Takaisin pääsivulle

03 tammikuu
2013

Eduskunta säästämään

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on toimittanut Valtioneuvoston kansliaan kirjelmän, jossa hän esittää presidentin palkkion leikkaamista viidenneksellä, eli sen palauttamista vuoden 2006 tasolle. Ele on linjassa presidentti Niinistön itsenäisyyspäivän puheen viestin kanssa, jossa hän paheksui ”itsekkyyden ja suoranaisen ahneuden nousua”.

Ahneus on yleismaailmallinen ominaisuus. Sitä esiintyy kaikissa kansoissa, kulttuureissa ja maissa. Palautetaan mieleen pari tuoretta esimerkkiä kotimaastamme. Helsingissä vihreä apulaiskaupunginjohtaja Sauri esitti hiljattain kollegoilleen 10 prosentin palkankorotusta, vaikka johtajien palkkioihin on vuonna 2005 toteutetun edellisen palkankorotuksen jälkeen tehty normaalit tasokorotukset. Saurin esitys ei toteutunut aivan sellaisenaan, vaan Helsingin johtajat saivat tyytyä kuuden prosentin korotukseen. Prosessin on kuvannut tarkemmin kansanedustaja Jussi Halla-aho, joka kuuluu myös palkka-asian käsitelleeseen Helsingin kaupunginhallitukseen. Voit lukea Halla-ahon kuvauksen täältä.

Kotikaupungissani Turussa päätoimisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan palkkiota ollaan nostamassa 10 prosentilla 60 000 eurosta 66 000 euroon. Sen lisäksi muutkin luottamustoimissa olevat saisivat jatkossa lisää rahaa tehtävistään. Turun Sanomat kertoo, että ”Valtuuston puheenjohtajan vuosipalkkio kohoisi 7 000 eurosta 8 500 euroon, varapuheenjohtajien 2 500 eurosta 3 500 euroon. Kaupunginhallituksen varapuheenjohtajien ei enää tarvitsisi sinnitellä 3 500 eurolla, sillä vuosipalkkio nousisi 6 000:een. Kaupunginhallituksen rivijäsenillä nousu olisi 2 000:sta 3 000 euroon.
Lautakuntien ja johtokuntien puheenjohtajille on maksettu tähän saakka 2 000–4 500 euroa vuodessa. Nyt haarukka olisi keskusvaalilautakuntaa lukuunottamatta 4 000–5 500 euroa.
Kokouspalkkiot on nyt jaettu neljään eri palkkioluokkaan. Suuruus on ollut 75–150 euroa per kokous. Nyt luokkia olisi kolme ja palkkiot 90–165 euroa kokoukselta.”

Prosentuaalisesti kaikki yllä mainitut suunnitellut tai jo päätetyt korotukset ovat silmiinpistävän korkeita.

Myös luottamustoimessa tehdystä työstä kuuluu saada korvaus. Kysymys kuuluu, mikä on kohtuullinen korvaus ja mikä on kohtuullinen korotus kohtuulliseen korvaukseen. On muistettava, että luottamustoimeen ei vaadita minkäänlaista muodollista pätevyyttä, koulutusta, kokemusta tai edes osaamista. Luottamustoimessa toimiva henkilö toimii äänestäjien luottamuksen varassa, eikä häntä voi erottaa huonojen päätösten tai veronmaksajille kalliiksi koituvien ratkaisujen seurauksena. Luottamustoimessa olevan jatko on katkolla vaaleissa, jolloin on äänestäjistä kiinni jatkaako henkilö luottamushenkilönä vai ei. Äänestäjän poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt.

Työntekijäpuoli puolestaan on tottunut yleiskorotuksiin, jotka ovat parhaimmillaankin muutamia prosentteja jaettuna usealle eri vuodelle. Toisaalta, on olemassa aloja, joita eivät sido mitkään alakohtaiset työehtosopimukset, jolloin työntekijät eivät ole myöskään automaattisesti oikeutettuja minkäänlaisiin palkankorotuksiin. Samanaikaisesti ihmisten ostovoima polkee paikoillaan tai jopa heikentyy, kun elämisen kustannukset nousevat ja verotus kiristyy. Erityisesti vasemmistoliiton hehkuttama hallituksen tekemä 100 euron korotus perusturvaan jäi monelta 25 euroon. Vasemmistoenemmistöisen hallituksen tekemä yleisen arvonlisäveron korotus tämän vuoden alusta syönee indeksitarkistusten jälkeenkin oman osansa tuosta ruhtinaallisesta kädenojennuksesta yhteiskuntamme heikompiosaisille. Raha on siis laitettu jälleen järkevästi kiertoon ottamalla yhdestä taskusta ja siirtämällä se saman tien toiseen.

Yritysjohtajien palkankorotukset ovat aivan omaa luokkaansa. Ilta-Sanomat listasi tänään 3.1.13 muutamia suomalaisia yritysjohtajia, joiden palkkoihin on tullut vuodessa jopa 50 prosentin korotus. Tämä on paljon, kun palkat ovat valmiiksi jo miljoonaluokkaa. Yritysjohtajilla on toki päinvastoin kuin poliitikoilla jonkinlainen suora vastuu onnistumisestaan ja epäonnistumisestaan, ja potkut voivat olla hyvinkin nopea seuraus möhlimisestä. Toisaalta kultaiset kädenpuristukset eivät aiheuta työnsä menettävälle johtajalle välitöntä tuskaa toimeentulon menetyksestä.

Tässä yhteydessä on myös hyvä nostaa esille eläkkeet, erityisesti korkeat eläkkeet ja eläkekaton puute. On voitava kysyä, onko kohtuullista että joidenkin henkilöiden eläkkeet ovat kymmeniä tuhansia euroja. Valtionyhtiö Fortumin entinen johtaja Lilius sai yli 40 000 euron kuukausieläkkeen ja Stora Enson entinen toimitusjohtaja muhkeat 57 000 euroa. Onko tämä oikein? Tavallisen ihmisen vuosipalkan suuruiset eläkkeet ovat toki usein yritysten omien järjestelyjen tuloksia, mutta erityisesti kun on kyse valtionyhtiöstä olisi syytä kysyä mitä tällaiset järjestelyt ovat, kuka ne on luonut ja kuka ne on hyväksynyt.

Eilen kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestilä esitti Iisalmen Sanomissa, että kansanedustajien ”lomista” voisi leikata. Eduskunta ei kokoonnu tammikuussa, heinäkuussa tai elokuussa lainkaan muuta kuin poikkeustapauksissa, kuten viime vuoden heinäkuussa kävi. Lisäksi sekä keväällä että syksyllä on yksi istuntovapaa viikko. Istuntovapaat eivät tietenkään yksiselitteisesti tarkoita yhdenkään kansanedustajan osalta puhdasta lomailua, vaan päiviin kuuluu monenlaista kansanedustajan työhön liittyvää tehtävää ja valmistautumista. Moni on mukana myös puoluetyössä ja kuntapolitiikassa. Toisilla kansanedustajilla on myös omaa yritystoimintaa, mitä varmasti hoidetaan eri tavoin joka tapauksessa. Se mikä selkeästi puuttuu istuntovapaiden aikana on normaali arjen kokousrytmi, johon osallistumista läsnäolojen seuraamisella valvotaan. On jokaisen kansanedustajan omassa harkinnassa miten istuntovapaan käyttää.

Olen samaa mieltä edustaja Eestilän kanssa siitä että istuntovapaista olisi nipistettävää, ja erityisen kannatettavaa se olisi silloin, jos näin voitaisiin edes hieman tasata asioiden käsittelytahtia ja tehokkuutta eduskunnassa. Viikon parin napsaiseminen sekä tammi- että elokuun istuntovapaalta ei varmaankaan ainakaan aiheuttaisi mitään haittaa. Eestilän ehdotusta on puitu tänään eri lehdissä nimenomaan istuntovapaa-näkökulman kannalta. Sen sijaan Eestilän kommenttia kansanedustajien muista luottamustoimista ei ole juuri huomioitu. Eestilä nosti esille myös sen, että kansanedustajat ottavat itselleen runsaasti muuta työtä esimerkiksi kuntakentältä ryhtyessään johtamaan puhetta kaupunginhallituksissa tai kaupunginvaltuustoissa. Useat kansanedustajat ovat kuntiensa valtuutettuja ja istuntovapaiden aikana aikaa kuluu myös näiden luottamustehtävien hoitamiseen.

Perussuomalaiset esittivät vaihtoehtobudjetissaan 2013 puoluetuen leikkaamista 15 prosentilla, eli 5,1 miljoonalla eurolla. Lisäksi esitimme, että eduskuntaryhmien kanslioiden määrärahoista leikattaisiin 600 750 euroa. Äänestyksessä ennen joulua nämä ehdotukset hävisivät selvin luvuin hallituksen vastustaessa niitä yksituumaisesti. Edellisten eduskuntavaalien jälkeen äkkiköyhtynyt Suomen Keskusta ei myöskään kannattanut esityksiämme. En muista, että näitä(kään) perussuomalaisten säästöesityksiä olisi juuri julkisuudessa noteerattu, mutta mielestäni ne ansaitsisivat oman paikkansa poliitikkojen palkkojenleikkauskeskustelun yhteydessä. Euromääräisesti kyse on kuitenkin isoista summista, miljoonista euroista.

Iltalehti kysyi tänään sähköpostitse edustajilta olisivatko he valmiita leikkaamaan palkkaansa ja minkä verran. Presidentin esimerkistä liikkeelle lähtenyt ajatus palkkojen leikkaamisesta päätynee myös eduskunnan palkkiotoimikunnan käsiteltäväksi. Vastasin Iltalehdelle, että olisin omalta osaltani palkan leikkaamiseen valmis ja että sopiva summa olisi vaikkapa 300 euroa. Minun mielestäni on hyvin vaikeaa arvioida mikä olisi sopiva tai riittävä määrä. On muistettava, että edustajien palkkioita ei koroteta yleiskorotusten mukaisesti, joten yhtä hyvin tämä säästö voitaisiin toteuttaa siten, että seuraavaa korotusta edustajien palkkoihin ei tehtäisi lainkaan, vaan ikään kuin hypättäisiin huonojen aikojen yli ilman erillisiä korotuksia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on jo ilmoittanut olevansa valmis kansanedustajien palkkojen leikkaamiseen ja luulen vastauksen olevan sama kaikilla. Toivon kuitenkin, että palkka-alekeskustelu ei lähde käsistä niin että sitä ollaan ulottamassa kaikkialle. On töitä, joista maksettava korvaus on tänäkin päivänä niin pieni, että se ei riitä elämisen kustannuksiin. Nettopalkan leikkauksen sijaan olisikin mielestäni syytä arvioida työn sivukulujen kustannuksia. Yhteiskuntamme ydinongelma ei taida olla palkkataso yleisesti, ei edes kansanedustajien palkka, vaan menokurin puute. Palkkojen tai palkkioiden absoluuttinen suuruus ei ole välttämättä ongelma, jos sitä vastaan saadaan tietty työpanos. Valtio sen sijaan elää yli varojen ja velkaantuu lisää jatkuvasti. Tämä ei ole kestävää.

Niukkoina aikoina tarvitaan ennakkoluulottomia keinoja ja oman kotipesän tarkastelua pelkästään muilta vaatimisen lisäksi. Jokaisen olisi hyvä kysyä itseltään, mistä juuri minä olisin valmis luopumaan säästöjen aikaansaamiseksi.

1 kommentti artikkeliin “Eduskunta säästämään”

  1. Paavo Manninen kirjoitti:

    Istuntovapaat: Mielestäni Perussuomalaiset ovat tässäkin asiassa oikeassa, siis kansalaismielipiteen kanssa linjassa. Eduskunnan istuntovapaita pitäisi (tarvittaessa) lyhentää; turhan usein saamme lukea mediasta, että lakiuudistukset ovat viivästyneet tai lait valmisteltu huonosti kiireen takia. Tällä hetkellä tuntuu, että Eduskunta ei tällä hallituskauden puolikkaalla ole saanut yhtään mitään aikaan, toki se on ensisijassa hallituksen ja hallituspuolueiden tehottomuutta. Mutta kuitenkin: maailma muuttuu, pitäisiköhän sata vuotta sitten laadittua eduskuntajärjestystä jo hieman rukata.

    Puoluetuen leikkaamisjupakka on mielestäni osoitus eräiden (’vanhojen’) puolueiden sisäistämästä elitismistä. Kansalaiset eivät kovasti pidä puoluetuesta, no. voihan sitä ainakin perustella sillä, ettei edustajien tarvitse turvautua vilpillisiin vaalitukiin.

    Kansanedustajien palkkioista olen sitä mieltä, että koko järjestelmä pitäisi muuttaa. Edustajille niin iso palkkio, että se riittää tarvittaessa myös avustajien palkkoihin. Siis kukin edustaja voisi palkata itselleen sellaisen avun kuin katsoo tarvitsevansa. Sellaisia juttuja kuulee, että veronmaksajien rahoilla palkataan sukulaisia töihin avustajiksi. Edustajat voisivat esimerkiksi palkata yhteistoimin henkilöitä tiedonhankintaan, lehtienlukuun ja sihteeritöihin, ei jokaisella tarvitsisi olla omaa.

    Muuten, minua vaivaa kovasti kansanedustajien määrä. Käsittääkseni edustajia on nyt 213, kun taas perustuslain mukaisesti pitäisi olla 200. Eivätkö euroedustajat ole kansanedustajia? Ainakin kansalaiset heidät valitsevat..? Eikö olisi oikeampi, että Eduskunta keskuudestaan, niistä kahdestasadasta, valitsisi mepit?

    Tuloksekasta istuntokautta!
    Terveisin Paavo Manninen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *