Takaisin pääsivulle

13 heinäkuu
2012

Kuntavaalit 2012

Pohdin yli neljä vuotta sitten blogikirjoituksessani sitä, miten paljon luottamustoimia yhdellä ihmisellä voi ja kannattaa olla. Pohdin sitä, mihin kaikkeen yhden ihmisen aika voi riittää tehtävien hoitamista ajatellen. On tunnettu seikka, että jopa valtakunnan ylimmät päättäjät, kansanedustajat ja ministerit, vaikuttavat päätyönsä ohella hyvin laajasti omien kuntiensa valtuustoissa ja muissa luottamustehtävissä mm. erilaisissa järjestöissä.

Tuota kirjoittaessani en ollut missään luottamustoimessa eikä minulla ollut niistä käytännön kokemusta. Nyt on, minkä lisäksi olen myös ensimmäisen kauden kansanedustaja. Kulunut vuosi mieleenpainuneiden vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen on ollut antoisa, mielenkiintoinen ja hyvin kiireinen. Kansanedustajan työ ei ole helppoa, pikemminkin aivan päinvastoin. Se ei kysy viikonpäivää tai kellonaikaa, eikä sitä voi tehdä kellokortin varassa edes liukuvan työajan puitteissa. Työn sisältö on sanoin kuvaamattoman laaja, enkä usko, että yhdenkään edustajan kapasiteetti riittää sisäistämään ja käsittelemään kaikkia niitä lukemattomia asiakokonaisuuksia, joita eteen tulee. Arkipäivän ytimen muodostaa valiokuntatyöskentely täysistuntojen lisäksi, sekä omalta kohdaltani kansainvälisen IPU-valtuuskunnan puheenjohtajuus. Jokaisella kansanedustajalla on oma valiokuntapaikka tai useampia sekä erilaisia jäsenyyksiä muissa toimielimissä tai vaikkapa hallintoneuvostoissa. Oma valiokuntani ulkoasiainvaliokunta ja IPU-puheenjohtajuus vievät minua normaalin eduskuntatyön lisäksi säännöllisesti ulkomaille, jossa teen parhaani edustaakseni Suomea ja eduskuntaa, omaa puoluettani Perussuomalaisia unohtamatta.

Demokratia on upea asia. Sitä tulee vaalia. Demokratia on vaikuttamista äänestämällä, jonka katson olevan yhden kansalaisen tärkeimmistä velvollisuuksista. Demokratia on myös osallisuutta ja osallistumista, ja mielestäni mahdollisimman monella kansalaisella tulee olla mahdollisuus jättää omanlaisensa jälki yhteisistä asioista päättämiseen ja tulevaisuuden muovaamiseen. Mahdollisimman monen tulee saada yrittää, vaikka helppoa tietä ei ole, eikä demokraattisessa yhteiskunnassa voi kukaan yksin ohjata poliittista päätöksentekoa juuri siihen suuntaan kuin itse haluaa. En pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että valtaa ja vastuuta kasaantuu liian pienelle ihmisjoukolle. Sen sijaan pidän tarkoituksenmukaisena sitä, että mahdollisimman monella on mahdollisuus saada vaaleissa äänensä kuuluville ja päästä mittauttamaan omien mielipiteidensä kannatus. Vastuuta pitää haluta ottaa, mutta sitä pitää myös osata jakaa ja kyetä luovuttamaan toisille.

Olen miettinyt kuntavaaleja 2012 hyvin paljon, keskustellut asiasta perheeni ja lukuisten puoluetovereiden kanssa ja puntaroinut tilannetta monelta eri kantilta. Perinpohjaisen harkinnan tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että haluan keskittyä kansanedustajan työhön ja antaa sille kaiken mitä minusta irti lähtee. Muutaman viikon kestäneen istuntotauon aikana olen tutustunut Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmaluonnokseen ja antanut siihen myös omat kommenttini ja palautteeni. Uskon, että ohjelmasta tulee hyvä ja että Perussuomalaisilla on tarjota kunnissa ympäri Suomen monipuolisia ehdokkaita, sekä kokeneita että uusia vaikuttajia. Kannustan kaikkia käyttämään syksyn vaaleissa äänioikeuttaan ja tutustumaan ehdokkaisiin mahdollisimman hyvin.

Yllä olevan perusteella ilmoitan, että en aio pyrkiä Perussuomalaisten ehdokkaaksi kuntavaaleissa 2012. Vaaleja tulee ja vaaleja menee, se on fakta, joten tässä vaiheessa en voi mitenkään sulkea pois sitä mahdollisuutta, ettenkö pyrkisi Perussuomalaisten ehdokkaaksi joissakin tulevissa vaaleissa, tulevina vuosina.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *