Takaisin pääsivulle

22 toukokuu
2014

Kehitysapuun rakennemuutos

Kehitysapu herättää tunnetusti ajatuksia puolesta ja vastaan. Osa katsoo kehitysavun saavan aikaan konkreettisia tuloksia ja vähentävän köyhyyttä ja alueellista epäsuhtaa. Toisten mielestä kehitysapu on tehotonta ja passivoi avunsaajia haitaten avunsaajamaiden todellista kehittymistä.

Perussuomalaiset on hahmottelemassa vaihtoehtoista mallia kehitysavun rahoittamiseksi. Sen ytimessä on ulkoministeriön hallinnon alle perustettava kehitysapurahasto, jonka rahoittamisesta kansalaiset kantavat osan vastuusta. Mielestämme valtio voi hyvin kannustaa kansalaisia tukemaan kehitysapua. Valtion budjetista voidaan ottaa pohjarahoitus kehitysapurahastoon. Lisäksi valtio voi tarjota veroporkkanan niille, jotka rahastoon sijoittavat. Mutta sen jälkeen valtion rooli pienenee ja keskiöön tulevat yksittäiset kansalaiset. Jos jonkun mielestä kehitysapua annetaan liian vähän, silloin on katsottava peiliin, lahjoitettava enemmän ja ehkä innostettava muita tekemään samoin.

Valtion rooliin kuuluu tehdä kansainvälistä yhteistyötä muun muassa sellaisten sopimusten muodossa, jotka parantavat kehitysmaiden mahdollisuuksia menestyä taloudellisesti. Yksi iso kokonaisuus, jota Perussuomalaiset haluaa korostaa, on pääomapako kehitysmaista. Rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin katoaa noin yhdeksän kertaa maailman yhteenlaskettuja kehitysyhteistyömäärärahoja vastaava summa.

Monet tutkijat pitävät pääomapakoa suurimpana esteenä köyhien maiden kehitykselle. Monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu ja verokikkailu vievät kehitysmailta kipeästi kaivattuja tuloja. Lisäksi paikallisen liiketoiminnan edellytykset vaikeutuvat, avoimuus kärsii ja korruptio rehottaa. Annettu kehitysapu ei riitä eikä kaupankäynti kehity, jos valtaosa voitoista valuu muualle. Ongelma on laaja ja monimutkainen, mutta silti lujalla tahdolla ratkaistavissa. Yksittäisen kansalaisen on siihen vaikea vaikuttaa, mutta tässä kohtaa valtio voi olla aktiivinen toimija.

Tutustumisen arvoinen uusi työkalu on myös niin sanottu oil to cash -malli. Siinä energiavaroilla rikastuneen valtion tulee siirtää energianvientivoitoista tietty osa kansalaistensa pankkitileille ja verottaa välittömästi kyseistä tulonsiirtoa. Verotuksella luodaan side vallanpitäjien ja kansalaisten välille, mikä tekee vallanpitäjät vastuullisiksi kansalaisilleen valtion varojen käytöstä.

Kehittyvien maiden tulevaisuuden karmalta on olennaista saada ne pärjäämään omillaan, varsinkin jos siihen on kaikki mahdollisuudet. Ulkomailta tuleva helppo raha tekee kehittyvien maiden vallanpitäjät riippumattomiksi verotuloista. Suomella olisi tilaisuus olla kehitysapupolitiikassa suunnannäyttäjä selvittämällä öljystä rahaksi -mallin soveltamismahdollisuuksia omissa kehitysyhteistyökohteissaan.

Kelhitysapupolitiikassa on kolme kokonaisuutta, joihin Perussuomalaisten mielestä olisi järkevintä keskittyä: humanitaarinen apu, tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle sekä Finnfundin toiminta.

Suomi ja suomalaiset ovat valmiit tekemään osansa ihmishenkien pelastamiseksi, hädän lievittämiseksi ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Humanitaarista apua ei saa koskaan laiminlyödä.

Toinen tehokas kohde on tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle. Kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä ja hyvin usein kustannustehokkaasti. Ne toimivat siellä, missä apua tarvitaan, ja pystyvät hyvin seuraamaan ja raportoimaan rahojen käyttöä ja tehokkuutta.

Myös Finnfundin toiminta ansaitsee mielestämme nykyistä paremmat resurssit. Finnfund, joka edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä vastuullista yksityistä yritystoimintaa, on mitä parhainta kehitysapua.

Kehitysavusta keskustelteltiin eduskunnassa 21.5. kehityspoliittisen selonteon lähetekeskustelun yhteydessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *