Takaisin pääsivulle

13 elokuu
2014

Vanhempien vastuu

Kotikulmillani Turun Varissuolla ja kaupunkien katukuvassa yleensäkin töhryt ja muu ilkivalta ovat valitettavan yleisiä. Ilmeisesti jotkut katsovat, että sitä mikä ei ole omaa voi kohdella miten tahtoo. Korjauskustannukset lankeavat muiden maksettavaksi.

Paikkojen töhrimistä ja särkemistä näkee nykyään niin usein, ettei aina tule ajatelleeksi näiden tekojen kohteena olevien ihmisten harmitusta ja taloudellista menetystä – ennen kuin ilkivalta osuu omalle kohdalle. Se tuntuu pahalta yksityisyyden ja kotirauhan loukkaamiselta, ja siitä seuraa täysin tarpeetonta rahanmenoa.

Häiriökäyttäytymistä selitetään usein tekijän pahalla ololla. Näin voi olla, mutta mitä pahan olon takaa löytyy? Onko tekijöille opetettu kotona mikä on oikein ja mikä väärin? Onko siellä ollut vanhempia, jotka ovat seuranneet lastensa touhuja? Onko siellä ollut rakkautta, rajoja ja vastuunkantoa?

Vandalismin sietämistä ei helpota yhtään se, ettei laki koske pyörävarkauksissa, näpistyksissä ja sotkemisessa käytännössä kuin rehellisiä, itsestään huolehtivia ihmisiä. Pahantekijät ja rikolliset kävelevät kadulla ilman merkittäviä seuraamuksia. Rehelliset ja töitä tekevät ihmiset ymmärtävät rahan arvon ja sen menetyksen aiheuttaman haitan, mutta ilkivallan tekijät eivät näe toiminnassaan mitään väärää.

Yhteiskunnalla ei ole, eikä tule olemaan sellaisia keinoja, joilla korvattaisiin vanhempien antama hyvä kasvatus. Vanhemmuuden ja aikuisen vastuuta ei voi ulkoistaa päiväkoteihin, kouluihin tai sosiaalihuoltoon, mutta häiriökäyttäytymisen sietämisen rajat yhteiskunta voi asettaa.

Yllä oleva teksti on julkaistu Kulmakunta-lehdessä 13.8.2014. Havahduin kirjoittamaan aiheesta, kun lapsuudenkotini seiniä töhrittiin elokuun alun yönä nukkuessamme. Se tuntui pahalta. Tekijästä ei ole tietoa. Ymmärtääköhän hän tehneensä väärin?

1 kommentti artikkeliin “Vanhempien vastuu”

  1. Paavo Manninen kirjoitti:

    Tähän häiriökäyttäytymiseen haluan kyllä lisätä roskaamisen, mikä ainakin meidän Varissuolla on mennyt ihan mahdottomiin. Ilmeisesti monissa kodeissa tällaiset asiat eivät ole päällimmäisinä puheenaiheina. Mielestäni tässä olisi lainlaatijoille mietiskelyn paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *