Takaisin pääsivulle

20 tammikuu
2012

Sopimus vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnosta

Reilu kuukausi sitten euroalueen päämiehet sopivat toteuttavansa uuden talouskurisopimuksen, jonka tarkoitus olisi vahvistaa talous- ja rahaliittoa. Kyseessä on euromaiden välinen valtiosopimus, johon myös muut EU-maat voivat liittyä. Iso-Britannia jättäytyi ulkopuolella heti alusta alkaen, mutta muissa jäsenmaissa asia on kansallisessa käsittelyssä. Sopimusluonnosta on hiottu joulukuussa pidetyn kokouksen jälkeen ja se on päätymässä muotoon, jonka Suomen hallitus hyväksyy (vaikka ministeri Tuomioja onkin kritisoinut sopimusta hyvin voimakkaasti). Sopimuksessa mm. halutaan rajoittaa julkisen talouden rakenteellinen alijäämä enintään 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sääntöä rikkoville maille langetettaisiin sanktioita entistä automaattisemmin. Kummallista asiassa on se, että sopimus on nyt valiokuntien käsittelyssä, vaikka eduskunta on istuntotauolla vielä pari viikkoa.

Eilen taloussopimuksesta annettiin lausunto ulkoasiainvaliokunnassa, jossa itse istun. Tänään aamulla sopimusta käsitteli perustuslakivaliokunta ja tätä kirjoittaessani koolla on suuri valiokunta. Jätimme eilen ulkoasiainvaliokunnassa valiokunnan puheenjohtaja Soinin kanssa eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon taloussopimuksesta. Kaikki muut puolueet, myös keskusta, kannattivat asiassa etenemistä. Eriävä mielipiteemme oli seuraava:

ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut

Perussuomalaiset kannattavat talouskurin tiukentamista, mutta eivät ehdotettua sopimusta, jossa talouskurin varjolla annetaan tarpeettomasti pois Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että Suomi harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa. Suomen valtionvelan korkotaso on historiallisen alhaalla ja suurin uhka luottoluokituksen laskulle sekä korkotason nousulle ei ole julkisen sektorin liiallinen alijäämä, vaan Suomen jäsenyys euroalueessa.

Nyt ehdotettu uusi budjettikurin mittari, rakenteellinen alijäämä, on täysin teoreettinen konsepti, jota voidaan helposti manipuloida ylioptimistisilla talousennusteilla. Ehdotetussa sopimukses-sa mainitaan myös, että ”poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa” alijäämärajat voidaan rikkoa. Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat käytännössä täysin tulkinnanvaraisia, mikä vesit-tää sääntöjen merkityksen käytännössä. Perussuomalaiset haluavat myös kiinnittää huomiota siihen, että Suomen kaltaiselle pienelle taloudelle ehdotetun kaltaiset alijäämäsäännökset eivät sovi yhtä hyvin kuin Saksan ja Ranskan tapaisille suurille talouksille. On myös kyseenalaista, ovatko ehdote-tut sanktiot sääntöjä rikkoville valtiolle toimivia. Sakkojen jakaminen jo ylivelkaantuneelle valtiolle vain pahentaisi sen velkaongelmaa ja toisaalta sakko on niin pieni, että se tuskin estää vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista hyvinä aikoina.

Ehdotetussa sopimuksessa on myös kohtia, jotka viittaavat liittovaltiokehityksen vauhditta-miseen. Sopimuksella luodaan alustavaa rakennetta myöhemmille toimivallansiirroille jäsenmailta unionille. Perussuomalaiset pitävät maamme talouspoliittisen vallan siirtoa Brysselin byrokraateille epäedullisena suomalaisille, eivätkä näin ollen voi sitä hyväksyä.

On myös selvää, ettei Suomen eduskunnan budjettivallan kaventaminen voi tulla kyseeseen siten, että siitä voitaisiin päättää eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Kyse on merkittävästä toimivallan siirrosta Suomen rajojen ulkopuolelle. Perussuomalaiset paheksuvat sitä, että tämän mittaluokan asia yritetään runnoa kiireellä läpi kesken eduskunnan istuntotauon. Herää kysymys, käykö tässä samalla tavalla kuin ERVV:stä päätettäessä, jolloin osa muiden puolueiden kansanedus-tajista ei äänestäessään ymmärtänyt, mistä oikeastaan oli sovittu.

Suomen poisjäänti ei kaataisi koko sopimusta, sillä kyseessä on hallitustenvälinen sopimus eikä perussopimusmuutos. Halutessaan Suomi voisi yksin säätää kansallisella tasolla vastaavanta-paiset, mutta paremmin Suomelle sopivat alijäämäsäännökset ilman budjettivallan luovutusta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella esitämme

että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon eikä hyväksy valtioneuvoston kantaa so-pimukseen.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 2012
Timo Soini /ps
Maria Lohela /ps

 Taloussopimus on jälleen uusi sopimus muiden joukossa ja askel eteenpäin liittovaltiokehityksessä. Taloussopimuksen myötä osa maamme itsenäisestä budjettivallasta luovutetaan ulkopuolelle, sellaisten vallanpitäjien käsiin, joiden valinnasta emme ole itse päättäneet. Euroopan Unioni on muiden suomalaisten puolueiden suosiollisella myötävaikutuksella ulottanut otteensa hyvin laajalle yhteiskuntaamme. Perussuomalaiset kannattavat nyt ja tulevaisuudessa kansainvälistä yhteistyötä, vapaata kauppaa, tiedonvälitystä ja avoimuutta, mutta itsenäistä harkintavaltaa omaa maatamme koskevista asioista emme halua ulkoistaa. Suomalaiset valtaapitävät pyrkivät systemaattisesti kieltämään liittovaltiokehityksen Euroopassa, mutta reilu kuukausi sitten liittokansaleri Merkel oli vallan toista mieltä. Nähtäväksi jää, tanssitaanko unionin pöytien ympärillä valtavan talousmahdin Saksan vai piskuisen Suomen pillin mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *