Takaisin pääsivulle

09 joulukuu
2014

Välittämisen aika

Viime lauantaina koko Suomi hiljentyi juhlistamaan itsenäisyyspäivää. Vapautemme ja itsenäisen päätösvaltamme puolesta sodasta taistelleet tekivät korvaamattoman suuren työn. Ilman lottien ja kotirintamalla puurtaneiden sitkeyttä sotamiehillä ei olisi ollut mihin palata.

Sodan kokeneet ovat jo iäkkäitä. Useita heistä juhlisti arvokasta itsenäisyyttämme presidentin linnassa. Sotavuosien jälkeen veteraanit ovat osallistuneet maan jälleenrakennukseen, luoneet hyvinvointimme perustan ja nähneeet Suomen nousun rikkaaksi, moderniksi yhteiskunnaksi. Ylpeytemme on ollut kovalla työnteolla rakennettu hyvä julkinen sektori, josta on saanut hoitoa ja hoivaa tarpeen mukaan, vauvasta vaariin.

Istuvan hallituksen yksi tavoite on ollut ajaa alas vanhusten laitoshoitoa, jolla säästetään 300 miljoonaa euroa. Laitoshoito korvataan kotiin vietävillä palveluilla. Kaunis ajatus, jos siihen laitetaan riittävät resurssit.

Tovi sitten Lappeenrannan Uutiset kertoi 94-vuotiaasta kotiavun varassa asuvasta sotaveteraanista, joka avustetaan suihkuun kerran kuukaudessa. Hoitajat käyvät kolmesti päivässä, 5-15 minuutin ajan kerrallaan. Pikaisen käynnin aikana ehditään tarjota nopeasti ruokaa ja huolehtia lääkkeiden jakamisesta. Kuntoutussuunnitelmaa ei ehditä noudattamaan. Yksinäisyys ja virikkeettömyys ovat läsnä päivästä toiseen. Tätäkö on nykypäivän apu ja hoiva?

Suomalaiset maksavat veroja mielellään silloin kun he kokevat niiden käytön järkeväksi. Vanhustenhoito on korkealla suomalaisten arvomaailmassa. Kaikin tavoin hyvääkin hoitoa on, mutta ihmisarvon on kuuluttava kaikille vanhuksille asuinpaikasta riippumatta.

Tänään eduskunnan lähetekeskustelussa oli kauan veivattu ja odotettu sote-uudistus. Esitetyn mallin perustuslaillisuus on jo tässä vaiheessa kyseenalainen. Lisäksi mietityttää kuinka hyvin erikokoisten kuntien mahdollisuus vaikuttaa asioihin tulee huomioiduksi kuntayhtymissä, jotka tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluita. Ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa hallintoa hallinnon päälle. Rahoituslaskelmat herättivät voimakasta kritiikkiä, kun ne julkaistiin viime viikolla. Joillekin kunnille tulee niiden mukaan sote-uudistuksesta niin iso lisälasku, että se aiheuttaa jopa seitsemän prosenttiyksikön korotuspaineen kunnallisveroon mikä on täysin absurdi ajatus. Jotkut kunnat puolestaan ovat saamapuolella. Minun onkin vaikea välttyä pitämästä sote-uudistusta osin puolihuomaamattomana raippana, joka pakottaa kuntia pakkoliitoksiin. Sote-uudistus mahdollistaa myös henkilöstön irtisanomisen toisin kuin kuntauudistus, johon jäi työntekijöiden osalta viiden vuoden irtisanomissuoja. Olen itsekin useaan otteeseen kritisoinut kunta-alan irtisanomissuojaa, mutta en pidä johdonmukaisena sitä, että nyt se on taattu vain osalle kunnissa työskenteleville.

Sote-uudistus on eduskuntapuolueiden yhteinen voimannäyte, mutta on päivänselvää, että kompromissiin on jäänyt kipukohtia. Eduskunnan tehtäväksi jää tehdä korjaavat toimenpiteet, jotta seurauksena ei ole esimerkiksi kunnallisprofessori Haverin povaama siirtymäkausi ennen seuraavaa, parempaa uudistusta.

Suomi tarvitsee uudistuksia ja kansalaisilla on oikeus saada niitä. Vanhukset tarvitsevat apua ja tukea arjessa selviämisessä, ja hoivaa sitten, kun omat voimat eivät enää riitä. Kaikkea ei mielestäni voi eikä saa ulkoistaa yhteiskunnalle, mutta sen on kuitenkin muodostettava pettämätön turvaverkko silloin kun sille on tarvetta. Vastuuta lähimmäisestä ei meidän kenenkään sovi unohtaa. Lähimmäisen ja perheenjäsenen avustaminen on jokaisen velvollisuus.

Koti on maailman paras paikka, mutta sielläkin pitää voida kokea olevansa turvassa. Myös vanhuksella on oltava aito mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Heistä on välitettävä. Teot ovat parasta välittämistä.

3 kommenttia artikkeliin “Välittämisen aika”

  1. Lammervo Marjo kirjoitti:

    Hei, olen monasti kuullut Turussa asuvilta mielipiteen. Lasten pitäisi hoitaa vanhukset. Toisinsanoen naiset työstä pois ja hoitamaan vanhempiaan. Minusta tämä näkemys tulee ulkomaalaisilta. Minä en itse kannata tätä asiaa. Miten työkertymäeläkettä kertyy mikäli olisin kotona?
    Minusta demokratia yhteistä on asia jota pitää ylläpitää.
    Köyhyysrajan alapuolella elävät eivät selviä mikäli Kelanperuspäivärahaa nosteta 500€/ kk.
    Nuoruusiän diabetikoita on myös pitkään eläneitä ja ikää kertynyt.

  2. Lammervo Marjo kirjoitti:

    Ei mielipiteitä Facebook sivuilleni koska kaverit ovat todella eri
    puolueita edustavia.
    Kiitos.

  3. Maria Lohela kirjoitti:

    En viitannut kirjoituksessani työstä luopumiseen. Ihmisen avuntarve vaihtelee. Arjessa selviytymisen, kauppareissuilla käyttämisen ja pienten kotitöiden teko on vielä kaukana vuodepotilaan hoitamisesta. Omaishoito on sitten taas oma lukunsa, jota ei pidä sekoittaa arjen apuun ja tavalliseen huolenpitoon lähimmäisestä. Apua voi tarvita kuka tahansa, nuorikin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *