Takaisin pääsivulle

14 joulukuu
2014

Perussuomalaiset ja kehitysapu

Kehitysavun on oltava oikeudenmukaista, tehokasta ja sen on johdettava pysyviin myönteisiin tuloksiin. Kehitysavun ei tule olla pelkkä itseisarvo. Sen lopullinen määrä ei pidä olla 0,7 % bkt:sta, vaan 0,0 % bkt:sta, ja tavoite kohdemaiden pääseminen irti tukiriippuvuudesta. Perussuomalaiset haluaa antaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa kehitysavun määrään ja sisältöön.

Nykymuotoinen kehitysapu ei ole ratkaissut köyhien maiden ongelmia. Osa avusta valuu edelleen ennestään sairaiden hallintorakenteiden tukemiseen ja korruptioon. Väitettä kehitysavun tehottomuudesta tukee se, että sen vaikutuksia on mahdoton tietää. Ylen (10.11.2013) haastatteleman kansainvälisen kehitysyhteistyön professorin Jeremy Gouldin mukaan on mahdotonta sanoa, olisiko köyhtymistä vähemmän vai enemmän ilman kehitysapua.

Helsingin Sanomien haastattelema (HS 13.10.2014) sambialainen ekonomisti Dambisa Moyo tyrmää kehitysavun täysin. Hänen mielestään kehitysapu ei ole luonut talouskasvua tai vähentänyt köyhyyttä. Moyo kuvaa kehitysapua laastariksi murtuneelle jalalle ja toteaa, että suuret avustusvirrat syövyttävät vastaanottavien maiden poliittisia järjestelmiä.

Kehitysyhteistyössä Suomen on keskityttävä omiin vahvuuksiinsa. On panostettava erityisesti naisten ja lasten aseman parantamiseen ja humanitääristen katastrofien helpottamiseen. Perussuomalaiset haluaa tehokkaampaa kehitysapua, joka on järkevää, suoraviivaista ja joka ei pöhötä väliportaan toimijoiden hallintoa. Haluamme ohjata varoja osa-alueisiin, joissa suomalaiset ovat vahvoja. Tällaisia aloja, jotka voivat hyödyttää myös Suomen taloutta, ovat esimerkiksi kestävä metsätalous ja uusiutuva energia. Haluamme tukea humanitääristä apua ja ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen tekemää kehitysyhteistyötä, jonka vaikutukset ovat mitattavissa ja todennettavissa. Lisäksi haluamme panostaa ympäri maailman laajalti vainottuun kristittyyn kansanosaan kehitysyhteistyön kohderyhmänä.

Kehitysavun tulee olla reilua sekä avunsaajien että avunantajien näkökulmasta. Suomi antaa joka vuosi kehitysapua noin 1,1 miljardia euroa. Perussuomalaisten esittämä rahastomalli tähtää samaan aikaan sekä nykyisen määrärahatason säilyttämiseen että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen.

Perussuomalaisten rahastomallissa jokaisen veronmaksajan odotetaan sijoittavan kehitysapurahastoon keskimäärin 250 euroa. Valtio kannustaa veronmaksajia osallistumaan kehitysavun rahoitukseen kahdella tavalla. Ensinnäkin se osallistuu kehitysapurahastoon 250 miljoonan euron perusrahoituksella. Toiseksi se tarjoaa rahastoon sijoittaville veronmaksajille veroporkkanan: lahjoitus on verovähennyskelpoista 200 euroon saakka.

Veronmaksajia on tällä hetkellä noin 4,2 miljoonaa. Jos jokainen heistä sijoittaisi kehitysapurahastoon keskimäärin 200 euroa vuodessa, summaksi tulisi 840 miljoonaa euroa. Valtion perusrahoituksen myötä rahastolla olisi käytettävissään noin 1,1 miljardia euroa. Tämän lisäksi myös yrityksillä on mahdollisuus osallistua kehitysapurahastoon. Sijoittamalla rahastoon yritys saa oikeuden käyttää tukijatunnusta. Joutsenlipun tavoin toimiva tunnus kertoo valveutuneille kuluttajille ja asiakkaille siitä, että yritys panostaa kehitysapuun ja pitää sitä tärkeänä.

Rakentavin, kauaskantoisin ja kestävin lähtökohta kehittyvien maiden tukemiseen on auttaa niitä auttamaan itseään. Kehittyvien maiden nostaminen jaloilleen vaatii muutakin kuin rahallista tukea. Laiton pääomapako, luonnonvarojen riisto ja korruptio on lopetettava ja saatettava voimaan demokraattinen päätöksenteko. Jokainen maa on ensisijaisesti vastuussa omista kansalaisistaan.

1 kommentti artikkeliin “Perussuomalaiset ja kehitysapu”

  1. Paavo Manninen kirjoitti:

    Voi olla hyvä niinkin. Minä olen mietiskellyt mallia, jossa kehitysapu, tai osa, kierrätetään Suomen teollisuuden kautta. Esimerkiksi vedenkäsittelyjärjestelmät, joista on huutava pula kehittyvissä maissa, voisivat saada rahoitusapua niin tuotekehittelyyn kuin markkinointiin. Valmiita tuotteita sitten vietäisi kehitysapuun sisältyvinä sovittuihin kohteisiin. Ja laitteita olisi helpompi markkinoida bisnesmielessäkin, kun olisi referenssilaitoksia esittää.
    Käsittääkseni tällainen malli on Amerikan malli, siellä kehitysapu pitää kierrättää amerikkalaisen tuotannon kautta. Idea vapaasti käytettäväksi, vaikkapa sitten ministerinä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *