Takaisin pääsivulle

13 lokakuu
2014

Elokuvissa aikuiseen tapaan

Viikonloppuna Suomessa kohistiin virkamiesten tulkittua lakia alkoholimainonnasta niin tiukasti, että Olut- ja viskiexposta bloganneiden yksityishenkilöiden väitettiin joutuneen siivoamaan kirjoituksiaan.

Asiasta vastuullinen Aluehallintovirasto on sittemmin kiistänyt vaikuttaneensa blogien sisältöön, mutta Helsingin Sanomat kertoo, että sillä on hallussaan sähköpostiviestejä, joissa Aluehallintovirasto kertoo pitävänsä blogeja laittomana mainontana.

Viskikohu väistyy lehtien palstoilta, sosiaalisesta mediasta ja blogeista asianosaisten selviteltyä tapahtunutta, mutta jonkinlainen muistijälki siitä jäänee. Jos ei muuta niin vähintäänkin uusi merkintä luetteloon, jossa on listattu erilaisia tapoja, joilla kansalaisia holhotaan ja kytätään.

Viikonlopun aikana silmäilin viskikohun otsikoita mutta myös Facebookia, josta luin amerikkalaisen ystäväni päivityksen. Hän kertoi olleensa elokuvissa “aikuisten teatterissa”. Elokuva oli ollut niin jännittävä ja mukaansa tempaava, ettei kukaan ollut edes piipahtanut yli kaksituntisen esityksen aikana vessatauolla – vaikka lähes kaikki yleisössä olivat juoneet olutta.

Yhdysvalloissa on joissakin elokuvateattereissa näytöksen aikana mahdollista juoda alkoholia, syödä lämmintä pikkupurtavaa tai jopa kokonainen illallinen. Asiakkaita huomioidaan myös kallistuvilla, erityisen mukavilla istuimilla ja tarjoilulla, joka tilataan paikalle suoraan elokuvasaliin napin painalluksella.

Ystäväni kävi elokuvissa teatterissa, joka järjestää viikottain muutaman vain yli 21-vuotiaille tarkoitetun näytöksen. Niissä saa nauttia teatterin baarista ostettua alkoholia. Juomien määrä on rajoitettu kahteen per asiakas näytöksen aikana, jotta elokuvakokemus pysyy mukavana kaikille. Myös Euroopasta löytyy elokuvateattereita, joissa alkoholi on sallittu.

On selvää, että alkoholin liikakäytöstä aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle ja monenlaisia haittoja yksilöille ja heidän läheisilleen. Toisaalta alkoholia satunnaisesti ja kohtuudella käyttävät ovat se suurin joukko, joka tuntee alkoholilainsäädännön rajoitukset arjessaan. Yrityksille lainsäädäntö ja erityisesti sen tulkinta ja korkea verotus tulevat kalliiksi. Ongelmakäytön suitsimisesta kärsivät siis tietyllä tapaa kaikki.

On sääli, että lainsäädäntöä rakennetaan usein siitä näkökulmasta miten jotakin asiaa rajoitetaan tai miten se peräti estetään sen sijaan, että tavoite olisi tehdä se paremmin ja sujuvammin. Alkoholilainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki.

Asian ydin pitäisi olla siinä, miten houkutellaan maksavia asiakkaita kotoaan laillisten, toimivien palveluiden ääreen sen sijaan että jumiutettaisiin heidät entistä tiukemmin kotisohvilleen. Kysymys on totta kai myös rahasta – kaikki maksaa ja näinä aikoina monen talous on tiukoilla. Se on kuitenkin myös syy kehittää palveluita ja yritysten toimintakenttää. Lainsäätäjän ei pidä olla siinä esteenä tai hidasteena, vaan apuna.

Minä olen elokuvien ystävä ja käyn mielelläni teatterissa katsomassa elokuvia, jotka toimivat erityisen hyvin suurella valkokankaalla. Amerikkalaisen ystäväni oluen ääressä katsoma elokuva oli hiljattain ensi-iltaan tullut Gone Girl. Ystäväni innoittamana kävin sen itsekin lauantaina katsomassa ja pidin siitä kovasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *