Takaisin pääsivulle

11 tammikuu
2012

Osataan sitä meilläkin

Kreikan talouskaaosta seuratessa olemme saaneet puistella päätämme maan holtittomalle rahankäytölle ja perin kummallisilta vaikuttaville palkkiokäytännöille erityisesti julkisella sektorilla ja poliittisessa elämässä. Uutisjutut ovat kertoneet meille esimerkiksi korruptoituneesta johdosta, kreikkalaisten kansanedustajien muhkeista palkkioista ja muista eduista sekä virkamiesten extrapalkkioista, joita he saavat pelkästään saapumalla töihin ajoissa.

Nolojen ja kohtuuttomien epäkohtien tullessa julki niitä on tietenkin alettu vimmatusti korjaamaan. Jälkien paikkailu ei kuitenkaan heti korjaa luottamusvajetta, joka on syntynyt muhkeista eduista nauttineiden sekä niin sanotun tavallisen kansan välille, jonka arkea ei piristä mikään erityinen lisä mistään suunnasta. Kreikan poliittinen eliitti ja muu hallintokoneisto ovat kyenneet esteettä luomaan itseään hyödyttäviä järjestelmiä, sillä niitä ei ole aukottomasti kontrolloinut mikään ulkopuolinen taho. Epärehellisyyttä ja itsekeskeisyyttä vastaan voi käydä vain avoimuudella ja tiedonvälityksellä, sillä ilman julkista painetta pontimia toimintatapojen muutokseen ei juuri ole enemmistön ollessa sitä mieltä, että asioiden tilassa ei ole muutettavaa.

Kreikkalaiset esimerkit palkitsemisjärjestelmistä ovat täysin käsittämättömiä, mutta osataan sitä meilläkin. Tänään 11.1. Taloussanomat kertoi miten kannattavaa valtionyhtiöiden hallintoneuvostoon kuuluminen on, vaikka ei kävisi kokouksissa lainkaan. Viime kesäkuuhun asti Ylen hallintoneuvostossa istunut nykyinen ministeri Guzenina-Richardson tienasi viime vuoden aikana mukavat 1 230 euroa, vaikkei osallistunut kumpaankaan kahdesta pidetystä kokouksesta. Vuoden toisella puoliskolla kokouksia oli neljä, mutta niissäkin muutamalla kansanedustajalla oli osallistumisvaikeuksia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Palkkiot kuitenkin juoksivat, kuten ne tekevät siihen asti että uudet säännökset astuvat voimaan. Hallitus on nimittäin reagoinut, aivan aiheellisesti, valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen palkkiokäytäntöjen epäsuhtaan. Jatkossa säännöllisestä kuukausipalkkiosta luovutaan, mutta samalla tarkistetaan kokouspalkkioiden kohtuullisuus ja kannustavuus.

Mikäli kannustavuusperusteella kokouspalkkioita nostetaan merkittävästi tulos voi olla rahankäytön kannalta se ja sama. Olennaista onkin se palkitaanko nimenomaan paikallaolosta, kun aiemmin ylimääräisiä euroja on saanut ilman minkäänlaista velvoitetta osallistumiseen. Yleisesti ottaen pidän kokouspalkkioita normaalina vaivannäön vastineena sellaisesta yleensä työajan ulkopuolella tehtävästä työstä, joka on säännöllistä ja vie aikaa. En kyseenalaista kokouspalkkioiden maksamista tai muunlaista kulujen kattamista, vaan korostan sitä, että niiden kuuluu olla kohtuullisia ja oikeudenmukaisia. Korvauksien saaminen ilman osallistumista ei ole oikeudenmukaista.

Kokouspalkkioiden kanssa suhmurointi on vain yksi osa isoa kuvaa, vallan keskittymistä. Vallassa olijoiden on mahdollista toimia siten, että he voivat luoda ja ylläpitää itselleen taloudellisessa ja/tai poliittisessa mielessä hyödyllisiä rakenteita. Perussuomalaiset haluaa purkaa näitä rakenteita ja lisätä niiden läpinäkyvyyttä. Viime syksynä teimme eduskunnassa talousarvioaloitteen, jossa esitettiin puoluetuen leikkaamista 15 prosentilla. Tähän muut eduskuntapuolueet eivät tarttuneet. Viime vaalien tulos oli suomalaiselle puoluekentälle paitsi henkinen shokki niin myös taloudellinen nyrjähdys, ja jotta oma koneisto pysyy rasvattuna ei yhteisestä potista otetusta rahasta voi tinkiä – vaikka se olisikin kohtuullista yleiset sopeutustoimet huomioiden. Puoluetukia on maksettu vuosien aikana satoja miljoonia, ja niillä on pyöritetty puoluetoimistoja ja paikallisyhdistyksiä. Raha on osaltaan ylläpitämässä demokratiaa, mutta toisaalta se myös rajoittaa sitä, sillä eduskunnan ulkopuolisten puolueiden on hyvin hankala ponnistaa pinnalle ilman rahaa. Tältä osin myös puoluetukijärjestelmä olisi syytä käydä läpi ja uudistaa reilumman pelin hengessä. Ehkä pitäisikin puhua ennemmin politiikkatuesta kuin puoluetuesta. Vaaleissa sitten päätetään millaista politiikkaa kannatetaan.

Toinen esimerkki vallan keskittymisestä on meneillään oleva vaalipiiriuudistus, jota on piirrelty vuosikausia. Vaalipiiriuudistuksen jalot tavoitteet vaalipiirien suhteellisuuden lisäämisestä ja äänikynnyksen madaltamisesta ovat kannatettavia, mutta voitaneen kysyä sekoitetaanko niihin kylmiä laskelmia muutosten vaikutuksista oman puolueen vaalitulokseen. Uudistuksen parissa hiljattain askarrelleet hallituspuolueiden(!) puoluesihteerit luonnollisesti tyrmäävät spekuloinnin oman edun ajamisesta uudistuksessa. SDP ja Kokoomus ovat kuitenkin eripuraisia itäisen Suomen vaalipiirijaosta. Näkemykset vaalipiirijaon oikeudenmukaisuudesta eriävät syistä, joita ulkopuolinen voi vain arvuutella. Ilmeisesti demarikansanedustaja Kari Rajamäki on jossakin vaiheessa kuitenkin haistanut jonkin sortin poliittista peliä, sillä hän vaatii ponnekkaasti sen jättämistä syrjään vietäessä uudistusta eteenpäin. Huomionarvoista on myös se, että demokratiaa edistävä vaalipiiriuudistus toteutetaan hallituspuolueiden suunnitelmien pohjalta. Mukana työssä ei ole oppositiota saati sitten eduskunnan ulkopuolisia rekisteröityjä puolueita, joiden asiaa uudistuksen mainitaan myös ajavan.

Olin loppusyksystä kahden bulgarialaisen toimittajan haastateltavana. He olivat Suomessa kuulemassa näkemyksiä Suomen viime vuoden puolella torppaamasta Bulgarian ja Romanian Schengen-jäsenyydestä. Keskustelun aikana sivuttiin kuitenkin monia aiheita, sillä perussuomalaisten vaalimenestys on edelleen laajalti kiinnostusta herättävä. Haastattelun lopuksi toimittaja kysyi minulta mielenkiintoisen kysymyksen: Onko sinun mielestäsi Suomessa korruptiota? Vastasin myöntävästi, tosin korostin sitä seikkaa että suomalainen korruptio on vähäisempää kuin monissa muissa maissa. Kerroin suomalaiseen korruptioon kuuluvan hyvä veli -järjestelmän sekä poliittiset virkanimitykset, joissa tehtäviin valitaan sopivin henkilö parhaan ehdokkaan sijaan – kun puoluekirja on oikea. Jostain syystä tämä osio haastattelusta oli jätetty pois.

Ensi syksynä käydään kuntavaalit. Monessa kunnassa valtaapitävien takaraivossa kolkuttelee pelko edellisten eduskuntavaalien kaltaisen tuloksen toistumisesta. Kolme perinteistä suurta ovat tähän asti saaneet pyörittää kuntakenttää kohtuullisen vaihtovälein ja vihreille on käynyt kaikki. Juuri meneillään olevissa presidentinvaaleissa perussuomalaiset saivat Turussa hurjat neljä varajäsenen paikkaa vaalilautakuntiin. Toivottavasti suhteellisuus toteutuu jatkossa paremmin demokraattisessa yhteiskunnassamme.

1 kommentti artikkeliin “Osataan sitä meilläkin”

  1. Maria Lohela kirjoitti:

    Yle Uutiset kertoi suomalaisesta korruptiosta eli poliittisista virkanimityksistä 13.1.11 seuraavasti: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/01/quotpoliittiset_virkanimitykset_ovat_suomalaista_korruptiotaquot_3173067.html

    Aihe on arka ja kiusallinen, mutta siihen tulisi tarttua ja purkaa epätasa-arvoinen järjestelmä kokonaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *