Takaisin pääsivulle

22 helmikuu
2014

Homot, halla-ahot ja hyysärit

Kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolaista kirvoitti vilkkaan keskustelun eduskunnassa ja sen ulkopuolella. Keskustelu jatkuu.

Avioliittolainsäädäntöön liittyy tiettyjä premissejä. Kansalaisaloitteella tavoitellaan avioliiton muuttamista sukupuolineutraaliksi. Kansalaisaloitteen mukaan kahden samaa sukupuolta olevan kuuluu saada astua avioliiton satamaan samoin ehdoin, kuin eri sukupuolta olevan parin. Tasa-arvosta kansalaisaloite on kaukana. Avioliitto on yhteiskunnan määrittelemä sopimus, joka on Suomessa määritelty tällä hetkellä miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Se voidaan määritellä uudelleen tai pitää ennallaan. Sopimuksen tasa-arvoisuus riippuu täysin kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Sukupuolineutraali avioliitto ei ole esimerkiksi moniavioisuutta kannattavien mielestä millään tavoin tasa-arvoinen. Avioliiton solmimista rajoitetaan myös esim. sukulaissuhteiden perusteella. Monessa maassa esimerkiksi moniavioisuus on hyvin yleistä ja lainsäädännön turvaama tapa elää.

Perustuslaissa määritellyllä tasa-arvolla tarkoitetaan ihmisten kohtelua lain edessä. Tämä tarkoittaa, että avioliittoa käsiteltäessä lakia sovelletaan kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Avioliitto on Suomessa määritelty miehen ja naisen liitoksi, eikä avioliittoon mennessä kysytä seksuaalista suuntautumista. Se, että seksuaalisesti samaan sukupuoleen vetoa tuntevat ihmiset eivät käytännössä pysty avioliittoon vastakkaisen sukupuolen kanssa, ei kuitenkaan tarkoita, että lain soveltaminen olisi jotenkin epätasa-arvoinen. Homoseksuaaleillakin on oikeus mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, jos he niin haluaisivat. Kolmella ihmisellä ei kuitenkaan ole oikeutta mennä naimisiin keskenään, vaikka haluaisivat.

Avioliitto on ihmisten kehittämä yhteiskunnallinen tulonjakosopimus. Siinä myönnetyt oikeudet ja velvoitteet eivät ole mitään ihmisoikeuksia tai jumalan sanelemia määräyksiä, vaan yhteiskunnan sisällä määriteltyjä, ihmisen itsensä luomia ja keksimiä sääntöjä. Ihmisoikeuksissa myönnetyt oikeudet eivät automaattisesti muutu muiden velvollisuuksiksi. Oikeus elää rakastamansa/rakastamiensa ihmisen kanssa ei edellytä avioliittoa, eikä sen tarvitse oikeuttaa avioliittoon. Avioliiton käsite voidaan pitää juuri sellaisena kuin Suomen kansan enemmistö haluaa. Se voidaan muuttaa sukupuolineutraaliksi, määräneutraaliksi tai siitä voidaan poistaa kaikki rajoitukset. Avioliittoon kytkeytyvät muut oikeudet ja velvoitteet, kuten sosiaaliset tulonsiirrot, verotus tai perintöoikeus voidaan säätää uudelleen.

Suomen avioliittolainsäädännössä määritellään jostain käsittämättömästä syystä myös lapsen adoptiosta. Käytännössä samaa sukupuolta olevien rekisteröidyssä parisuhteessa on samat oikeudet kuin avioliitossa adoptiota lukuun ottamatta.

YK:n lastenoikeuksien sopimuksen mukaan, jonka Suomikin on allekirjoittanut, lasta koskeva lainsäädäntö pitää tehdä aina lapsen näkökulmasta. Adoptiossa vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia; vain velvollisuuksia. Näin ollen avioliittolaissa määritelty adoptiokysymys pitää käsitellä vain lapsen näkökulmasta. Lapsella on tällä hetkellä oikeus isään ja äitiin ja aikuisia koskevalla avioliittolainsäädännöllä tätä oikeutta ei saa kaventaa. Lapsen näkökulmasta oikeus isään ja äitiin on laajempi kuin oikeus vain toista sukupuolta olevaan vanhempaan. Tätä voi olla vaikea hahmottaa, sillä nopeasti ajateltuna oikeus isään ja äitiin tai kahteen samaa sukupuolta olevaan vanhempaan olisi laajempi. Ulkopuolelta katsottuna se näin onkin, mutta jokainen adoptoitu lapsi saa vain yhdet adoptiovanhemmat. Hänelle laajempi käsite on saada aina sekä isä että äiti.

Koska avioliitto ei ole mikään ylhäältä annettu oikeus, vaan yhteiskunnan luoma käsite, asiasta ei voida sanoa olevan mitään oikeaa tai väärää mielipidettä. On vain eri mielipiteitä. Lait rakennetaan yhteiskunnan konsensuksen mukaan, jolloin on osattava antaa arvoa myös niille mielipiteille ja yhteiskunnan rakenteille, jotka eivät satu juuri itseä miellyttämään.

Viime kädessä avioliittolaki on arvokysymys.Tästä syystä keskustelun taso sukupuolineutraalista avioliitosta onkin ollut mielestäni pöyristyttävän huonoa: edistykselliset, aidosti suvaitsevaiset, aina oikeassa olevat ihmisoikeusasiantuntijat ja ammattiloukkaantujat ovat edellyttäneet impivaaralaisilta homofoobikoilta ja ihmisoikeuksien takapajulaa edustavilta ummehtuneilta idiooteilta asiallista keskustelua.

Samaan hengenvetoon kun lakimuutosta puolustetaan seksuaalivähemmistön tunteilla ja heidän oikeudellaan kuulua täysivertaisina jäseninä yhteiskuntaan, lakia vastustavat leimataan suvaitsemattomiksi ja vähempiarvoisiksi ihmisiksi, joiden mielipiteet eivät ole yhtä hyviä.

Kuinka monta lehtiartikkelia, radio- tai televisiohaastattelua olette nähneet tai kuulleet, jossa esimerkiksi toimituksen näkökulma olisi nykyisen lainsäädännön kannalla tai edes suhtautumisessaan neutraali? Onko yksikään toimittaja kertaakaan kyseenalaistanut lain kannattajien näkökulmia, vai onko ne otettu ns. lähtökohtana oikeassa olemiselle, jota täytyy puolustaa? Avioliittolaki on pohjimmiltaan arvokysymys, joten miksi sitä ei ole käsitelty arvokysymyksenä juuri missään julkisessa debatissa? Arvokeskustelussa lain kannattajat joutuisivat perustelemaan, miksi lain vastustajien arvot eivät heille kelpaa ja toisinpäin. Yhteiskunnan rakenne ja järjestys perustuvat hyvin pitkälle sen arvopohjaan, jota laki mallintaa.

Lakia ajavien arvopohja nojaa väitteeseen, jonka mukaan ihmisarvo on jakamaton ja seksuaalinen suuntautuminen ei saa vaikuttaa siihen minkälaisia oikeuksia ihmisellä yhteiskunnassa on. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet voidaan haluttaessa järjestää myös ilman avioliittoa. Jostain syystä avioliitosta keskusteltaessa ”tasa-arvo” tarkoittaakin nyt vain seksuaalista tasa-arvoa ja logiikka tasa-arvoisuuden vaatimisella ei sitten yht’äkkiä ylläkään avioliittolakia pidemmälle muihin yhteiskunnan asioihin. Perustuslaissa luetellaan nippu muitakin ominaisuuksia, jotka eivät saa johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun, mutta kukaan ei muista niitä tässä yhteydessä.

Perjantai-iltana Ylen A-Studiossa kokoomuksen kansanedustaja Jaana ”Suomi on ihmisoikeuksien takapajula” Pelkonen teki moneen kertaan selväksi, että hän on lakivaliokunnan jäsenenä käsitellyt näitä asioita. Silti hänellä on valtavia vaikeuksia tunnistaa mitä ihmisoikeudet ja perustuslain tarkoittama tasa-arvoinen kohtelu lain edessä tarkoittavat. Perustuslaki ei ole estänyt kehittämästä yhteiskuntaa, jossa on määrättömästi erilaisia lakeja, säädöksiä, määräyksiä ja käytäntöjä, jotka periaatteessa syrjivät koko ajan jotakuta ryhmää tai useita ryhmiä. Esimerkiksi täällä ihmisoikeuksien takapajulassa ja ikärasismin kehdossa, minä en saa kolmikymppisenä vanhuuseläkettä, mutta voin menettää työnhaussa paikan ulkomaalaiselle vain siksi, että hän on ulkomaalainen. Positiivinen syrjintä, epätasa-arvo, siis käy, kun ollaan oikein hyviä ihmisiä.

Perustuslaissa luetellaan myös nippu muitakin ominaisuuksia, jotka eivät saa johtaa ns. epätasa-arvoiseen kohteluun. En muista kuulleeni, että Jaana Pelkonen olisi ajanut naisille pakollista asepalvelusta tai muuta kansalaispalvelusta. Tasa-arvon vaatiminen unohtuu tasan siinä vaiheessa, kun se ei miellytä.

Lakimuutoksen vastustajien argumentteina ovat olleet mm. perinteet, uskonto, biologia ja ”terve järki”. Myös näistä teemoista tulisi käydä yhteiskunnallista keskustelua. Jos kysymyksessä on isolle osalle suomalaisista erittäin tärkeä asia – oli perustelu mikä tahansa – niin lain säätämisellä tai säätämättä jättämisellä voi olla yhteiskunnallista merkitystä esimerkiksi yhteenkuuluvuuden kannalta. Tällöin perustelu, että sukupuolineutraali avioliitto ei ole keneltäkään pois, ei välttämättä pidä paikkaansa, jos sillä on kuitenkin välillinen vaikutus yhteisön toimintaan.

Perjantaina 21.2.2014 Iltalehdessä oli pääkirjoituksena ”Avioliitto korjattava tasa-arvoiseksi”, joka oli toisinto Juha Keskisen edellispäivän kirjoituksesta ”Näkökulma: Antakaa nyt ihmisten mennä naimisiin”. Molemmat kirjoitukset olivat silmiä avaavia. Kun tarpeeksi monta kertaa toistaa sanoja vapaus, tasa-arvo, tasaveroinen, arvot, sivistys, jne. alkaa varmasti nähdä kaikki yhteiskunnan asiat jotenkin kieroutuneina.

Keskinen kirjoitti:” Tasa-arvoon ja vapauteen kuuluu olennaisesti se, ettei ihmisiä aseteta erilaiseen asemaan heidän ominaisuuksiensa takia.” Yhteiskunta on täynnä asioita, joissa ihmisiä asetetaan erilaiseen asemaan heidän ominaisuuksiensa takia. Haluaako Keskinen poistaa yhteiskunnasta erilliset pukuhuonekäytännöt tai vammaisten tuet? Kirjoittaako Keskinen seuraavaksi siitä, että maahanmuuttajien positiivinen syrjintä pitää lakkauttaa epätasa-arvoisena?

Keskinen jatkaa: ”Tasa-arvoisen avioliiton vastustajat vetoavat tuhatvuotiseen perinteeseen. Pitkät perinteet on ollut myös esimerkiksi orjuudella ja erilaisilla tavoilla ja riiteillä, joissa ihmisiä nöyryytetään ja jopa surmataan. Näistä on päästy sivistyneissä kulttuureissa eroon, ja hyvä niin.” Keskinen antaa ymmärtää, että avioliitto olisi jokin ihmisoikeus ja sen epääminen olisi rinnastettavissa orjuuteen, nöyryyttämiseen ja ihmisten surmaamiseen. On sivistymätöntä, jos avioliitto ei ole sukupuolineutraali. Keskisellä on toki oikeus mielipiteeseensä ja vaikka hän ei erota oikeutta elämään ja vapauteen yhteiskunnallisesta tulonjakosopimuksesta, niin voi silti kysyä, onko tämä sitä asiallista keskustelua, mitä on peräänkuulutettu? Mitä mieltä Keskinen olisi siitä, että homoudesta käytettäisiin vastaava kieltä ja sen kannattajia pidettäisiin sivistymättöminä?

Keskinen kruunaa kirjoituksensa: ”Se, että jollekin tulee paha mieli tasa-arvoisesta avioliittolaista ei myöskään ole peruste sen vastustamiseen.” Toisin sanoen, jos jollekulle tulee paha mieli siitä, ettei pääse avioon, niin se ei myöskään ole peruste asian edistämiselle. Keskisen kommentti on myös sinänsä erikoinen, sillä suomalainen suvaitsevainen yhteisö on nimenomaan linjannut, että jonkun loukkaaminen estää kaikenlaisten asioiden edistämisen. Meillä on jopa tuomittu korkeimmassa oikeudessa henkilöitä siitä, että he ovat kirjoittaneet jotain, jonka heidän olisi pitänyt ennakolta ymmärtää olevan mahdollisesti jotakuta loukkaavaa. Kenenkään siis ei ole edes tarvinnut loukkaantua. Riittää, että loukkaantuminen on mahdollista.

Lain kannattajat ovat myös sitkeästi lainanneet Tahdon 2013 -kampanjan teettämää puhelintutkimusta, jonka mukaan 58 % vastanneista kannattaa avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi. Kun lain vastustajat leimataan julkisessa keskustelussa välittömästi vähempiarvoiseksi ja väärässä olevaksi, niin mitä luulette kysymykseen vastattavan? Verkossa eri iltapäivälehtien verkkoäänestyksissä lakia vastustaa n. 2/3 kysymykseen vastanneista. Toisaalta Aamulehden noin vuosi sitten tekemä mielipidekysely oli samansuuntainen kuin Tahdon 2013 -kampanjan saama vastaus. Selkeä piirre on, että nuoret kannattavat lakimuutosta ja vanhemmat ihmiset vastustavat.

Kuten alussa totesin: laki voidaan muuttaa tai se voidaan jättää ennalleen. Kyseessä on arvokysymys, johon ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Aika tehnee ennen pitkää tehtävänsä ja lakimuutos menee läpi. Sitä odotellessa ei ole soveliasta olla kunnioittamatta kummankaan puolen kantaa tai mielipidettä, arvoja.

Ja miten kirjoituksen otsikko liittyi sen sisältöön? Eipä oikeastaan mitenkään, mutta luitpahan tänne asti.

16 kommenttia artikkeliin “Homot, halla-ahot ja hyysärit”

  1. Heavy metal kirjoitti:

    Terve

    Mitä on tasa-arvo?

    Onko se sitä että heteroseksuaalit, homofiilit, pedofiilit jne. omaavat kaikki samat oikeudet?

    Vai liittyykö tasa-arvo ainoastaan oikeudellisiin kysymyksiin miesten ja naisten välillä?

  2. Niilo kirjoitti:

    Olisi kiinnostanut lukea, mutta jätän väliin, koska teksti ei innosta lukemaan. Älyttömän pitkiä kappaleita, hurjaa tekstimassaa.

  3. Paavo Ylönen kirjoitti:

    ”Keskinen antaa ymmärtää, että avioliitto olisi jokin ihmisoikeus ja sen epääminen olisi rinnastettavissa orjuuteen, nöyryyttämiseen ja ihmisten surmaamiseen.” Ei sitä välttämättä tarvitse pystyä rinnastamaan orjuuteen, nöyryyttämiseen (jota se kyllä jossain määrin mielestäni on) tai ihmisten surmaamiseen, mutta ihmisoikeus se on.
    Luetaanpa ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka Suomi on valtiona myös ratifioinut:
    http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin
    Helpottaakseni lukutaakkaasi olen lainannut alla relevantteja artikloja:
    ”2. artikla.
    Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

    Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.”
    ”16. artikla.
    Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
    Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
    Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.”
    16. artiklan kohdalla on paikallaan lukea teksti tarkasti: Siellä ei mainitut sukupuolet eivät nimittäin määrittele mitkä sukupuolet keskenään saavat avioitua, vaan ne on mainittu osana määrittelyä, jolla oikeus avioitua rajataan täysi-ikäisiin ihmisiin. Muissa Suomen solmimissa ihmisoikeuksiin liittyvissä sopimuksissakaan ei erikseen määritellä oikeutta avioitumiseen koskemaan vain heteroliittoja.
    Kyseessä on arvokysymys siinä mielessä, että kansalainen voidaan jättää esim. tapauksessa, jossa työnhakija epätasa-arvoiseen asemaan, koska hän on halunnut tarjota elinkumppanilleen juridisen ja taloudellisen turvan, mutta koska kumppani on samaa sukupuolta, niin papereihin ei voi kirjoittaa siviilisäädyn kohdalle ”avioliitossa”, vaan ”rekisteröidyssä parisuhteessa”, joka paljastaa jotain sellaista, mikä ei saisi perustuslainkaan mukaan vaikuttaa ko. tilanteessa päätöksiin, tai sitten ei. Lisäksi jälkeläisen oikeudet eivät ole samat rekisteröidyssä parisuhteessa ja avioliitossa. Arvokysymys siinä mielessä, halutaanko kansalaista kiusata jostain sellaisesta, mihin hän ei voi itse vaikuttaa. Ennen esimerkiksi epileptikkoja on kiusattu eväämällä oikeus avioitumiseen.

  4. Ahti Valkonen kirjoitti:

    Hei,

    Totta, kansalaisaloite ei ota kantaa moniavioliittoihin tai lähisukulaisten välisiin avioliittoihin. Se perustuukin tasa-arvoon seksuaalisen suuntauksen ja sukupuoli-identiteetin kannalta. Se, että aloitteesta on alettu hieman epäonnistuneesti käyttämään kyseistä yleistävää nimeä ei kuitenkaan tee siitä yhtään vähempää tasa-arvoon pyrkivää tällä saralla.

    Ohitat kirjoituksessasi opportunistisesti avioliitolle annetun yleisen merkityksen, jota ei lakikirjassa lue: avioliitto ei useimmille ihmisille ole pelkkä tulonjakosopimus, vaan valtaosa solmii sellaisen tunnesyistä. Sillä, että sen voi kuka tahansa solmia yhden vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ei ole sellaista käytännön merkitystä kuin annat ymmärtää. Ihmiset ovat katsos erilaisia, ja vaikka heteroseksistinen avioliittolaki ei sinänsä kysykään kenestä pidät, sinä itse varmasti teet. Tässä kohtaa ehkä huomaat, että avioliittolaista puhuttaessa on varsin epäkäytännöllistä ohittaa se tosiasia, ettei kaikilla ihmisillä ole samanarvoista mahdollisuutta hyötyä siitä. Kenties intät, että kylläpäs on, koska teknisesti laki on sama kaikille, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Lailla on sekä kirjain, johon sinä opportunistisesti rajoitut sekä henki. Suomessa kaikki lait ovat alisteisia perustuslain asettamille normeille. Yksi perusoikeuksista on tasa-arvo lain edessä, joka kieltää asettamasta eriarvoiseen asemaan ilman hyväksyttävää syytä myös seksuaalisen suuntauksen perusteella. Seksuaalinen suuntaus sisältyy kohtaan ”ei minkään muun syyn perusteella”. Nykyinen avioliittolaki ei ole perustuslain hengen mukainen, sillä se ei käytännössä tarjoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille samoja mahdollisuuksia kuin se tarjoaa heteroseksuaalisille ihmisille. Kuvitellaanpa että vain keskenään samaa sukupuolta olevat parit voisivat mennä naimisiin vaikka avioliittolaki sanoo ettei seksuaalisen suuntauksen perusteella saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Kokisitko olevasi samanarvoisessa asemassa kuin homot ja lesbot, vai saavatko he jotain avioliitoistaan mitä sinä et saa?

    Lapsella ei ole olemassa mitään oikeutta isään ja äitiin. Lasten oikeuksien sopimuksessa puhutaan vanhemmista, sukupuolista ei erikseen mainita mitään. Näin siksi, ettei ole mitään aihetta tehdä tällaista rajausta vaikka kuinka et sitä suostu hyväksymään. Samaa sukupuolta oleville ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville pareille halutaan kansalaisaloitteessa yhdenvertainen oikeus hakea parina perheen ulkopuolista adoptiota. Se ei tarkoita, että heille annettaisiin lapsia liukuhihnalta. Sama tiukka seula koskee heitäkin, mutta tätä tasavertaista mahdollisuutta et ole valmis antamaan. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että halveksit sitä jo pitkään vallinnutta tieteellisesti todettua tosiasiaa, että vanhempien sukupuolet eivät sinänsä vaikuta lapsen kehitykseen negatiivisesti, elleivät hengenheimolaisesi sitten oikein kunnolla häiriköi sateenkaariperheitä arvoillaan.

    Lisäksi, on aika huvittavaa huomata kansanedustajan vetoavan tabloidigallupeihin. Vastaajien henkilöllisyyttä ei varmenneta mitenkään ja sama henkilöhän voi vastata niihin monta kertaa, ensin läppäristään, sitten älypuhelimellaan, sitten pöytätietokoneelta…

    Lopulta kiistät kokonaisuudessaan yhdenvertaisuuden perusoikeuden aseman julistaessasi, että enemmistö voi tehdä kuinka haluaa. Se kertookin paljon omista arvoistasi. Sellaiset asiat kuin perustuslait ja ihmisoikeudet ovatkin yrityksiä ennaltaehkäistä enemmistön tyranniaa.

    Pitää toki paikkaansa, että monet seksuaalisesti tasa-arvoista avioliittolakia kannattavat lipsuvat tästä tasa-arvon periaatteesta monessa muussa asiassa, siitä olen kanssasi samaa mieltä. Toisaalta kun kerran korostat viimeiseen asti arvopluralismia et voi tuomita heitä mitenkään, sillä oikeaa ei mielestäsi ole. Ellei sitten se enemmistön määrittelemä oikea ja tällä hetkellä se taitaa kääntyä sinua vastaan, minkä sentään olet hoksannut.

  5. Putte Wilhelmsson kirjoitti:

    Tässä on niin paljon hienoja kohtia, ettei mistä aloittaisi. ”Haluaako Keskinen poistaa yhteiskunnasta erilliset pukuhuonekäytännöt tai vammaisten tuet?” Erilliset pukuhuoneet eivät nojaa perustuslakiin, enkä tunne kansalaisaloitetta, joka olisi vaatinut tätä perinnettä lainsäätäjien uudelleen arvioitaviksi. Tuntuu päin vastoin reilulta ja tasa-arvoiseltä, että pukukoppeja on sama määrä molemmille sukupuolille. Tietysti jos ihmisten erottelu sukupuolisen suuntautumisen mukaan tuntuu Lohelasta kovin tärkeältä arvolta, hän voi tietysti esittää eri pukukoppeja homoille ja heteroille. Sen sijaan vammaispalvelulaki nojaa perustuslakiin. Ilman sitä joidenkin ihmisten vamma asettaisi heidät kohtuuttomaan asemaan: esim. ilman liuskaa tai hissiä pyörätuolin käyttäjä ei pääse julkisiin tiloihin siten kuin tervejalkaisen oletetaan pääsevän. Ja sitten on vielä tämä: ”Keskisen kommentti on myös sinänsä erikoinen, sillä suomalainen suvaitsevainen yhteisö on nimenomaan linjannut, että jonkun loukkaaminen estää kaikenlaisten asioiden edistämisen. Meillä on jopa tuomittu korkeimmassa oikeudessa henkilöitä siitä, että he ovat kirjoittaneet jotain, jonka heidän olisi pitänyt ennakolta ymmärtää olevan mahdollisesti jotakuta loukkaavaa. Kenenkään siis ei ole edes tarvinnut loukkaantua. Riittää, että loukkaantuminen on mahdollista.” Itse pidän tässä tarkoitetua Halla-ahon tuomiota huonon lainsäädännön seurauksena, mutta perussuomalaiselle Lohelalle lain logiikka onkin hyvä ja kiitollinen apuri, jos sillä voidaan (sinänsä hiemen kummallisesti) vastustaa kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista? Menikä ”läpän” heitto vähingossa häikäilemättömän opportunismin puolelle, vain onko niin, että johdonmukaisuus on Lohelalle liian vaikea periaate ja loogisuus liian vaikea sana? Tietysti Lohelan kommentti on lähtökohtaisesti lapsellinen. Ei Lohelan loukkaantuminen riittämättömänä perusteena nykyisen lain voimassa pitämisella tarkoita kääntäen sitä, että uuden lain kirjoitamista perustellaan jonkun toisen loukkaantumisella. Lakimuutosta perustellaan perustuslailla. Sen perinne on yksinkertainen: laki on kaikille sama ja sama laki kaikille. Joten eihän se yhteiskunta nyt vaan niin toimi, että yksille on vaan avioliittolaki ja toisille rekisteröity parisuhde. Lopuksi totean kuten Lohela: ”Laki voidaan muuttaa tai se voidaan jättää ennalleen.” Omana arvokysymyskenä totean, että myös tulevan lain tulisi sallia Maria Lohelan avioituvan valitsemansa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Lohela saattaa nyt kysyä, että se mulle kuuluu eikä hän siihen mun lupia tarvitse. Mikä on tietysti hyvin samanlainen kysymys, jonka moni homo haluaisi esittää Lohelalle.

  6. Meeri Karusaari kirjoitti:

    ”Avioliitto on ihmisten kehittämä yhteiskunnallinen tulonjakosopimus.
    ”Ihmisen itsensä luomia ja keksimiä sääntöjä.”
    ”Viime kädessä avioliittolaki on arvokysymys.”

    Miksi se, miten pariskunta (sukupuolesta riippumatta) jakaa rahansa, perii toisensa ja käyttää yhteistä sukunimeä, saa olla sinun tai kenenkään muunkaan arvoista kiinni? Miksi sinulla pitäisi olla oikeus määrittää, että jonkun toisen parisuhde ei ole tarpeeksi arvokas ansaitakseen samanlaista tulonjakoa, kuin sinun parisuhteesi?

    Millä tavalla on sinun arvojesi vastaista, että kaksi aikuista ihmistä tekee keskenään taloudellisen tulonjakosopimuksen?

  7. Tom kirjoitti:

    Blogi aloitus on hyvä, kaikkien mielipidettä tulee kunnioittaa. En ole löytänyt vielä yhtäkään hyvää argumenttia tasa-arvoisen avioliittolain vastustamiseen, sillä ne on tiede ja historia kumonnut.
    Eduskunnan täysistunnossa Tynnkynen kysyi edustajilta: että kuinka perinteistä avioliittoa kannatatte? Voisitte tutustua kyseiseen tekstiin.

    http://www.orastynkkynen.fi/?p=5538

    Kyllä te varmasti tiedätte että homot eivät mene vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin, samalla tavalla kuin hetero ei mene samaa sukupuolta olevan kanssa naimisiin. Homoudesta ei ole puhuttu paljoakaan, ja jos on niin negatiivisessa muodossa viimeisin vuosikymmenien aikana. Nyt vasta on tullut muutos asenneilmapiiriin, ja näin parannettu monen seksuualivähemmistöjen oltavat maassamme.
    Tasa-arvo tarkoittaa juurikin sitä että kaikilla, ketään lukuun ottamatta, on samat oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskunta kehittyy ja käy muutoksia ja meidän on kyettävä pysyttävä muutoksien kyydissä, on hyvä että keskustelua käydään puolesta ja toiseen mutta on myös otettava huomioon se tieto mitä meillä on, eikä vääristää sitä, omiin henkilökohtaisiin ajattelutapaan.
    Leimaatte itse blogissasi suvaitsevia ihmisiä, tasa arvoisen avioliittolain kannattijia, mutta sitten sanot että teitä leimataan suvaitsemattomaksi, ei voi odottaa toiseltä ymmärrystä jos ei itseltä sitä löydy.

    Viimeiseksi sanon vain niin kuin James H. päätti puheensa : Toivon että mikä tahansa se tulos on, vähentää se ihmisten surullisuutta.

  8. Otto Pellinen kirjoitti:

    Kiitos Maria hyvästä analyysistä, juuri tällaista keskustelua avioliiton merkityksestä tarvitaan!

    Pidit myös adoptioasioiden säätämistä avioliittolainsäädännössä käsittämättömänä, ja haluaisin tehdä asiaa vähän käsitettävämmäksi. Ymmärrän hyvin että adoptioasioiden liittäminen avioliittoon tuntuu mielivaltaiselta, jos avioliiton juridinen merkitys nähdään ensisijaisesti tulonjakosopimuksena. Kirjoitit: ”Avioliitto on ihmisten kehittämä yhteiskunnallinen tulonjakosopimus. Siinä myönnetyt oikeudet ja velvoitteet eivät ole mitään ihmisoikeuksia tai jumalan sanelemia määräyksiä, vaan yhteiskunnan sisällä määriteltyjä, ihmisen itsensä luomia ja keksimiä sääntöjä. — Koska avioliitto ei ole mikään ylhäältä annettu oikeus, vaan yhteiskunnan luoma käsite, asiasta ei voida sanoa olevan mitään oikeaa tai väärää mielipidettä. On vain eri mielipiteitä.”

    Vallitsevassa keskusteluilmapiirissä varmasti suuri osa keskustelun osapuolista on valmis hyväksymään esittämäsi lähtökohdan, ja erityisesti jos sitä ei hyväksytä, sukupuolineutraalin avioliittolain järjellinen puolustaminen käy hyvin hankalaksi. Siksi kirjoituksesi on joka tapauksessa ansioitunut havainnollistus siitä, mitä avioliiton relativisoinnista pitäisi seurata.

    Väitän kuitenkin että on perustellumpaa pitää avioliittoa asiana joka perustuu ihmislajin psykofyysiseen olemukseen, ja jonka yhteiskunnallista asemaa voidaan perustella siinä missä terveydenhuoltoakin. Ei ole esimerkiksi välttämätöntä pitää sydämen tai keuhkojen tervettä toimintaa yhteiskunnan luomina käsitteinä joista ei voisi sanoa olevan oikeita tai vääriä mielipiteitä, vaan niitä voidaan pitää objektiivisina biologisina asiantiloina; vastaavasti ei ole välttämätöntä pitää avioliiton merkitystä yhteiskunnan luomana käsitteenä josta ei voisi sanoa olevan oikeita tai vääriä mielipiteitä.

    Lyhyesti sanottuna avioliiton perusta on siinä, että ihmisen lisääntymiseen tarvitaan kahta sukupuolta, ja kahden sukupuolen välisellä romanttisella suhteella on synnynnäinen taipumus johtaa lisääntymiseen. Yhteiskunnan näkökulmasta ihmisten lisääntyminen on kiinnostavaa, koska siinä syntyy lapsia, ja lapset ovat yhteiskunnan näkökulmasta kiinnostavia, sillä lapsissa on yhteiskunnan tulevaisuus.

    Yhteiskunnan kannattaa tukea kansalaistensa tervettä kasvua, ja voidaan perustellusti väittää, että äitinsä ja isänsä yhdessä kasvattamat lapset kasvavat tilastollisesti merkittävästi terveemmiksi, kuin muissa olosuhteissa kasvaneet lapset. Tämä ei myöskään ole sattumaa, vaan isän ja äidin perustama perhe on koko ihmislajin historian ajan ollut lapsen luonnollinen elinympäristö.

    Yhteiskunta on siis kiinnostunut lasten hyvinvoinnista. Siksi se on kiinnostunut myös lisääntymisestä, ja edelleen kahden sukupuolen välisistä romanttisista parisuhteista, joilla on aina ollut sisäinen taipumus johtaa lisääntymiseen. Nyt saatetaankin jo huomata, että miehen ja naisen romanttisilla parisuhteilla on olemassa biologiasta nouseva merkityksensä, nimittäin juurikin pysyvän perherakenteen tarjoaminen kasvaville lapsille. Yhteiskunnan näkökulmasta lasten terve kasvu on arvokasta siinä missä kansallinen sydänterveyskin, ja siksi yhteiskunnalle on tärkeätä tukea eri sukupuolten välisten romanttisten parisuhteiden vakautta, aivan kuten yhteiskunnalle on tärkeätä tukea sydänterveydelle hyödyllisiä elämäntapoja.

    Pysyvä perherakenne ja siinä syntyvät sukulaisuussuhteet luovat myös luonnollisen tarpeen tulonjakosopimukselle. Avioliitto ei kuitenkaan ole yhteiskunnalle ensisijasesti tulonjakosopimus.

    Aiheesta on kuitenkin kirjoitettu minua paremmin, ja viihdyttävämmin, muualla: http://www.boundless.org/relationships/2004/so-called-marriage

  9. Maria Lohela kirjoitti:

    Kiitos monipuolisista ja perustelluista kommenteista. Pahoittelen, että ne julkaistiin vasta nyt kaikki kerralla, automaatio tökki.

    Kirjoitukseni tarkoitus oli avata lakiteknisiä seikkoja sekä korostaa yksilöiden omien mielipiteiden ja arvomaailmojen kirjoa. Tämä ajankohtainen asia on vain yksi niistä. Muita samanlaisen keskustelun kohteiksi joutuvia kysymyksiä ovat esimerkiksi turkistarhaus ja ydinvoima, vaikka en niitä sen enempää tähän aloitteeseen rinnastakaan. Keväällä, kun käsiteltiin turkistarhaukseen liittyvää kansalaisaloitetta, äänestin itse vihreiden mietintöön tekemän vastalauseen puolesta. Sekin oli minulle arvokysymys.

    Näin ollen, en ollut tuolloin enkä ole nyt kieltämässä tai pilkkaamassa keneltäkään omaan arvopohjaan ja elämänkatsomukseen liittyviä tulkintoja. Toivon samaa kohtelua itselleni. Minä hyväksyn erilaiset mielipiteet ja myös äänestyksen lopputuloksen – vaikka en olisi siitä samaa mieltä. Se on demokratiaa, jonka kanssa on elettävä, tai paremminkin, jonka kanssa saamme elää! Asioita muutetaan yhteiskunnallisen keskustelun kautta ja siihen on jokaisella oltava oikeus ottaa osaa. Maailmassa on liikaa esimerkkejä tukahdetusta keskustelusta. Haluammeko sellaisen ilmapiirin tänne?

  10. Paavo Manninen kirjoitti:

    Asiallinen kirjoitus, jaksoin lukea sen läpi. Minä olen muodostanut aivan oman käsitykseni sukupuolineutraalista avioliittolaista: Sitten kun homot keskenään ja lesbot keskenään todistettavasti saavat jälkeläisiä (ihmislapsia), niin asia on OK. Siihen asti vastustan.

  11. pIETILÄ mATTI kirjoitti:

    Tällä kirjoittelulla olet menettämässä ääniä.

    Tasa-arvoista avioliittolakia on ajateltava ja ajettava yksilön näkökulmasta käsin.
    Ei voi olla niin että seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa yksilön ja hänen lapsiensa juridiseen asemaan, verrattuna toiseen yksilöön ja hänen lapsiinsa.

    Kaikkien tulee voida elää parisuhteessa siten että oikeudet ja velvollisuudet ovat samat, puolison sukupuolesta riippumattomia. Avioliitto, sellaisena kuin mitä se nyt on, sisältää oikeuksia ja velvollisuuksia jotka koskevat paitsi paria itseään myös heidän lapsiaan. Näiden oikeuksien ja velvollisuuksien tulee olla samat kaikilla pareilla eikä niiden tule olla mitenkään riippuvuussuhteessa sukupuoleen.

    Se että tuot moni-avioisuuden esille tässä parien oikeuksia käsittelevässä keskustelussa on ikävää ja selkeä yritys johtaa keskustelua sivuraiteille.

    Mieti asiaa näin:
    Tapaat jonkun sukulaisesi joka innoissaan kertoo menevänsä naimisiin.
    Et ole tavannut kihlattua etkä siis tiedä hänestä juuri mitään.
    Etkö lainsäätäjänä tule tekemään kaikkesi että sukulaisesi saa kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kuka tahansa muukin.

    Vai onko pari jotenkin vähempiarvoinen jos puolisot ovatkin samaa sukupuolta?

    1. Eräs Isä kirjoitti:

      Kuules Matti, ei kysymys ole näitten potentiaalisten adoptiovanhempien laadusta, mutta koitapa asettaa itsesi yläasteikäisen lapsen asemaan, lapsen jolla on homovanhemmat. Minun arvaukseni on se, että Helvetti voisi olla lievennetty versio niistä vuosista.

      Lakatkaa nyt jo perhana jankuttamasta niitten aikuisten oikeuksista, kyllä heillä niitä on, ihan riittävästi.

      Lasten oikeudet tässä kuuluisi olla etusijalla.

      1. Elsa Lindström kirjoitti:

        Eräs Isä: Kumpi mielestäsi muistuttaa enemmän helvettiä/helvetillisiä vuosia:
        Tilanne A) Yläkouluikäisellä lapsella on heterovanhemmat, jotka ovat lapsen syntymästä saakka riidelleet. Lapsen isä on alkoholisoitunut ja väkivaltainen, ja lapsen äiti pilkkaa ja haukkuu lastaan, esimerkiksi tämän ulkonäköä ja koulumenestystä. Lapsella ei ole ystäviä, koska kukaan vanhempi ei anna oman lapsensa leikkiä lapsen kanssa, jonka vanhemmat ovat tuollaisia.
        Tilanne B) Yläkouluikäisellä lapsella on homovanhemmat, jotka ovat adoptoineet lapsen. Lapsen adoptiovanhemmat rakastavat lastaan ja tukevat tätä. Lapsella on ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita ja suvaitsevaisia lapsen vanhempia kohtaan, samoin kuin lapsen ystävien vanhemmat.

        Eihän se toki aina näin ole, suurin osa heteropareista ei ole näin kamalia kuin skenaariossani. Mutta homovanhemmat luultavasti kuitenkin rakastaisivat ja tukisivat lastaan, koska kuten jo ennenkin sanottu, he joutuisivat silti läpikäymään tiukan seulan ja osoittamaan soveliaisuutensa vanhemmiksi. Suomessa adoptioita ei anneta noin vain, vaan kaikkia vaaditaan todistamaan ja osoittamaan, että heistä olisi vanhemmiksi.

        Ja jos nyt homovanhempien lasta kiusattaisiin eikä hänellä olisi yhtään ystäviä, onko vika homovanhemmissa vai kiusaajissa? Pitäisikö lapsi ottaa pois vanhempiensa luota, vai pitäisikö kiusaaminen laittaa kuriin?

  12. Maria Lohela kirjoitti:

    Lakivaliokunta linjannee kansalaisaloitteen esittämästä lainmuutoksesta aivan lähiaikoina.

  13. Sisko H. kirjoitti:

    Tämä teksti löytyi tänään minulle linkitettynä, ja tässä sitä ollaan päätä pyöritelty lukiessa. Ihan ensiksi: Toimimaton otsikko. Lopussahan selvisi valheeksi koko homma, mutta ei meille näin lukiossa opetettu. Uskottavuus menee, jos ei otsikoida tekstiä oikein.

    Nyt pitää muistaa, että homoliitoista puhuminen todellakin on ihmisoikeuskysymys. Keskustelussa on kyllä muistettu pyöritellä tilannetta Raamatun, lasten, pedofilioiden ja kaiken muun kautta, mutta pohjimmiltaan on unohdettu, että homo on haukkumasana. Homoperheiden lapsia kiusataan koulussa, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tekevät itsemurhia ja syrjäytyvät elinympäristöstään, ja miksi? Koska heitä pidetään, ei B, ei C, vaan D-luokan ihmisinä, joiden ei pitäisi olla olemassa ja jotka suljetaan mielellään ruumaan kun laiva uppoaa. Heitä pidetään tällä hetkellä muoti-ilmiönä, mutta se on askel joka on otettava jotta aiheesta tulee normi. Tähän he tarvitsevat lain hyväksynnän: Avioliittolaki pitää seksuaalivähemmistöjä alempiarvoisina, ja jos laki niin sanoo, niin ihmistenkään asenteet eivät muutu. Tässä ei ole kyseessä erilliset pukuhuoneet, tai vammaisten edut, vaan oikeat ihmiset, joiden halveksinnasta yritämme päästä eroon. Miehet ja naiset ovat eri pukuhuoneissa hygienia, ja turvallisuussyistä (mukaan lukien mukavuus), ja kehitysvammaiset yms saavat tukia sen takia, että he voisivat elää tasa-arvoisina muiden kanssa. Kyllähän poliitikko tämän tietää, miksi nostaa se esille homokeskustelussa?

    Lapset, ah, siinähän se kysymys onkin. Olemme jälleen unohtaneet, että adoptiomuutos ei tee muuta, kuin helpottaa sateenkaariperheiden elämää. Todellakin, sateenkaariperheitä joissa on lapsia, on olemassa Suomimaassa jo NYT. Kysyn saman minkä muut ovat kysyneet mlnua ennen: pitäisikö heiltä ottaa lapset pois? Entä ne lapset, jotka eivät saa isällistä ja äidillistä perhettä, eikö heille sateenkaariperhe voisi toimia turvana?

    Missä raportit ulkomailta, ovatko homoavioliitit toimineet siellä? Voiko lapsesta kasvaa tasapainoinen aikuinen kahden samaa sukupuolta olevan kanssa?

    Ei vapautta ennen kuin olemme saman arvoisia, kun homous ei ole enää lain edessä häpeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *