Takaisin pääsivulle

13 tammikuu
2014

Lupauksia

Vuoden vaihtuminen koetaan mahdollisuutena muutoksiin. Uusi vuosi on armelias; sen alussa on vielä runsaasti aikaa tehdä elämäntapamuutoksia, toteuttaa haaveita tai lunastaa lupauksia.

Istuvan eduskunnan viimeinen kokonainen kalenterivuosi on juuri alkanut. Pääministeri Kataisen hallituksen aika lunastaa vaalikauden alussa antamansa lupaukset äänestäjille on käymässä vähiin. Toistaiseksi saldo ei ole mairitteleva.

Istuva hallitus päätti yksityiskohtaisessa hallitusohjelmassaan mm. painaa työttömyysasteen 5 prosenttiin, parantaa työnteon kannattavuutta sekä laittaa vanhusten asiat ja kuntien palvelut kuntoon. Ohjelman kirjauksista huolimatta työttömyys on noussut 8 prosentin tuntumaan, nuorisotakuu ontuu, vanhuspalvelulaki jäi ilman hoitajamitoitusta ja kunnille tarjotaan pakkoliitoksia.

Hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat toistelleet, että pakkoliitoksia ei tule, mutta toisin näyttää käyvän. Erityisen huolestuttava on Veronmaksajien arvio ostovoiman heikkenemisestä. Laskelman mukaan tänä vuonna työssä käyvän keskituloisen käytössä on 440 euroa vähemmän kuin viime vuonna. Kaikki tämä on pois kulutuksesta, yhteiskunnan rattaiden pyörityksestä.

Hallitusohjelmassa käytetään 60 kertaa sanaa ”turvataan” puhuttaessa erilaisista palveluista ja toiminnoista, mutta nykyisen kaltaisessa epävarmuudessa ei ole eletty pitkään aikaan.

Politiikan tehtävä on yhteisten asioiden hoitaminen kuntalaisten ja kansalaisten etujen mukaisesti. Tehtävä ei ole yksinkertainen ja se vaatii herkkyyttä tunnistaa ongelmia ja viisautta myöntää tehtyjä virheitä. Tulevaisuutta ei kykene ennustamaan kukaan, mutta korkeimmissa päättävissä elimissä tulisi luopua yltiöoptimisesta utopioiden rakentelusta ja vailla realismia olevien lupausten antamisesta. Rohkeutta, kunnianhimoa ja ennakkoluulottomuutta sen sijaan tarvitaan. Aina ei voi onnistua, mutta yrittää voi ja pitää.

Uudelta vuodelta toivoisin virkeää yhteiskunnallista keskustelua, jossa ei arvioida ja arvostella ihmisiä, vaan asioita. Keskustelukulttuurimme on aika ankea, sillä viestinviejä päätyy usein murjonnan kohteeksi sen sijaan, että viestin sisältö perattaisiin perinpohjin. Tuore esimerkki on perussuomalaisten helsinkiläisedustaja Packalenin ehdotus vuokra-asumisen ongelmiin puuttumisesta.

Sen sijaan, että kukaan olisi ottanut kantaa miten aina vain lisääntyvät ja pahenevat sosiaaliset ongelmat ratkaistaisiin, eräskin toimittaja kirjoitti kokonaisen kolumnin siitä miten huono poliitikko Packalen on.

Kirjoitus on julkaistu Turkulainen-lehdessä 8.1.2014.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *