Takaisin pääsivulle

11 syyskuu
2012

Pikavipeistä

Tänään eduskunnan täysistunnossa oli lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain 7 luvun, eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain sekä korkolain 2 §:n muuttamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa pikavippien korkojen suitsimista. Lakialoitteessa esitetään rajoitettavaksi pikaluottojen tarjoamista siten, että lainojen hintaa ja perinnän kustannuksia pi
enennettäisiin, velallisen maksukykyä arvioitaisiin yksityiskohtaisemmin, pikalainoja myöntävien yhtiöiden valvontaa tehostettaisiin ja kiellettäisiin pikaluottoja myöntävien yhtiöiden ja perintäyhtiöiden suorat tai välilliset omistussuhteet. Pikavipeissä ei ole kyse ainoastaan kovista koroista, vaan muista pikavippeihin liittyvistä kuluista, kuten perintämenoista.

Mielestäni surullisin seikka koko pikavippikeskustelussa on se, että pikavippien ottaminen on merkittävästi yleistynyt. Alan yritysten määrä on kasvanut nopeasti ja ne tekevät kovaa tulosta. Pikavippien käyttö kertaa karua kieltä siitä, että yhteiskunnassamme on ajauduttu pisteeseen, jossa holtittomuus oman talouden hoidossa on lisääntynyt ja ymmärrys raha-asioista on vähentynyt.

Täysistunnossa aiheesta käydyssä debatissa useat edustajat käyttivät viittauksia hädänalaisten hyväksikäyttöön, köyhyyteen ja inhimillisiin tragedioihin, joita hyödyntämällä korkoa kiskovat pikavippiyritykset menestyvät. Täyskiellon kannalla oli edelleen usea edustaja ja vaikka tätä hallituksen esitystä kiiteltiin tärkeäksi askeleeksi pikavippien kontrolloinnissa, moni kaipasi vielä järeämpiä toimia.

Pidän täysin mahdollisena sitä, että joku ottaa pikavippejä oikeaan tarpeeseen, ihan oikeaan hädänalaisuuteen, köyhyyteen. Toisaalta pidän todennäköisenä myös sitä, että pikavipeillä haetaan niin sanotusti hetken huumaa ja otetaan helppoa rahaa hauskanpitoon tai hankintoihin ilman harkintaa tai välttämätöntä tarvetta. Seuraavana päivänä vipin ottamisen jälkeen, tai viimeistään laskun tullessa katumus on kova. Pikavippikierre on kuitenkin mahdollisesti jo käynnistynyt ja uusilla veloilla paikataan vanhoja.

Mielestäni on hyvä, että hallituksen esityksessä ei nyt olla yksiselitteisesti kieltämässä tähän asti jokseenkin kyseenalaisin periaattein harjoitettua yritystoimintaa, vaikka alan toimijoita edustavan yhdistyksen näkemys onkin se, että lakimuutos tällaisenaankin tarkoittaa alan yritystoiminnan loppumista. Toivon, että esityksestä kuitenkin hahmottuu sellainen kokonaisratkaisu, joka mahdollistaa yritystoiminnan ehdoilla, jotka eivät entisestään vaikeuteta sellaisten ihmisten tilaa, jotka ovat harkinnan puutteen ja/tai heikon elämäntilanteen edessä ajaneet itsensä velkakierteeseen. Loppujen lopuksi yksilöiden itsensä on kannettava vastuu valinnoistaan. Pikavippien sääntelyä tarvitaan siitäkin syystä, että loppujen lopuksi yhteiskunta joutuu eri tavoin velkaantuneita henkilöitä avittamaan. Raha-asiat on tässä yhteiskunnassa voitava hoitaa ilman vippaamiskierrettä.

Mielestäni kouluissa tulisi panostaa enemmän raha-asioiden hoitamiseen ja oman talouden ylläpitoon. On lisättävä tietoisuutta siitä, että raha ei todellakaan kasva puussa eikä putkahda taikaseinästä. Yksinkertaiset opit siitä miten menojen on vastattava tuloja tuntuvat unohtuneen – kenties myös edelleen velkaantuvalta valtiolta, jonka velan määrän kasvua nykyinen hallitus ei määrätietoisista toimistaan huolimatta näytä saavan kuriin. Taloustaitoja ja -tietoa tulee opettaa kouluissa, mutta vielä suurempi vastuu on vanhemmilla ja lähipiirillä. Vanhempien tulee opastaa lapsia kuluttamaan kohtuullisesti, suunnitellusti ja harkitusti. Yli varojen elämisestä ei voi aina syyttää jotakin ulkopuolista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *