Takaisin pääsivulle

02 huhtikuu
2013

Katsaus Quiton IPU-kokoukseen

Eduskuntatiedotuksen kooste viimeisimmästä IPU-kokouksesta on seuraava:

Parlamenttienvälinen liitto (IPU) kokoontui 22. – 27.3. Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon. Yleiskokouksen pääteemana oli keskustella näkökulmista ja ratkaisuista hyvään elämään ja tarkoituksenmukaiseen kehitykseen. Kokoukseen osallistui yli 620 parlamentaarikkoa lähes 120 maasta.

Suomesta kokoukseen osallistuivat eduskunnan IPU-ryhmän puheenjohtaja Maria Lohela (ps.) javarapuheenjohtaja Katri Komi (kesk.) sekä IPU-ryhmän johtokunnan jäsenistä ja varajäsenistä kansanedustajat Pertti Hemmilä (kok.), Saara Karhu (sd.), Sauli Ahvenjärvi (kd.) jaPirkko Ruohonen-Lerner (ps.).

Valtuuskunnan puheenjohtaja Maria Lohela(ps.) käytti Suomen valtuuskunnan puheenvuoron kokouksen yleiskeskustelussa, jossa hän keskittyi kestävään kehitykseen ympäristön kantokyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja sosiaalisen tasa-arvon lisäämiseksi, huomioiden myös valtioiden pyrkimykset edistää kansalaistensa elinoloja. Pelkkä talouteen perustuva kehityksen mittaaminen ei riitä. Edustaja Lohela toi myös esiin Suomen pyrkimykset kestävään kehitykseen ja hän korosti Suomen kehitysyhteistyöpainotuksia ja -tavoitteita, jotka pyritään kohdistamaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin hyödyntäen tässä työssä Suomen omia vahvuuksia.

Yleiskokous hyväksyi ensimmäisen komitean työstämän päätöslauselman parlamenttien suojeluvastuusta. Edustaja Saara Karhu (sd.) kiinnitti komitean työssä erityistä huomiota toimittajien asemaan konflikteissa ja korosti tiedonsaannin merkitystä demokratian toteutumisessa.

Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Katri Komi (kesk.) työskenteli IPU:n YK-asiain komitean ryhmässä, joka keskittyi mm. IPU:n yleiskokousten ja komiteatyön organisointiin tulevaisuudessa. Edustaja Komi nosti myös esiin demokraattisen hallinnon osana uusia kehitystavoitteita.

Edustaja Pertti Hemmilä (kok.) osallistui toisen pysyvän komitean työhön, joka työskenteli reilun kaupan edistämiseksi ja innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittämiseksi tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita.

Edustaja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) osallistui kolmannen pysyvän komitean työhön. Yleiskokous hyväksyi komitean päätöslauselman median roolista kansalaisten demokraattisessa osallistumisessa, ml. sosiaalinen media. Hän pitää tärkeänä koulutuksen merkitystä median välittämän tiedon arvioinnissa.

Edustaja Sauli Ahvenjärvi (kd.) korosti kokouksessa esitettyjä hyviä käytäntöjä mm. vammaisten palkkaamiseen liittyvästä lainsäädännöstä eri puolilta maailmaa.

Irakin valtuuskunnan pyynnöstä puheenjohtaja Lohela tapasi Irakin valtuuskunnan kahdenvälisessä tapaamisessa. Irakilaisten valtuuskunta oli erityisen kiinnostunut naisten vahvasta edustuksesta eduskunnassa ja Suomen vahvasta koulutusosaamisesta, josta he toivoivat saavansa lisää tietoa. Irakin valtuuskunnan jäsen Sheikh Dr. Humam Hamoudi toivoi Irakiin myös lisää suomalaisia yrityksiä mm. rakennusalalle, joista heillä on hyviä kokemuksia.

Tähän lopuksi lisään yleiskokouksessa käyttämäni, alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä käännetyn puheenvuoroni. Se kuului seuraavasti:

Mikä voisikaan olla parempi paikka esittää tämä aihe, Buen Vivir, kuin kaunis Ecuador, joka sijaitsee Amazonin sademetsän länsipuolella. Amazonin, jonka kauneuden haluamme säilyttää. Samalla kun suuri huolemme on maapallomme luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, haluamme myös turvata hyvän elämän edellytykset. Kestävä kehitys yhdistää nämä kaksi lähestymistapaa: Se sallii kehityksen samalla suojellen luontoa. Seuraavan sukupolven pitäisi aina voida periä maapallo sellaisena, kuin edellinen sukupolvi sen sai. Tällä hetkellä tämä periaate ei toteudu. Ympäristö ei myöskään kestä tätä vauhtia.

Meidän kaikkien tulee kantaa osamme taakasta. Suomi todella painottaa tätä. Maapallon pelastamisen kutsuminen taakaksi kuulostaa ironiselta. Kulutushyödykkeistä ja palveluista luopuminen saattaa tuntua taakalta nyt, kun emme näe mikä tulevaisuuden vaihtoehto sille on. Suurin osa mukavissa olosuhteissa elävistä ihmisistä – luulen – ajattelee maailman lämpenemistä, aavikoitumista, saasteita, luonnonvarojen ylikäyttöä jne. jonakin hyvin etäisenä ja vaikeana käsittää. Useimmat meistä hyväksyisivät, että kaikki nämä ilmiöt ovat vahingollisia ympäristölle. Se on jokin, joka on olemassa, mutta vaikeasti havaittavissa. Tämän vuoksi asiaa ei pidetä kiireellisenä.

Ajatus yhteisestä taakanjaosta on moniulotteinen. Ensinnäkin niillä, joilla menee paremmin, on velvollisuus auttaa puutteenalaisia. Tiedotusvälineillä on tärkeä merkitys tässä kysymyksessä. Olen vakuuttunut, että monien lahjoittajamaiden veronmaksajat ovat halukkaampia käyttämään verorahojaan ulkomaisiin apuhankkeisiin, jos he voivat omin silmin nähdä verovarojensa tuovan hyvää ihmisille ja ympäristölle. Median tulee välittää paikkansapitävää tietoa tästä. Toiseksi, on taloudellisesti kannattavaa käydä käsiksi ongelmaan silloin, kun tuotos jokaista panosyksikköä kohden on mahdollisimman korkea eli esimerkiksi silloin, kun voimme vähentää suurimman määrän saasteita vähäisimmällä rahamäärällä. Loppujen lopuksi saasteiden ja nousevan merenpinnan vaikutukset eivät tunne rajoja. Olemme samalla puolella.

Ympäristöasioiden ohella tärkeää on kehitysnäkökulma. Yhdeltäkään maalta ei voida evätä oikeutta pyrkiä kehitykseen ja parempiin elinolosuhteisiin kansalaistensa parhaaksi niin kauan, kun tämä tapahtuu kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Mikä on vielä tärkeämpää, ajatus yhteiskunnallisesta kestävyydestä tulee liittää osaksi kestävän kehityksen ajatusta. Olennainen osa tätä on ihmisoikeuksien kunnioitus.

YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeisten kehitysasiakirjojen laadinnassa tulisi arvioida uudestaan käsite kasvusta ja tunnustaa puhtaan ympäristön ja sosiaalisen tasa-arvon merkitys. Tällä hetkellä useimmat kestävän kasvun määritelmät yhä sisältävät käsitteen jatkuvasta taloudellisesta kasvusta.

Tavoittelemme aina edistystä ja kehitystä. Paikalleen jäämistä nollakasvuun pidetään kriisinä, katastrofaalisena tilanteena, kun taas kasvu tarkoittaa menestystä, vaurautta ja onnellisuutta. Yksi avainkysymyksistä on, miten mittaamme tämän kasvun. Tähän asti ainoa yhteisesti hyväksyttävä tapa mitata sitä on taloudellinen. On totta, että taloudellinen suoritus on helpompi mitata kuin sosiaalinen tai ekologinen kestävyys. Tietyllä tavalla ymmärrän että ihmisinä pidämme faktoista. Kylmät kovat faktat näyttävät meille mikä tilanteemme on edellisvuosiin verrattuna. Mutta mikä on puhtaan ja elinvoimaisen ympäristön arvo? Mikä on sen arvo, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on hyvä paikka elää? Minkälaisen hintalapun asetamme sille?

Siinä on usein kyse voimavaroista. Miten meidän tulisi kohdentaa niitä? Millä on suurin tärkeys ihmisille? Pitäisikö meidän rakentaa voimalaitos, joka tuottaa halpaa sähköä suuremmalle joukolle ihmisiä, mutta samaan aikaan tuottaa päästöjä hälyttävästi? Vai tulisiko meidän maksaa enemmän puhtaammasta teknologiasta? Suomen kaltaisessa kylmien olosuhteiden maassa energiankäyttö on suurempaa lämmityskulujen vuoksi, ja monissa maissa on paljon energiatehokasta teollisuutta. Tämä täytyy ottaa huomioon, mutta se ei tarkoita että meidän tulisi lopettaa etsimästä puhtaampia, tehokkaampia ja taloudellisempia ratkaisuja.

Suomi tekee jatkossakin kaikkensa kestävän kehityksen alalla. Kotimaassa yritämme sovittaa yhteen hyvien elinolojen takaamisen jokaiselle kansalaisellemme ja samalla sitoutumisen kunnianhimoisiin päästöleikkauksiin. Kehitysavussamme painopisteemme on niissä, jotka eniten apua tarvitsevat. Suomi pyrkii saavuttamaan parhaan mahdollisen tehokkuuden ja pysyvän vaikutuksen keskittymällä niihin alueisiin, joista meillä on vahvin kokemus, kuten koulutukseen, puhtaaseen veteen, viemäröintijärjestelmiin ja uusiutuvan energian käyttöön.

Pieni hienosäätö elämässämme voi panna alulle muutoksen. Kuinka usein ostamme asioita, joita emme oikeastaan tarvitse? Voimmeko ehkä vaihtaa nämä johonkin, joka ei aiheuta samaa määrää saasteita?

Loppujen lopuksi kaikki riippuu siitä mitä pidämme hyvänä elämänä.

1 kommentti artikkeliin “Katsaus Quiton IPU-kokoukseen”

  1. Jali kirjoitti:

    Olipas joutava reissu verovaroilla tehtynä. Maailmanparannuspuheenvuoroilla ei maailma parane.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *