Takaisin pääsivulle

14 joulukuu
2013

Kansan teevee

Yleisradiolle on Suomessa annettu tehtävä julkisen palvelun viestintäyhtiönä. Yle tuottaa ohjelmia kaupallisesti ja poliittisesti sitoutumattomana. Vuoden 2013 Ylen rahoitus on toteutettu kansalaisilta perittävän Yle-veron muodossa. Veroa maksavat kaikki täysi-ikäiset, tietyn tulotason ylittävät suomalaiset sekä elinkeinotoimintaa ja maataloutta harjoittavat yhteisöt. Ylelle on määrätty erilaisia lakisääteisiä tehtäviä, mutta Ylen voi myös rahoitusperustansa vuoksi katsoa olevan koko kansan Yle.

Yle voisikin tästä syystä toimia lähetysalustana niille ajatuksille ja mielipiteille, joiden esittäjät kokevat, että heitä ei kuunnella eikä oteta huomioon. Formaattina voisi toimia Kansan teevee. Yle varaisi ohjelma-ajastaan tietyn ajan, johon kenellä tahansa olisi mahdollista saada omaa tuotantoaan. Koska Kansan teeveellä yritettäisiin ratkaista ongelmaa, jonka mukaan kaikki eivät saa mielipiteitään kuuluviin, tulisi teeveen sisällön pääpaino olla yhteiskunnallisesti kantaa ottavalla materiaalilla. Kunkin kannanoton maksimipituus tulisi tietenkin rajata, jotta kaikilla näkemyksillä olisi jonkinlainen mahdollisuus tulla kuulluksi. Kansan teeveetä tulisi esittää television lisäksi radiossa ja Internetin kautta, koska kaikki Yle-veroa maksavat tai maksamattomat eivät ole kaikkien viestintävälineiden tavoitettavissa.

Demokraattisessa yhteiskunnassamme jokaiselle kuuluu oikeus ilmaista mielipiteensä, kokoontua ja osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Kansalaiset voivat vapaasti asettua ehdolle vaaleissa ja saada niiden kautta selville minkä verran mielipiteille ja ideoille on kannatusta muiden kansalaisten parissa. Kuka tahansa voi pistää alulle kansalaisaloitteen. Päätöksentekoprosessi on avoin ja läpinäkyvä, vaikka enemmistön tekemä päätös ei aina jokaista miellytäkään. Kansalaisilla ja äänioikeutetuilla on kuitenkin ehdokkaaksi asettumisen ja äänestämisen kautta mahdollista vaikuttaa siihen millainen enemmistö päätöksenteon eri tasoille muodostuu.

Edellä kuvattu yksinkertaistettu tiivistelmä suomalaisen konsensusyhteiskunnan päätöksenteon mallista on ollut meille todellisuutta jo kauan. Mallimme on – kauneusvirheistään huolimatta – niin haluttu ja arvostettu, että sitä tullaan ihmettelemään ja opettelemaan kauempaakin. Juuri tällä viikolla tapasin eduskunnassa ensin tunisialaisia kansanedustajia ja sitten turkkilaisia kansanedustajia, joiden Suomen vierailuun kytkeytyi hyvin läheisesti demokraattisesta päätöksenteostamme oppiminen. Meillä tämän päivän nuorilla ei ole hajuakaan siitä millaista oli aika, jolloin nyt itsestään selviä oikeuksiamme ei ollut suurella osalla suomalaisista. Maailmasta sen sijaan löytyy edelleen useita maita, joissa kansalaisilta tai eri väestönosilta on riistetty mahdollisuudet mielipiteeseen, osallistumiseen ja äänestämiseen.

Mikään järjestelmä ei ole koskaan täydellinen, vaan se vaatii kehitystä toimiakseen paremmin tai koska sitä muutetaan vain sen takia, että sitä ylläpitävät ihmiset niin haluavat. Suomessa on yksittäisiä ihmisiä tai ajatusmaailmaltaan, poliittisilta tavoitteiltaan tai taustoiltaan toisiinsa kytkeytyviä ihmisjoukkoja, jotka tuntevat ulkopuolisuutta. He kokevat, että heitä ei kuunnella ja että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Heidän mielestään ne, jotka asioista päättävät, tekevät toistuvasti vääriä ja huonoja päätöksiä. On myös mahdollista että tosiasiassa viestit kyllä kuullaan, mutta niillä ei vain ole tässä yhteiskunnassa kansan syvien rivien kannatusta, eikä viestejä haluta kuulla uudelleen.

Kansan teevee mahdollistaisi yhteiskunnallisten puheenvuorojen käyttämisen ilman ikkunoiden hajottamista tai hevosten pahoinpitelyä. Kansan teeveen kautta voitaisiin mittauttaa ajatusten kannatus kansan keskuudessa, mikä ei automaattisesti tarkoita, että jokainen yksittäinen ajatus saa kannatusta. Ylen tehtävä olisi siis vain tarjota ikkuna ajatuksille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *