Takaisin pääsivulle

18 tammikuu
2015

Maahanmuuttopoliittisen keskustelun vaikeus

Kyselytunnilla 15.1.2015 esitin ensimmäisen kysymyksen. Kyselytunnin aloittaa tyypillisesti opposition suurin puolue. Pariisin surullisten tapahtumien saattelemana kysymykseni käsitteli terrorismia ja maahanmuuttopolitiikkaa.

“Viime viikolla Pariisissa ääri-islamistit tekivät järkyttäviä hyökkäyksiä, joissa kuoli useita ihmisiä. Hyvässä muistissa ovat myös muun muassa Madridin junapommit ja heinäkuun 7. päivän iskut Lontoossa. Monen Euroopan maan turvallisuusviranomaiset ovat lisäksi kertoneet, että he ovat onnistuneet estämään kymmeniä suunniteltuja terrori-iskuja lähivuosien aikana. Yksittäistapauksista puhuminen on siis silmien sulkemista. Viranomaisarvioiden mukaan Suomessakin on jopa kolmisensataa henkilöä, joita voi pitää radikaalisti ajattelevina islamisteina ja jotka levittävät aatettaan. Herra pääministeri, minkälainen vaikutus Suomen harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ääri-islamin vahvistumiselle Suomessa tai Suomen kansalaisiin kohdistuvaan terroriuhkaan?”

Pääministeri Stubb vastasi kysymykseeni kuten kaikki ministerit kyselytunneilla useimmiten tekevät: varsinaista kysymystä väistellen. Pääministeri Stubbin mukaan maahanmuutto on Suomelle kokonaisuudessaan hyvä asia, vaikka kotouttamiseen liittyy haasteita:

“Suomen maahanmuuttopolitiikka on vuosien saatossa ollut johdonmukaista. Siihen liittyy työperäinen maahanmuutto, siihen liittyy turvapaikkahakijoiden auttaminen, pakolaisten auttaminen. Me olemme edenneet siten, että 1990-luvun alussa meillä oli noin 40 000 ei Suomen kansalaista. Vuonna 2000 tämä tuplaantui 80 000:en ja sitten vuonna 2010 160 000:en, ja oletetaan, että vuonna 2020 meillä on noin 320 000 ei Suomen kansalaista täällä Suomessa. Maahanmuutto on monin tavoin herkkä asia. Siinä on paljon hyviä puolia, vaikkapa työperäisen maahanmuuton kautta, koulutuksen kautta, perheiden kotouttamisen kautta, monikulttuurisuuden kautta. Mutta sitten siinä on tietenkin myös haasteita. Osittain ne liittyvät kotouttamiseen, ja osittain ne liittyvät turvallisuuspolitiikkaan, mutta kokonaisuudessaan näkisin, että maahanmuutto on Suomelle hyvä asia eikä turvallisuusriski.”

Jatkokysymyksessäni täsmensin radikalisoitumisen ongelmaa:

“Radikalisoitumista vastustava Quilliam-säätiö on havainnut, että Suomesta on lähtenyt suhteessa huomattavasti enemmän taistelijoita Syyriaan ja Irakiin kuin esimerkiksi Ranskasta tai Britanniasta. Britannia verrattuna Suomeen: Suomen luku on jopa yli kolminkertainen. Jonkin täytyy olla pahasti pielessä täällä Suomessa ja laajemminkin Pohjolassa. Voisi sanoa, että kotouttamispolitiikkamme on täydellisesti epäonnistunut, jos ja kun Suomessa syntynyt ja täällä kasvanut nuori haluaa lähteä sodan keskelle tuhoamaan ja tappamaan muita ihmisiä. On sanottu, että me voimme välttää kotoutumisessa muiden maiden virheet, mutta kuitenkin me toistamme niitä virheitä aivan sellaisenaan. Puhuitte itsekin äsken kotouttamispolitiikasta. Miksi Suomi ei toteuta sellaista kotouttamispolitiikkaa, jolla maahanmuuttajat integroituisivat osaksi tätä yhteiskuntaa eivätkä kääntyisi sitä ja länsimaista kaikkia koskevaa vapautta vastaan?”

Tähän pääministeri ei enää vastannut, vaan aiheeseen tarttui työministeri Ihalainen, jolle kotoutumisasiat hallituksessa kuuluvat. Ihalainenkaan ei vastannut kysymyksiin, vaan tyytyi selittämään millaista kotouttaminen on:

“Suomi on noudattanut sekä erittäin maltillista ja asiallista että inhimillistä kotouttamispolitiikkaa, jonka keskeiset asiat ovat kielitaito, koulutus ja työn tarjoaminen. Tähän maahan tullaan useilla perusteilla. Tärkein syy tulla Suomeen on perheitten yhdistäminen. Toiseksi tärkein syy tulla Suomeen on opiskelu. Kolmanneksi tärkein syy tulla Suomeen on työperäinen maahanmuutto ja neljänneksi tärkein syy on humanitääriset syyt. Kaikkia näitä meillä on. Me olemme panostaneet kohtuullisen paljon maahanmuuttajien koulutukseen, työllistämiseen, mutta totta kai on tunnustettava, että tänne jo maahan muuttaneitten työttömyys on kaksinkertainen kantaväestöön nähden. Mutta sitten täytyy kyllä korostaa, että maahanmuuttajat, jos he saavat kielitaitoa, koulutusta, ovat erittäin sitoutuneita, he ovat erittäin halukkaita tekemään täällä työtä ja rakentamaan tätä meidän yhteistä isänmaata.”

Seuraavaksi edustaja Pirkko Mattila sai esittää kysymyksen terrorismin torjumiseen liittyvästä lainsäädännöstä, johon ministeri Räsänen vastasi.
Tässä vaiheessa keskustelu vaikutti jo olevan pääministeri Stubbille liikaa, koska hän otti seuraavan puheenvuoron:

“Ennen kuin me etenemme tässä keskustelussa, niin haluan hallituksen puolelta ja pääministerin ominaisuudessa todeta, että nyt meidän pitää olla tässä keskustelussa erittäin varovaisia. Tässä on jo ilmennyt sanat: terroristi, maahanmuuttaja, kotouttaminen, muslimi ja Pariisin iskut. Maahanmuutto, kansainvälinen Suomessa asuva henkilö on hyvä asia. Se perustuu pitkälti siihen, että ihminen muuttaa tänne perheensä mukana, opiskelemaan tai työn perään. Meidän ei pidä sekoittaa näitä asioita terrorismiin tai turvallisuusuhkaan, koska silloin me leimaamme ja stigmatisoimme kansainvälisyyden Suomessa. Kansainvälisyys, maahanmuutto, monikulttuurisuus on Suomelle voimavara, mahdollisuus, ei uhka.”

Kukaan muu kuin pääministeri Stubb ei käyttänyt koko keskustelun aikana kertaakaan sanaa “muslimi”. Sananvapauden ja avoimuuden airuena Pariisissa asti marssimassa käynyt pääministeri ohjasi kansanedustajia itsesensuuriin kehottamalla meitä olemaan keskustelussa erittäin varovaisia. Vaatimalla varovaisuutta keskustelussa Stubb tietenkin tarkoittaa, että maahanmuutosta keskusteltaessa saa puhua vain hänelle mieleisistä ja sopivista asioista hänelle mieleisillä ja sopivilla sanoilla ja tavoilla. Kysyisin Stubbilta, ja muilta hänen kehotustaan tukeneilta ministereiltä, että jos maahanmuutosta ei voi käydä vapaata keskustelua Eduskunnassa, jossa edustajia sitoo vain perustuslaki, niin missä sitä sitten voi käydä? Vai onko tosiaan niin, että maahanmuuton negatiivisista puolista ei voi käydä keskustelua ollenkaan?

Onko kansainvälinen Suomessa asuva terroristi pääministerin mielestä hyvä asia? Onko kouluttamattomien, luku- ja kirjoitustaidottomien ihmisten maahanmuutto Suomen kannalta hyvä asia? Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki maahanmuutto olisi haitallista, mutta kykeneekö pääministeri tunnustamaan, että myös haitallista maahanmuuttoa on olemassa ja että sitä tapahtuu myös Suomeen? Perussuomalaiset haluavat puhua myös tästä haitallisesta osasta maahanmuuttoa, vaikka keskustelua käytäessä jouduttaisiinkin sanomaan ääneen sanat ääri-islamisti, terroristi, maahanmuuttaja, kotouttaminen, kustannukset ja niin edelleen.

Jos Perussuomalaiset eivät ota esille maahanmuuttopolitiikan kielteisiä vaikutuksia sitä ei tee yksikään muu puolue. Kokoomuksessa ja demareissa on yksittäisiä tieauroja, (keskustassa ei yhtäkään), joilla on henkilökohtainen kiinnostus ja puolueen taholta hiljainen hyväksyntä ottaa myös maahanmuuttopolitiikkaan kriittisellä tavalla kantaa, mutta puolueiden kokonaislinjauksia nämä henkilöt eivät ole muuttaneet. Ääniä pitää oikeamielistenkin kerätä kaikkialta sieltä missä niitä on jollain konstilla otettavissa.

Asetelma alkaa kummasti muistuttamaan vuoden 2011 eduskuntavaaleja edeltänyttä aikaa. Vastakkainasettelu aidosti suvaitsevaisten (kaikki muut kuin Perussuomalaiset) ja nurkkakuntaisten tomppelien (Perussuomalaiset) välillä nousee.

Politiikassa on monia eri osa-alueita. Puolueen kasvaessa ja sen vaikutusvallan lisääntyessä kaikkiin näihin osa-alueisiin pitää kyetä vastaamaan vakavasti otettavalla ja uskottavalla vaihtoehdolla. Puolue saa tehtäviä ja paikkoja, joihin on nimitettävä joku hoitamaan pestiä. Kansanedustajuus ei sinänsä edellytä minkäänlaista pätevyyttä, mutta puolueen erilaisten luottamustehtävien hoitaminen edellyttää. Niissä pöydissä ovat poliittiset vastustajamme ja niissä tehdään päätökset. Meidän on kyettävä toimimaan yhteistyössä muiden kanssa eri politiikan sektoreilla tai olemme ikuisesti ulkokehällä. Tällöin muut tekevät kaikki ratkaisut meidän puolestamme. Se ei voi olla merkittävän poliittisen voiman tavoite.

Selvää on, että asenneilmapiiri ympärillämme on vähintäänkin haastava. Torstain kyselytunti muistutti minua siitä miten yksin Perussuomalaiset ovat tiettyjen asiakysymysten osalta olleet. Vaalikauden aikana maahanmuuttopolitiikasta on kuultu sekä asiallisia että asiattomia puheenvuoroja ja keskusteluja. Rasistikortti on välillä pidetty piilossa, mutta nyt vaalien lähestyessä houkutus sen käyttöön palautuu ylitsepääsemättömän kovaksi. Sen lisäksi, että osallistumme ratkaisukeskeisesti keskusteluun veropolitiikasta, taloudesta, työllisyydestä, koulutuksesta ja terveyspalveluista muun muassa, voimme tuoda esille muutosehdotuksemme maahanmuuttopolitiikkaan. Muut puolueet vastaavat siihen asiakeskeisesti halutessaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *