Takaisin pääsivulle

02 elokuu
2014

Omalla linjalla eteenpäin

Täytin kesäkuussa 36 vuotta. Posti toi juuri kotiini kirjeen Perussuomalaisilta Nuorilta. Kirjeessä ilmoitettiin jäsenyyteni nuorisojärjestössä päättyneen, kun ikäraja tuli täyteen.

Liityin Perussuomalaisiin Nuoriin hieman ennen kuin liityin Perussuomalaisiin. Ensimmäisessä yleisessä kokouksessa, johon osallistuin, oli mukana reilut kymmenen henkilöä. Istuimme hikisessä puoluetoimistossa Mannerheimintiellä ja suunnittelimme tulevaa puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkalan johdolla. Pikkuriikkinen toimisto pursusi sekalaista tavaraa, paperia ja kahvikuppeja. Sinne sekaan sopi myös aivan uusi ja kokematon jäsen. Ilmassa oli kihelmöivää odotusta ja intoa tulevasta. Oli paljon ideoita, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja uskallusta olla aivan omanlaisensa mielipiteineen kaikkineen. Pitkän kokouksen jälkeen tilasimme jostain lähikebabbilasta pizzat.

Toimin nuorisojärjestössä sittemmin hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Saarakkalan lisäksi tutuiksi tulivat myös Antti Valpas, Ville Vähämäki, Olli Immonen, Teemu Lahtinen ja Johannes Nieminen. He kaikki ovat sen jälkeen tehneet kovaa työtä Perussuomalaisten eteen omilla tahoillaan luottamushenkilöinä kotikaupungeissaan, vaalipiireissään ja toiset eduskunnassa saakka. Tuolloin vuosia sitten nuorisojärjestö toimi muutaman tuhannen euron budjetilla, mutta mielipiteet ja usko itseen kytivät voimakkaasti, eikä niiden ylläpitämiseksi tarvittu enempää rahaa.

Olen tyytyväinen, että niin moni nuorisojärjestöstä tuttu on edennyt politiikassa. Ihailen heidän suoruuttaan ja reiluuttaan ja toivon heille kaikkea hyvää jatkossakin. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että tänä päivänä voin kutsua muutamaa heistä työtovereiksini.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, meissä jokaisessa on tämä päivä. Uusin gallup on vain gallup, mutta gallupejakin on kuunneltava, koska ne antavat osviittaa. Perussuomalaisissa on rohkeutta, omaleimaisuutta ja suorasukaisuutta, joka on ollut suomalaiselle poliittiselle kentälle vierasta ja saanut lukemattomat kukkahatut ja sivistyneet pöyristymään päivästä toiseen. Ripaus nuorisojärjestölle jo vuosien takaa tuttua mitään pelkäämätöntä, uteliasta ja itsensä likoonlaittavaa asennetta ei olisi emopuolueellekaan pahitteeksi.

Niin, nuoruus on joskus hulluttelua, mutta ei hulluutta. Se on kokeilunhalua ja sujuvaa kurssin korjaamista väärien valintojen jälkeen. Se on kaveruutta ja verkostojen rakentamista. Me tehdään tätä yhdessä, koska yksin kukaan ei voi tätä tehdä.

Aikuisuus kaventaa liikkumavaraa, mutta ei vie sitä kokonaan. Spontaanius ei ole kokonaan kadonnut. Hulluttelu ei ole kiellettyä. Rohkeus ei ole aina riski.

Lauantaina 2.8. käyn Sauvon elopäivillä. Kesä taittuu kohti istuvan eduskunnan viimeistä syksyä ennen eduskuntavaaleja. Niissä vaaleissa on kaikki mahdollista. Ja se on itsestä kiinni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *