Takaisin pääsivulle

25 marraskuu
2013

Vapaus uskoa mihin haluaa

Suomen perustuslaki takaa oikeuden uskonnon ja omantunnon vapauteen. Uskonnonvapautta turvataan lisäksi uskonnonvapauslailla. Valitettavasti asiat eivät ole kaikkialla yhtä hyvin. Suuri osa maailman ihmisistä asuu uskonnonvapautta vahvasti rajoittavissa maissa. Syrjintä ja väkivalta erityisesti kristittyjä kohtaan on lisääntynyt merkittävästi.

Uskonnonvapaus on osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Se on henkilökohtainen ja jakamaton oikeus. Se takaa jokaiselle ihmiselle oikeuden tunnustaa ja vaihtaa uskontoa, liittyä uskontokuntaan tai jättäytyä uskontojen ulkopuolelle, harjoittaa uskontoa yksin tai yhdessä toisten kanssa, tai olla harjoittamatta yksityisesti tai julkisesti, sekä julistaa ja opettaa uskontoa. Käytännössä tämä ei toteudu useissa maissa.

Uskonto on tärkeä osa ihmisten elämää. Pew Research Center -tutkimuslaitoksen mukaan 84 prosenttia maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskontokuntaan. Uskonnollisella arvopohjalla voi olla syvä vaikutus ihmisten ajatteluun. Se vaikuttaa myös siihen, minkälaisten oikeuksien ja velvollisuuksien katsotaan ensisijaisesti sitovan yksilöitä ja instituutioita.

Uskonnonvapaus ei toteudu ihmisoikeusjulistusten edellyttämällä tavalla. Uskonnonvapauden ja uskonnollisten ryhmien asema on pikemmin heikentynyt kuin parantunut viime vuosina. Pettymys on ollut suuri, olettihan moni maailman johtajista, Yhdysvaltojen presidentti mukaan lukien, että vuoden 2011 Arabikevään kansannousut Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä olisivat johtaneet alueen ihmisten kasvavaan vapauteen. Toisin kävi.

Uskonnonvapauteen liittyvät loukkaukset ovat kaikkein yleisimpiä koko maailmassa juuri kyseisellä alueella. Esimerkiksi Amnesty Internationalin 9. lokakuuta julkaistu raportti syyttää Egyptin viranomaisia epäonnistumisesta kristityn vähemmistönsä suojelemisessa. Raportti paljastaa, kuinka elokuussa alkoi ennennäkemätön väkivaltaisuuksien aalto sen jälkeen, kun maan heinäkuussa syrjäytetyn presidentti Mursin kannattajien kaksi mielenilmausta oli hajotettu. Väkijoukot hyökkäsivät kristittyjen kirkkoja, kouluja ja muita rakennuksia vastaan, sytyttäen niitä tuleen ja tuhoten osan niistä maan tasalle. Useita ihmisiä kuoli. Amnestyn mielestä Egyptin viranomaisten tekojen tuomitsemista pitäisi seurata konkreettiset teot, joiden avulla Egyptin uskonnollisille vähemmistöille taataan asianmukainen suoja.

Pew Research Centerin mukaan yli 5,1 miljardia ihmistä asuu maissa, joissa rajoitetaan vakavalla tavalla kansalaisten mahdollisuuksia uskoa, oppia uskosta tai vakaumuksesta tai harjoittaa uskoa tai vakaumusta. Maailmassa uskonnonvapautta rajoittavien maiden osuus oli vuonna 2011 jo 40 prosenttia. Luku oli noussut vuodessa kolmella prosenttiyksiköllä.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto julkaisi elokuussa 2013 uskonnonvapautta kansainvälisessä politiikassa käsittelevän julkaisun nimeltä ”Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – suosituksia Suomelle”. Julkaisun päätavoite oli nostaa uskonnonvapaus politiikan marginaalista valtavirtaan sekä Suomen ulkopolitiikan strategisen toiminnan kohteeksi.

Julkaisun laatijoiden ajatus lähtee siitä, että Suomi tarvitsee ihmisoikeuksien kokonaisvaltaiseen edistämiseen liittyvän uskonnonvapausstrategian. Suomen kaltaisen pienen maan ei kannata ottaa tavoitteekseen edistää kaikkia uskonnonvapauteen liittyviä asioita, vaan keskittyä meille olennaisimpiin asioihin. Tällä tavoin voimme maksimoida vaikutuksemme konkreettisina tuloksina.

Suomelle sopiva rajattu tavoite uskonnonvapauden edistämiseksi voisi olla kristittyjen vainoihin puuttuminen. Pew Research Centerin mukaan kristittyihin kohdistuvaa häirintää esiintyi 105 maassa vuonna 2011, vaikka lukema olikin laskenut edellisvuoden 111:sta.

Open Doors -järjestön mukaan kristittyjen vainot ovat erityisen yleisiä islamilaisissa maissa ja yhteisöissä, joissa uskonto, kulttuuri ja kansallinen identiteetti ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Järjestön mukaan kasvava ääri-islamismi on toisiin uskontoihin kohdistuvan vainon syy lähes 40 maassa. Ääri-islamilaisten vaino kohdistuu erityisesti niihin, jotka ovat kasvaneet islamilaisissa yhteisöissä ja kääntyneet sen jälkeen kristityiksi.

Kristittyjen vainoihin on mahdollista puuttua kehityspolitiikan avulla. Suomen on Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -julkaisun ehdotuksen mukaisesti mahdollista pyrkiä kehitysyhteistyön avulla takaamaan avunsaajamaiden kristityn väestön oikeus saada tietoa omista perus- ja ihmisoikeuksistaan. Suomen panoksella ja erityisesti kehitysapuun liittyvän tulosvastuun avulla on myös mahdollista vahvistaa viranomaisten ihmisoikeusvelvoitteiden toimeenpanoa ja seurantaa.

Uskonnonvapauden edistäminen on järkevä satsaus tulevaisuuteen. Kuten Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -julkaisussa todetaan, uskonnonvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen välillä on toisiaan vahvistava yhteys. Syrjintä uskonnon perusteella on yhteiskuntaa köyhdyttävää ja kestävän kehityksen este. Yhteiskunta voi olla vakaa ja hyvinvoiva vain, jos sen yksilöiden välillä on keskinäinen kunnioitus.

Kirjoitus on julkaistu Kepan verkkosivuilla 25.11.2013.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *