Takaisin pääsivulle

30 tammikuu
2014

Kansalaispalautteesta

Kansanedustajat saavat runsaasti yhteydenottoja kansalaisilta. Nykyaikaa on se, että selkeästi suurin osa yhteydenotoista tulee sähköpostin kautta. Pintansa pitää edelleen myös perinteinen kirjeposti ja puhelinsoitot. Edustajan ikä ja edustajana vietetty aika vaikuttavat toki siihen millaisiksi yhteydenottokanavat ovat muodostuneet. Vanhempien kansalaisten mielestä soitto tai kirje ovat edelleen luontevimpia tapoja esittää asiansa.

Iso osa sähköposteista on ns. massaposteja, jotka on lähetetty samalla kertaa kaikille kansanedustajille tai joillain kriteereillä valikoidulle isommalle edustajajoukolle. Jotkut yksittäiset henkilöt lähettävät sähköposteja kaikille edustajille lähes päivittäin.

Henkilökohtaisesti saamani sähköposti on ollut poikkeuksetta erittäin asiallista. Se sisältää kysymyksiä, kannanottoja, ideoita tai yleisiä kommentteja. En ole saanut yhtä ainoa epäasiallista, aggressiivista tai millään tavoin minua loukkaavaa suoraa yhteydenottoa, rakentavaa palautetta kyllä. Laajemmalle vastaanottajajoukolle osoitetuissa viesteissä on ollut vihaista ja ikävää kielenkäyttöä ja ne on toki osoitettu minulle ihan yhtä lailla kuin kenelle muulle tahansa vastaanottajista. Puhelimessa minulle on kiroiltu ja huudettu mitä sattuu, mutta tämä on melko satunnaista.

Ihmisten välinen viestintä on hyvin tärkeää tilanteesta riippumatta. Se mitä sanot, missä ja miten on ratkaisevaa sen suhteen saatko haluamasi viestin perille. Joukkopostit jäävät useimmin etäisemmiksi kenties helposti juuri siitä syystä, ettei niistä voi olla aivan varma kenelle tai minkälaista asiaa ajaville ne on tarkoitettu. Yksittäiset aihepiirit voivat nimittäin olla selkeästi jonkin tietyn valiokunnan alaan kuuluvia, jolloin minulla ei ole niistä syvempää tietoa tai tuntemusta etukäteen. Ja kuten kaikki tiedämme, eduskunnassa käsitellään niin valtavaa määrää erilaisia asioita ettei kenelläkään voi aika tai kyvyt riittää niiden kaikkien hallintaan.

Joskus joukkopostien joukosta putkahtelee esiin helmiä, ja päätin kirjoittaa tämän blogin siitä syystä, että tällainen tuli eteeni muutama päivä sitten. Viesti oli lähetetty laajalle kansanedustajajoukolle, se oli hyvin pitkä (n. kuusi A4-sivua) ja yksityiskohtainen. Aloitus sisälsi napakan ja suoran kysymyksen mistä syystä luinkin viestin saman tien loppuun asti.

Kirjoittaja oli huolissaan Suomen talouden tilasta ja maan velkaantumisesta. Hän hämmästeli sitä eri kohteiden määrää mihin verorahoja käytetään ja mistä kaikkialta niitä kerätään. Kirjoittajasta sai sen vaikutelman, että hänen mielestään valtio on eksynyt aika kauas perustehtäviensä ääreltä. Sanojensa tueksi kirjoittaja oli käynyt läpi Veropuuta, valtion tuloja ja menoja. Näistä hän oli koonnut listan, jossa esitti 60 eri momenttia, joilta voisi leikata. Kullekin momentille oli laitettu myös leikattava summa ja jäljempää löytyi perusteluja yksityiskohdille tai isommille kokonaisuuksille. Kirjoittaja puuttuisi myös tulopuoleen – tuloja vähentämällä. Veroja ja maksuja keventämällä vastuuta ja vapautta siirrettäisiin pois valtion määräysvallasta. Kirjoittaja antoi tulopuolelta 28 esimerkkiä, joihin puuttua. Perusteluosiossa hän avasi ajatteluaan enemmän. Aika suorasanaisesti, mutta ei mielestäni loukkaavasti.

Menemättä sen enempää yksityiskohtiin tai arvioimatta tässä yksittäisiä momenttimuutoksia kiitän kirjoittajaa ideoista ja vaivannäöstä. Uskon, että moni kokee, etteivät kansanedustajat lue saamiaan viestejä tai noteeraa niitä, mutta kyllä niin tehdään. Viestimäärän ja massapostin vuoksi jokaiseen reagoiminen on vaikeaa, mutta viestit, joissa on selkeä aloitus, sisältö ja lopetus, kuten tässä antamassani esimerkissä, saavat ainakin minun huomioni.

Massaposteihin liittyy myös toinen ongelma. Joidenkin edustajien niihin vastattua käy joskus niinkin, että vastaanottaja kommentoi jälleen takaisin, mutta siten, että lisää vastaanottajaksi taas kaikki muutkin edustajat ja/tai muita henkilöitä. Näin edustajan alkuperäiselle kysyjälle lähettämä viesti lähtee laajalla jakelulla muiden luettavaksi. Mielestäni keskusteluun myös sähköpostien muodossa ja yhteistyöhön kuuluvan luottamuksen on toimittava molempiin suuntiin. Avustajallani ei ole missään vaiheessa ollut pääsyä sähköposteihini. Saamani viestit luen vain minä.

Tänään vieraillessani Kansanedustajat kouluissa -viikon puitteissa Nivalan lukiossa sivuttiin keskustelussa myös kansalaispalautetta. Opposition edustajalla lienee jossain määrin helpompaa. Huonojen päätösten takanahan on aina hallitus.

3 kommenttia artikkeliin “Kansalaispalautteesta”

  1. Paavo Manninen kirjoitti:

    Oikeastaan kommenttini lähtee tuosta mainitsemastasi palautteesta, valtion tuloista ja menoista. Eduskuntavaaleissa äänestin Perussuomalaisia lähinnä siksi, että saataisi radikaali positiivinen muutos valtiontalouden hoitoon. Aika lailla pettynyt olen siitä, että ”Persut” eivät menneet hallitukseen ja kolme vuotta olen nyt puristellut nyrkkiä taskussani. Mukavasti Ylen A-Studiossa Kimmo Sasi muisteli aikoja, jolloin puhuttiin ’jakovarasta’, siis hyvistä ajoita, jolloin tukiaisia jaeltiin aika holtittomasti kaikille tarvitsijoille ja vähän muillekin. Sieltä juontaa tämä kotikutoinen rakennevirhe, ja tietenkin nuo tukiaiset ovat sitten jääneet elämään, vaikka niihin olisi pitänyt puuttua jo finanssikriisin alussa 2008. Mutta hallitus ei ole puuttunut tuohon rakenteelliseen vääristymään vieläkään, on kaiketi suunnittelun asteella. Olisin halunnut nähdä Persut raivaamassa tuota tukiviidakkoa, ehkä siitä olisikin tullut jotakin. Nyt tuntuu siltä, että mitä tehdäänkin, se tulee vesitettynä ja aivan liian myöhään. Surku tulee niitä sukupolvia, jotka maksavat tämän hallituksen jättämän perinnön!

    1. Maria Lohela kirjoitti:

      Vuoden 2011 vaalien jälkeen käytiin harkitsevaa ja tarkkaa keskustelua hallitusratkaisusta. Päätöstä ei tehty kevyesti. Lopputuloksen tiedämme.

      Tulevaisuus näyttää millaisiin yhteistyökuvioihin puolueet mukautuvat.

      Olen laillasi murheissani tulevien sukupolvien haasteista. Mielestäni Suomessa on uskallettava tehdä rohkeita, ennakoivia ratkaisuja, silläkin riskillä, että oma kilpi saattaisi hetkeksi himmetä. Myös Perussuomalaisten on tuotava esiin omat, reippaat ideansa. Toisaalta tiedämme, että Suomessa politiikka on jatkossakin useampien tekijöiden yhteensovittamista. Yhden puolueen yksinvaltaa ei täällä harjoiteta, eikä se taitaisi olla edes toivottavaa.

      1. matti.kake unski,kaarle leena Mattila ja paljon muita kansalaisija. kirjoitti:

        Te kaikki kansamme edustajat.HUOMIO…Te,kun aloitte puhumaan siitä,että lasten pitää maksaa omien vanhempien elatus.kun he joutuvat palvelutaloihin hoidettavaksi..eli se prohfessori puhui tälläistä.nuorilla itsellään on jo omat lapset kasvattavat ja kouluttavat yhteiskuntaan työhön-vuokrat hirvittävän kalliita ei siitä jää omien vanhempien maksuun varoja.hävetkää.Sitten teille ehdotus–nyt kun säästyy työssä olessa eläkekassoihin miljaarteja euroja–ja on tapauksija jolloin työntekijä kuolee ennen kun on edes eläkettä kerennyt nauttia–niin ne eläke kertymä varat pitää maksaa–omaisille-lapsille takaisin–koska sinne jää hirvittäviä määriä varoja KEVA..N kassaan–omaisilta-ja maksaa hautauskustannukset omaisille–koska siellä johtajat ajelevat–AVOAUTOILLA–kansan eläkekertymillä—istuvat kansan–rahakirtun vartijoina–ja eläkkeet pienijä kyllä niistä inistään–jos tavan teikäläiselle euron eläke nousee–sekin nyrsitään veroina pois-kyllä kansa tietää mitä peliä siellä isopalkkaiset tekee ja itselleen palkkoja nostavat.HÄVETKÄÄ eniten j.urpilainen ja päivi risikko.auttakaa suomen kurjuutta sitä on paljon.ei tarvitse vastata-kuuntelemme muutoin teidän liikkeitä-uutiset ym…tied.välin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *