Takaisin pääsivulle

26 toukokuu
2014

Oil to cash – öljystä rahaksi

Paras, rakentavin ja kauaskantoisin lähtökohta kehittyvien maiden asioihin on auttaa niitä auttamaan itseään. Kehitysavun ei tule olla itseisarvo, ja tavoitteena tulee olla pyrkiä tilanteeseen, jossa kehitysapu käy tarpeettomaksi. Tavoitetta kehitysavun vähentämisestä tukee se, että sen vaikutuksia on mahdoton tietää. Ylen (10.11.2013) haastatteleman kansainvälisen kehitysyhteistyön professorin Jeremy Gouldin mukaan kehitysavun laajan mittakaavan vaikutuksia ei tunneta eikä sen vaikutuksia esimerkiksi Afrikan maiden kansantalouksien kasvuun tiedetä. Gouldin mukaan on mahdotonta sanoa, olisiko köyhtymistä vähemmän tai enemmän, jos kehitysapua ei olisi.

Larry Diamondin ja Jack Mosbacherin mukaan (Foreign Affairs, syyskuu 2013) uudet massiiviset öljy- ja kaasulöydöt mullistavat tulevaisuudessa Afrikan taloudellisen ja poliittisen toimintaympäristön. Öljy- ja kaasuesiintymien paikantamiseen ja hyödyntämiseen liittyvien innovaatioiden ansiosta energiantuottajien on tulevaisuudessa mahdollista porata tuottavasti alueilla, joilla on jo kauan epäilty olevan energiavarantoja.

Ensimmäinen askel kehitysavun tekemiseksi tarpeettomaksi on vähentää sitä valtioilta, joilla itsellään on resursseja oman kehityksensä edistämiseen. 12 Afrikan maan oletetaan muuttuvan merkittäviksi öljyn viejiksi. Näiden maiden joukossa ovat Suomen kehitysavun kohdemaat Etiopia ja Tansania. Tansanian öljyvarantojen arvioidaan vastaavan kolmea miljardia barrelia ja Etiopian ainakin puolta miljardia barrelia. Omien luonnonvarojensa puolesta varakkailta valtioilta tulee odottaa varojen käyttöä omien maidensa kehityksen ja niiden kansalaisten hyväksi.

Öljyvarat eivät aina ole siunaus niitä omistaville valtioille. Resurssikiroukseksi kutsutaan ilmiötä, jossa energiavaroista tuleva helppo raha johtaa julkisten varojen huonoon kohdentamiseen, valuuttakurssin vääristymiseen ja maan perinteisten vientialojen kilpailukyvyn heikentymiseen. Energiavaroillaan rikastuneet kehitysmaat kärsivät usein myös köyhyydestä, heikosta hallintotavasta, autoritäärisestä poliittisesta järjestelmästä sekä laajasta korruptiosta. Viisaasti käytettynä energiavaroista seuraavalla pääoman virralla on kuitenkin potentiaalia tehdä muutos, jos rahoitus kohdennetaan valtioiden fyysiseen infrastruktuuriin ja ihmisten hyvinvointiin liittyviin uraa uurtaviin parannuksiin.

Resurssikirouksen välttämiseksi amerikkalainen Center for Global Development -ajatuspaja on suunnitellut oil-to-cash-nimellä tunnetun mallin. Sen mukaan energiavaroilla rikastuneen valtion tulee siirtää energianviennistä saamistaan varoista tietty osa (mieluusti ainakin puolet) kansalaistensa pankkitileille ja verottaa välittömästi kyseistä tulonsiirtoa. Kansalaisten tulojen verotuksella pyritään luomaan side valtioiden vallanpitäjien ja kansalaisten välille, mikä tekisi vallanpitäjät vastuullisiksi kansalaisilleen valtion varojen käytöstä. Oil-to-cash-malli pitää verotusta strategisena yhteytenä valtion ja yhteiskunnan välillä. Ilman tämänkaltaista periaatetta energiavaroilla rikastuneiden valtioiden vallanpitäjät voivat pärjätä suorilla energiavaroilla tarvitsematta kansalaisten hyväksyntää toimilleen.

Oil-to-cash-mallin soveltaminen on täysin realistista. Jo noin 60 kehitysmaata on tehnyt vakituisia suoria tulonsiirtoja kansalaistensa pankkitileille. Kehityksen on mahdollistanut kohtuuhintainen ja luotettava henkilöllisyyden tunnistamiseen tarkoitettu teknologia. Myös sähköiseen pankkitoimintaan liittyvä teknologia voi tulevaisuudessa tehdä rahansiirrot kehittyvien maiden kansalaisten pankkitileille helpommiksi.

Perussuomalaiset esitteli oil-to-cash-mallin eduskunnalle hallituksen kehitysapua koskevan selonteon ryhmäpuheenvuorossaan. Kehittyvien maiden tulevaisuuden kannalta on olennaista saada ne pärjäämään omillaan, varsinkin jos siihen on olemassa kaikki mahdollisuudet. Ulkomailta tuleva helppo raha, joista esimerkkinä on energiavientiin liittyvien tulojen lisäksi myös kehitysapu, tekee kehittyvien maiden vallanpitäjät riippumattomiksi kansalaistensa verotuksesta saatavista tuloista. Suomella olisi tilaisuus olla kehitysavussa suunnannäyttäjänä selvittämällä oil-to-cash-mallin soveltamismahdollisuuksia kehitysapunsa kohdemaissa, Etiopiassa ja Tansaniassa.

Viime viikon keskiviikkona eduskunta keskustelu kehityspoliittisesta selonteosta. Debatissa tiedustelin ministeri Haavistolta onko oil-to-cash -malli hänelle tuttu ja näkeekö hän mallissa soveltamismahdollisuuksia Suomen kehitysapuun. Koska ministeri Haavisto ei vastannut kysymykseeni, tiedustelin sitä häneltä uudemman kerran kirjallisessa kysymyksessä, jonka jätin torstaina 22.5.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *