudessa esille, että 2012 oli ensimmäinen vuosi, jolloin kehittyvissä maissa tehdyt investoinnit ylittivät kehittyneiden maiden investointien määrän. Investoinnit kasvavat erityisesti niissä maissa, jotka eivät saa kehitysapua vaan panostavat itse voimakkaasti teollistumiseensa. Nykyinen kehitysapumalli on pahasti rikki eikä sillä saavuteta tärkeitä tavoitteita. Aamulehden haastattelussa (16.1.) Kääriäinen kommentoikin, että ”rahaa on jaettu ympäriinsä ilman, että avun todellista vaikuttavuutta on kyetty valvomaan”.

Kääriäinen vaikuttaa olevan kehitysapukritiikissään täysin samoilla linjoilla sambialaisen ekonomistin Dambisa Moyon kanssa. Moyon mukaan kehitysapu ei ole luonut talouskasvua tai vähentänyt köyhyyttä. Kehitysapu on hänen mukaansa vain laastari murtuneelle jalalle ja suuret avustusvirrat syövyttävät vastaanottavien maiden poliittisia järjestelmiä. Täysin samalla tavalla Kääriäinen näkee nykymuotoisen kehitysavun pönkittävän kehitysmaiden korruptoituneiden eliittien asemaa. Hänen mukaansa eliittien intresseissä ei juuri tästä syystä olekaan muuttaa asiaa.

Kehitysapumäärärahojen käytön tehokkuuden ja vaikutuksien parantamiseksi on ensin paikannettava ongelmat ja sen jälkeen laadittava keinot asiantilan kohentamiseksi. Matti Kääriäisen mielestä ongelmana on sirpaleinen toimintamalli, jossa liian monen toimijan työtä koordinoidaan surkealla tavalla. Ylen haastattelussa (20.1.) Kääriäinen toi esille, että kehityshankkeet eivät vaikuta pitkällä aikavälillä kohdemaidensa hyvinvointiin. Hänen mukaansa virheistäkään ei opita, sillä edes 15–20 vuotta kestävien hankkeiden vaikutusta ei vaivauduta arvioimaan jälkikäteen. Valkoisiksi elefanteiksi kutsuttuja epäonnistuneita kehityshankkeita on aivan liikaa. Niistä esimerkkejä ovat Sambian teiden varsilla lojuvat Sisujen raadot, taivaan tuuliin palanut Kafubun saha sekä toimimattomiksi jääneet traktori- ja lääketehtaat.

Kehitysavun tehostamiseksi ja kehittyvien maiden aseman parantamiseksi tulee määritellä keinot, jotka pureutuvat syvälle olemassa oleviin ongelmia aiheuttaviin tekijöihin. Matti Kääriäinen johdattelee ratkaisun äärelle toteamalla Aamulehden haastattelussa Afrikan olevan kykenemätön ruokkimaan itseään, koska afrikkalaisia ei ole opetettu viljelemään maata. Kehitysapuun liittyvä toimintakulttuurin muutos tulee olla kokonaisvaltainen ja lähteä niistä tavoitteista, joita kehitysavulle asetetaan. Kehitysavun ei tule olla pelkkä itseisarvo. Sen lopullinen määrä ei pidä olla 0,7 % bkt:sta, vaan 0,0 % bkt:sta, ja tavoite kohdemaiden pääseminen irti tukiriippuvuudesta.

Kehitysavun parissa vuosikymmenien ajan työskennelleen Matti Kääriäisen kooste urastaan antaa tukea myös Perussuomalaisten ajamalle kehitysapulinjalle. Puolueemme haluaa tehokkaampaa kehitysapua, joka on järkevää, suoraviivaista ja joka ei pöhötä väliportaan toimijoiden hallintoa. Haluamme ohjata varoja osa-alueisiin, joissa suomalaiset ovat vahvoja. Tällaisia aloja, jotka voivat hyödyttää myös Suomen taloutta, ovat esimerkiksi kestävä metsätalous ja uusiutuva energia. Lisäksi haluamme panostaa naisten asemaan ja ympäri maailman laajalti vainottuun kristittyyn kansanosaan kehitysyhteistyön kohderyhmänä.

Maailman köyhimpien maiden kehittyminen ja vakaus on myös suomalaisten etu. Rakentavin, kauaskantoisin ja kestävin lähtökohta kehittyvien maiden tukemiseen on auttaa niitä auttamaan itseään. Matti Kääriäinen otti tästä näkökulmasta kirjansa julkistamistilaisuudessa ansiokkaasti esille kehitysmaiden perustavaa laatua olevia ongelmia, joiden ratkaisemisessa kehittyneet maat voivat antaa köyhimmille maille mahdollisuuden nousta jaloilleen. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi veroparatiisit ja pääomapako, jotka estävät kehitysmaita kehittämästä kansantalouttaan ja yhteiskuntaansa reilun ja progressiivisen verotusjärjestelmän avulla. Pääomasijoittajilla on kehitysmaissa myös vastuunsa, joka toivottavasti näkyy tulevaisuudessa julistusten ohella myös käytännössä.

Maailman köyhimpien maiden ongelmien ratkaiseminen helpottaisi lopulta myös suomalaisen veronmaksajan taakkaa. Olennaista on huomata nykytilanteen kestämättömyys ja korjata suuntaa. Tärkeintä ei ole paistatella kansainvälisissä instituutioissa suurten kehitysapumäärärahojen paisteessa. Matti Kääriäisen uusi kirja on todiste siitä, että myönteisen muutoksen kannalta tärkeintä eivät ole rahamäärät, vaan oikeat tavoitteet ja keinot ja asioiden kriittinen tarkastelu. Omia toimia pitää kyetä arvioimaan rehellisesti. Perussuomalaiset haluaa olla tulevaisuudessa tekemässä järkevämpää kehitysapupolitiikkaa, joka on tuloksellista niin kehitysmaiden kansalaisten kuin suomalaisten veronmaksajien kannalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *