Takaisin pääsivulle

21 elokuu
2014

Päihdepolitiikka ei ole yksinkertaista

Kirjoitin alkukeväästä 2014 lyhyen kolumnin alkoholin kohtuukäytön hankaloittamisesta. Aihe liittyi alkoholilain uudistamiseen, joka vielä tuolloin vaikutti etenevän hallitusohjelman mukaisesti. Ministeri Huovinen kannatti erityisesti veronkorotuksia alkoholin käytön hillitsemiseksi. Kesäkuussa kävi ilmi, että uudistus ei tulisi etenemään enää tällä vaalikaudella.

On täysin selvää, että kohtuuden ylittävä viinanjuonti vaarantaa terveyden, tulee kalliiksi yhteiskunnalle tapaturmien ja työpoissaolojen vuoksi, aiheuttaa järjestyshäiriöitä sekä repii rikki perheitä ja ihmissuhteita. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi viime vuonna, että alkoholista aiheutuu julkiselle sektorille n. miljardin euron välittömät vuosittaiset kustannukset. Arviot välillisistä kustannuksista liikkuvat jopa kuudessa miljardissa eurossa. Päihteiden väärinkäytöstä aiheutuvalle inhimilliselle kärsimykselle ei voi edes laittaa hintalappua.

Alkoholivero on tuottoisa valtiolle, mutta Viron EU-jäsenyyden jälkeen verotulot ovat siirtyneet lisääntyvässä määrin viinarallin myötä eteläiseen naapuriimme ja haitat ovat jääneet suomalaisten veronmaksajien kontolle. Alkoholiveroa on Virossa korotettu, mutta maltillisen hinnannousun jälkeen hintalappu on edelleenkin suomalaiselle matkailijalle houkutteleva. Viinaralli ei ole myöskään ainoastaan meidän ongelmamme. Virossa esiintyy samankaltaista viinan ja tupakan ostomatkailua sekä Venäjälle että Latviaan, eikä Virolla tästä syystä liene kovin suurta motiivia korottaa reippaasti verojaan vain suomalaisia miellyttääkseen. Mikäli Suomessa päädytään korottamaan alkoholin veroa suomalainen seilaa entistä innokkaampana Viron puolelle juomanhakuun.

Monissa Euroopan maissa juodaan jopa enemmän kuin Suomessa. Alkoholi kuuluu sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun lasillinen otetaan joskus töitten jälkeen työporukalla ja viikonloppuisin seurustellaan ravintoloissa ystävien ja perheen kanssa. Suomalainen sen sijaan juo viinansa pääasiassa kotona, koska ravintolassa juominen on usein hyvin kallista. Ulkopuolisen kontrollin puute lisää juomisen määrää.

Turun Sanomat kertoi 13.8.2014 THL:n alueellisesta terveystutkimuksesta, jonka mukaan jopa 40 prosenttia turkulaisista 20-54-vuotiaista joi liikaa. Miesten osuus oli suurempi kuin naisten. Toisaalta kouluikäisten parissa tehty kysely kertoi, että nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt koko 2000-luvun. On hienoa, jos nuoret omaksuvat ja säilyttävät vanhempia sukupolvia terveellisemmat elintavat. Näitä valintoja meidän on syytä tukea ja edistää.

Samassa jutussa kerrottiin, että Turun päihdehuollon n. 11 miljoonan euron budjetista 96 prosenttia käytetään jo syntyneiden alkoholista aiheutuneiden ongelmien korjaamiseen. Ennaltaehkäisevään työhön ei riitä resursseja.

Maanantaina 18.8.2014 A-Klinikkasäätiö, yksi maan suurimmista päihdeongelmaisten palvelujen tuottajista, ilmoitti yt-neuvotteluista. Päihdepalveluihin ohjaaminen on vähentynyt tuntuvasti mikä puolestaan hankaloittaa säätiön toimintaa. Taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevat kunnat eivät kykene riittävissä määrin satsaamaan päihteiden vastaiseen työhön ja päihdeongelmaisten hoitoon.

Alkoholista aiheutuvat haitat eivät ole ainoastaan suurkäyttäjien, pahasti alkoholisoituneiden tekosia. Esimerkiksi krapulapäivien laitto sairasloman piikkin tulee kalliiksi työnantajille ja siirtää taakkaa työkavereille, jotka joutuvat paikkaamaan rokulia vetävää. Töihin meneminen krapulaisena heikentää työtehoa ja -turvallisuutta. Iltalehden 20.8.2014 mukaan alkoholista aiheutuvien poissaolojen palkat maksavat työnantajille jopa 300 miljoonaa euroa vuosittain. Onko muiden velvollisuus maksaa ja kantaa toisten ryyppyreissujen seuraukset?

Jos alkoholin kulutus lisääntyy, lisääntyvät myös alkoholista koituvat erilaiset haitat. Alkoholista aiheutuu monenlaisia sairauksia ja se edesauttaa jopa syövän kehittymistä. Terveyshaitat eivät aina näy yhtä suoraviivaisina alkoholista aiheutuvina haittoina kuin vaikkapa humalassa kaatuminen ja päänsä lyöminen tai auton alle käveleminen. Alkoholista aiheutuvat ennenaikaiset kuolemat tarkoittavat myös henkilön työpanoksen ja verotulojen menetyksiä.

Veroa korottamalla emme kykene kattamaan kaikkia alkoholista aiheutuvia kustannuksia – tai ainakin veroa pitäisi korottaa aivan hurjasti. Koska tämä ei ole mahdollista, on etsittävä muita keinoja alkoholista aiheutuvien haittojen ja kustannusten hillitsemiseksi.

Alkoholilaki kieltää jo tälläkin hetkellä alkoholin myymisen ja tarjoamisen selvästi päihtyneelle henkilölle, mutta tämän pykälän noudattamisessa riittäisi tehostettavaa. Erityisesti hieman vaatimattomammissa anniskeluravintoloissa ja yökerhojen pimeydessä asiakas voi olla sellaisessa humalatilassa, että hädin tuskin pysyy pystyssä, mutta saa silti ostettua tiskiltä lisää juotavaa.

Alkoholista aiheutuvien haittojen pitäisi ensisijaisesti olla käyttäjien itsensä kontolla. Alkoholin käytön tulisi olla esimerkiksi rikostapauksessa poikkeuksetta raskauttava tekijä, eikä rikosta selittävä, mikäli päihtynyt henkilö aiheuttaa vahinkoa tai tekee rikoksen. Nakkikioskilla kännissä tuntemattoman lyöminen ei voi olla pelkkää humalaisen heiluntaa. Alkoholin juominen on aina vapaaehtoista ja päätöksen juomisesta tekee juoja itse. Jos et kykene hallitsemään itseäsi ja käytöstäsi päihtyneenä, älä juo. Jos juot ja teet vahinkoa, kannat siitä täysimääräisen vastuun.

Rattijuoppoudesta annettuja rangaistuksia on hämmästelty vuosikaudet ja niiden tiukentamiseen tähtäävä kansalaisaloite jätettiin eduskunnan käsiteltäväksi alkukesästä. Aloitteen taustalla oli perhe, jonka tytär menehtyi jäätyään rattijuopon alle. Rattijuoppo tuomittiin 2 vuoden ja 7 kuukauden ehdottomaan vankeuteen, mutta hovioikeus lyhensi tuomiota vielä viidellä kuukaudella. Tuomiot eivät vastaa millään tavalla kansalaisten oikeustajua ja niitä tulisi tiukentaa merkittävästi. Poliisivoimien alasajo on vähentänyt rattijuoppojen kiinnijäämisriskiä entisestään.

Monen päihteiden käyttö maksetaan yhteiskunnan pussista. Työttömyys voi aiheuttaa alkoholiongelmien lisääntymistä, mutta alkoholiongelma myös lisää työkyvyttömyyttä. Yhteiskunnalla tulisi olla riittävät resurssit ohjata henkilöitä hoidon piiriin siinä tapauksessa, jos alkoholi on työkyvyttömyyttä selittävä tekijä. Toisille viinanjuonti on mennyt niin pitkälle ja tuhonnut terveyden siihen malliin, että paluuta ei enää ole. Tällaisen henkilön paikka ei ole työvoimatoimiston lappuja täyttelemässä byrokratian resursseja käyttämässä vaan eläkkeellä.

Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus ryypätä omilla rahoillaan vaikka siihen asti, kunnes terveys pettää. Liiasta alkoholin käytöstä seuraa riippuvuutta ja alkoholismia, joka on sairaus itsessäänkin. Alkoholisoituminen ei toistaiseksi ole laitonta Suomessa, joten on vaikea sanoa miten siihen voisi puuttua. Ennaltaehkäisyyn varmasti auttaisi sellainen yhteiskunnallinen, laajamittainen asennemuutos, jossa ryyppäämistä ei katsota hyvällä, vaan pahalla. Kännissä toilailun ei pidä olla siistiä, vaan tyhmää. Terveydenhuoltosektorilla voisi myös löytyä uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi lääkärien kirjoittamat elämäntapareseptit voisivat velvoittaa henkilöä laihduttamaan, lopettamaan tupakoinnin tai vähentämään alkoholin käyttöä myönteisten terveysvaikutusten lisäämiseksi. Aiemmin mainitsemassani viikon takaisessa Turun Sanomien artikkelissa viitattiinkin terveysasemilla asiakaskontaktien yhteydessä tehtävään alkoholinkäyttöön liittyvään ennaltaehkäisytyöhön, mutta todettiin, ettei se ole oikein luonnistunut, koska terveydenhuoltohenkilökunta kokee aiheen niin arkaluontoiseksi. Toisten elämäntapoihin puuttuminen, vaikka ne hyvinkin selkeästi aiheuttavat erilaisia haittoja terveyteen, on ymmärrettävästi kiusallista ja suomalaisessa keskusteluilmapiirissä erittäin vaikeaa.

Alkoholin saatavuuden lisääminen esimerkiksi pienpanimoiden toiminnan helpottamisella, viinin tuomisella ruokakauppoihin tai anniskelusäännösten yksinkertaistamisella ei ole mikään uusi keksintö auringon alla. Alkoholia saa monessa länsimaassa huomattavasti helpommin kuin Suomessa, jopa apteekin hyllyltä. Viinien sallimisen vaikutuksia ruokakaupassa voitaisiin arvioida sallimalla niiden myynti väliaikaisesti esimerkiksi pienissä ruokakaupoissa. Rajoitetun myyntitilan takia tarjonta olisi kohtuullinen, myynti tukisi pienten kauppojen elinvoimaisuutta ja tuotteet olisivat saatavilla läheltä. Keskustelua alkoholin myynnin vapauttamisesta ja rajoitusten purkamisesta myös täällä Suomessa voidaan mielestäni aivan hyvin käydä, kun ratkaisemme alkoholin väärin- ja liikakäytöstä aiheutuvia ongelmia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *