Takaisin pääsivulle

18 lokakuu
2013

Afganistanin kehitysapu

Kasvavasta kehitysavun määrästä huolimatta Afganistan pysyy valtiona, jota leimaa naisten ala-arvoinen kohtelu ja valtoimenaan rehottava korruptio. Erilaisista valvontamekanismeista huolimatta apu ei selvästikään saavuta sille asetettuja tavoitteita. Perussuomalaisten mielestä nykymuotoinen kehitysapupolitiikka ontullut tiensä päähän ja siitä tulisi siirtyä enemmän kohti kriisiapumuotoista tukea.

Suomi on aikaisemmin sitoutunut Afganistanin pitkäaikaiseen tukemiseen kriisinhallinnan ohella myös kehitysavuin keinoin. Tähän mennessä Suomi on antanut Afganistaniin 190 miljoonaa euroa kymmenen viime vuoden aikana. Pääministeri Jyrki Katainen ja Afganistanin presidentti Hamid Karzai allekirjoittivat 29.4.2013 Suomen ja Afganistanin välisen kumppanuussopimuksen, johon perustuvat Suomen antamat tulevat avustukset ja muu yhteistyö Afganistanin kanssa. Sopimuksen mukaan Suomi tukee Afganistania vuosittain 30 miljoonalla eurolla, pääasiassa YK:n ja Maailmanpankin kautta.

Muiden avunantajamaiden tavoin myös Suomi seuraa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kehittymistä, joihin liittyvää työtä rahoitetaan kehitysyhteistyömäärärahoista. Suomen antaman avun perillemeno, tuloksellisuus ja tehokkuus pyritään varmistamaan Maailmanpankin ja YK:n seurantamekanismien avulla. Suomi seuraa kehitysyhteistyövarojen käyttöä myös raporttien, hankevierailujen ja arviointien kautta. Lisäksi korruptioon liittyviä kysymyksiä nostetaan esille kahden- ja monenvälisissä keskusteluissa Suomen ja Afganistanin edustajien välillä. Afganistanin antamien sitoumusten täyttämistä seurataan esimerkiksi Tokion kansainvälisessä konferenssissa heinäkuussa 2012 sovitun omavaraisuusstrategian sekä keskinäistä vastuuta koskevan puiteasiakirjan avulla.

Onko Afganistanin kehitysapuun liittyvä valvonta toimivaa? Lukuisista seurantamekanismeista huolimatta on syntynyt vaikutelma siitä, että Afganistanille myönnetyllä kehitysavulla on saatu aikaan hyvin vähän. Afganistan ei ole sitoumuksistaan huolimatta kyennyt parantamaan naisten asemaa tai kitkemään korruptiota.

Naisten turvallisuuden takaaminen kaikilla elämän osa-alueilla on olennaista koko Afganistanin tulevaisuuden kannalta. Naisten on päästävä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, jotta maahan voidaan taata kestävä ja oikeudenmukainen rauha. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 korostaa, että naiset tulee nähdä pelkkien uhrien sijaan aktiivisina toimijoina, joilla on oikeus osallistua rauhan rakentamiseen ja konfliktien ehkäisyyn.

Suunta Afganistanissa ei naisten oikeuksien suhteen kuitenkaan ole parempaan päin. Naisten asema Afganistanissa on yleisesti ottaen maailman huonoimpia. Tilastojen mukaan 87 prosenttia Afganistanin naisista ja tytöistä joutuu väkivallan kohteeksi elämänsä aikana. Afganistanin parlamentti ei kyennyt tämän vuoden toukokuussa sopimaan laista, joka olisi parantanut naisten oikeuksia ja suojannut heitä perheväkivallalta. Vanhoillista islamia kannattavat parlamenttiryhmät vastustivat lakia, koska ne pelkäsivät seksuaalisen hillittömyyden valtaavan Afganistanin, jos maassa hyväksytään naisia suojaavia lakeja. Afganistanissa hylätty lakiesitys olisi muun muassa määrännyt naisten alimmaksi naimisiinmenoiäksi 16 vuotta. Afganistanin parlamentti hylkäsi lakiesityksestä myös ne osat, jotka olisivat kieltäneet perheväkivallan ja raiskausten uhrien asettamisen syytteeseen haureuden harjoittamisesta tai aviorikoksesta.

Helsingin Sanomat kertoi tänään 18.10. afganistanilaistaustaisen Feriba Samadin tarinan. Samadi naitettiin kymmenen vuotta vanhemmalle serkulleen 14-vuotiaana ja jo vuotta myöhemmin hänestä tuli äiti. Jutun yhteyteen oli koottu arviot lapsivaimojen määrästä eri maissa. Afganistanissa jopa lähes 40 prosenttia tytöistä on naimisissa ennen kuin ovat täyttäneet 18 vuotta. Afganistania vielä huomattavasti lohduttomampi tilanne on tosiasia monessa muussakin maassa erityisesti Afrikassa. Varhain, kenties vielä lapsena, alkanut avioliitto ja äitiys tekevät isoa vahinkoa tyttöjen inhimilliselle kehitykselle. Oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen ovat universaaleja ihmisoikeuksia, jotka valtion pitäisi pystyä kansalaisilleen takaamaan. Afganistan ei ole lähelläkään näiden oikeuksien turvaamisessa.

Naisten oikeuksien polkemisen lisäksi Afganistanin ongelmana on myös korruptio. Transparency International -järjestön mukaan Afganistan on yksi maailman korruptoituneimmista maista. YK:n raportti puolestaan arvioi, että korruptio on kasvanut Afganistanissa huomattavasti viime vuosien aikana ja että sen vuosittaiset kustannukset Afganistanin kansantaloudelle ovat yli 3 miljardia euroa. Vuonna 2012 puolet afganistanilaisista maksoi lahjuksia käyttäessään julkisia palveluita, ja melkein 30 prosenttia heistä maksoi lahjuksia yksityisen sektorin palveluista, kertoo YK:n huume- ja rikostoimisto UNODC:n kysely. Maanlaajuisen tutkimuksen perusteella yli kaksi kolmasosaa vastanneista aikuisista hyväksyi virkamiesten lahjustenoton matalan palkan parantamiseksi. Myös virkamiesten palkkaamista perhe- tai ystävyyssuhteiden perusteella pidettiin hyväksyttävänä.

Yksi Afganistanin kehitystuloksiin tyytymätön osapuoli on Norja, joka on ilmoittanut vähentävänsä Afganistanille myöntämäänsä avustusta kuudella miljoonalla eurolla vuodessa. Norjan hallitus perusteli päätöstään nimenomaan sillä, että Afganistan ei ole tehnyt tarpeeksi naisten aseman parantamiseksi ja korruption kitkemiseksi. Norjan päätös on ennen kaikkea merkittävä symbolinen ele. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 9.10. todettiin, kyseessä on vakava varoitus siitä, että Afganistanin pian 12 vuotta jatkunut kansainvälinen avustusoperaatio on vaarassa.

Suomellakin on oma mahdollisuutensa vaikuttaa Afganistanin naisten tilanteeseen. YK:n tasa-arvojärjestö, Afganistan ja Suomi sopivat kesäkuussa YK:n turvallisuusneuvoston naisia ja tyttöjä konflikteissa suojelevan päätöslauselma 1325:n toimeenpanon eteenpäin viemisestä. Afganistanin kansallisen ”Naiset, rauha ja turvallisuus” -toimintaohjelman on tarkoitus valmistua vuoden 2014 aikana.

Naisten aseman parantaminen on poikkileikkaava tavoite kaikessa Suomen kehitysavussa ja sillä on merkittävä rooli Suomen ulkopolitiikassa. Tämä on erittäin tärkeää. Tavoitteista on pidettävä kiinni ja niiden eteen on tehtävä hartiavoimin töitä kaikilla tasoilla rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Vaikenemalla kauheuksista emme koskaan voi saada niitä korjattua.
Norjan esimerkkiä seuraten Suomella on nyt oiva paikka ryhtyä sanoista tekoihin ja kytkeä rahoitus selkeisiin tuloksiin. Suomen kehitysapuvelvoitteiden tulisi perustua vastavuoroisuuden periaatteelle, jossa myös avun kohteella on oma vastuunsa.

On ilmeistä, että nykyhallituksen aikana kehitysapuun kokonaisuutena ei tulla tekemään merkittäviä muutoksia, mutta Suomen on silti mahdollista vaikuttaa Afganistanin kehitykseen, koska olemme maan merkittävä tukija. Sanojen sijaan nyt kaivataan tekoja. Jätin Afganistanin kehitysavusta kirjallisen kysymyksen hallitukselle tällä viikolla. Kehitysapu on kivulias puheenaihe ja vastakkainasettelu voimakasta. Euromääräisesti kyse on suuresta vuosittaisesta summasta, yli miljardista eurosta, joten avoin, suora ja kriittinen keskustelu on jatkossakin välttämätöntä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *