Takaisin pääsivulle

05 tammikuu
2012

Rattijuopumuksesta

Rattijuoppo vei elämän nuorelta tytöltä, lapselta. Tilastoja lukemalla (Rikostilanne 2010 / Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos) rattijuopumusten määrä on vähentynyt muutaman vuoden ajan, mutta luvut ovat silti karmaisevan korkeita. Todellista rattijuopumusten määrää ei tietenkään voida mitenkään laskea. Harvaanasutuilla alueilla, mitä pohjoisemmaksi mennään, ei juuri tarvitse puhallusratsiaa pelätä. Ainoa mikä estää kännistä ajamasta on oma tai kenties kavereiden moraali. Juopuneena ajaminen on riski, jota ei pitäisi ottaa. Poliisin mukaan rattijuoppo on mukana joka viidennessä liikennekuolemassa.

Perimmäinen ongelma on se, miksi viinaa juodaan niin, että siitä tulee ongelma. Jos ei pysty hillitsemään itseään kännissä, ei pitäisi juoda lainkaan. Toinen kysymys on se, mitä rattijuopoille pitäisi tehdä. Ministeri Kyllönen kiirehtii alkolukkojen käyttöönoton laajentamista mikä on kannatettavaa, mutta ei estä päihtynyttä henkilöä ajamasta sellaista autoa, jossa alkolukkoa ei ole.

Tänään olen lukenut Hesarin verkkoversiosta kuinka vangit kaikissa Suomen vankiloissa saattavat pian päästä nettiin. Paljuselleistä uikutetaan tasaisin väliajoin, vaikka niidenkin poistamiseen on ihan hallitusohjelmassa asti sitouduttu. Vankeuteen liittyvä keskustelu on usein ihmisoikeuskeskustelua ja arviointia näiden oikeuksien toteutumisesta Suomen vankiloissa sen sijaan, että muistettaisiin vankeuden, kiven sisään joutumisen perimmäinen tarkoitus. Vankilassa ei varmaankaan ole kivaa, mutta ei kai ole tarkoituskaan olla. Vankila toki voi ja sen tuleekin pyrkiä palauttamaan rikolliset yhteiskuntakelpoisiksi erinäisin päihteettömyyttä, elämänhallintaa ja kouluttautumista tukevin toimenpitein, mutta sen ei tule poistaa rikoksen tehneen velvollisuutta sovittaa rikoksensa ja olla eristettynä normaalista arkielämästä. Rikoksesta saatavan seuraamuksen peloite tulisi olla rikoksen tekemistä estävä tekijä, mutta toisinkin voi käydä, mistä esimerkkinä sakon muuntorangaistuksesta luopuminen. Sakon muuntorangaistuksen uudistustarpeet ovat hallitusohjelman mukaan selvityksen alaisia – kuten huomattavan moni muukin juttu.

Suomessa moni kokee, etteivät erilaisista rikoksista saadut tuomiot vastaa ihmisten oikeuskäsitystä. Tällaisen löyhän yleistyksen voi tehdä jopa eri puoluerajojen, kunhan vain muistaa ettei tämäkään yleistys koske jokaista. Rattijuopumus, joka on aina riski vakavammille seuraamuksille on yksi rikostyyppi, jolle ei riitä ymmärrystä. Rangaistusten keveyttä erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista toistuvasti ihmetelleenä olisin toki niitä tiukentamassa myös rattijuopumusten osalta. Alkolukko käyttöön heti ensimmäisen rattijuopumuksen jälkeen tai auto valtiolle määräajaksi tai merkittävästi pidempi ajokielto. Toistuvasta rikkomuksesta seuraamus olisi
pysyvä. Yhdyskuntapalvelun laajentaminen sakkorangaistuksen lisäksi voisi olla yksi vaihtoehto. Käytössä olevia rattijuopumustuomioita sivuttiin lyhyesti eduskunnan kyselytunnilla joulukuussa 2011. Tuolloin oikeusministeri Henriksson ei nähnyt muutostarpeita nykyisissä rangaistusasteikoissa rattijuopumuksissa. Hän on tietenkin aivan oikeassa siinä, että ihmisen itsensä on ymmärrettävä, ettei humalassa tule ajaa. Emme voi kuitenkaan vaikuttaa yksittäisen ihmisen päätöksentekoon kännissä ajamisen suhteen, mutta voimme vaikuttaa siihen, millainen vastuu hänelle ratkaisustaan koituu. Kiinnittäisin myös huomiota edustaja Tuupaisen hieman hymy suupielessä esittämään ajatukseen paluusta häpeärangaistuksiin. Eivät tällaiset ideat mitään tuulesta temmattuja ole, vaan niitä esittävät ihan oikeat ihmiset silloin tällöin. En itse koe että kukaan olisi keskelle toria mitään häpeäpaaluja pystyttämässä, vaan että puheet pikemminkin kertovat omaa kieltään juuri siitä, että nykymeininkiä ei koeta riittäväksi tai oikeudenmukaiseksi.

Ihminen tekee virheitä ja huonoja valintoja. Onneksi niistä voi oppia ja välttää tekemästä niitä uudestaan. Rikoksista koituvien seuraamuksien on oltava tarpeeksi kovia, jotta ne herättävät yksilön itsensä tajuamaan tekonsa.

3 kommenttia artikkeliin “Rattijuopumuksesta”

  1. Äänestäjä toisessa vaalipiirissä kirjoitti:

    Ei tuo puhallusratsiaan joutuminen helppoa ole näillä tiheämmin asutetuilla alueillakaan.
    Viimeisen 12 vuoden aikana muistaakseni 5 puhallusta, joista ainakin 3 osui samalle viikolle. Viimeisimmästä noin 4 vuotta.

    Keskimäärin on osunut 1 puhallutus / noin 43.000 km.

  2. Tutkija Hannu kirjoitti:

    Tuo Helsingin Viikin tapaus oli totta kai todella järkyttävä. Keinoista vähentää rattijuopumuksia on keskusteltu vilkkaasti viime aikoina, ja tässä siihen omat perustellut mielipiteeni:

    Mielestäni poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaa tieliikenteen osalta pitäisi parantaa erityisesti huumausaineiden valvonnassa ja toisekseen myös keskushermostoon olennaisella tavalla vaikuttavien lääkeaineiden valvonassa, nämä ryhmät ovat huomattavan alivalvottuja ja tien päällä suoritettavat testit epäluotettavia, jokainen on varmasti tämän muutenkin jo huomannut jos on seurannut asiaan liittyviä uutisia. Lisäksi pitäisi tehostaa törkeiden rattijuopumusten saamista kuriin, tätä kauttahan suurin osa onnettomuuksista ja varsinkin vakavista onnettomuuksista tapahtuu.

    Tutkimusten mukaan on myöskin näyttöä, että 0,4 – 0,5 promillen kohta on se selvästi erottuva raja, jolloin riskikäyrä alkaa jo olennaisella tavalla nousta aiempaan nähden, joten tämän ja tietenkin törkeän rattijuopumuksen rajan ylittävien kuskien parempi valvonta ja jatkotoimien kiristys (miksei myöskin hoitoonohjauksen parantaminen) olisi ratkaisevaa ja suositeltavaa (esim. autojen menetettäväksi tuomitsemisen lisääminen). Painotan näissä asioissa tieteellisiä tutkimuksia ja vertailuja, en galluppeja tai asiaan huonosti perehtyneiden kenties valmiiksi asenteellisiakin mielipiteitä. Objektiivista ja järkevää näkökulmaa on pyrittävä hakemaan ja keskityttävä olennaiseen.

    Tutkimukset eivät sen sijaan tue sitä, että normaalin rattijuopumuksen rajan huomattava laskeminen olisi tarpeen, mutta kaikkea on syytä harkita huolella ja niistä pitää keskustella. Mielestäni sopivin raja olisi 0,4. Painottaisin kuitenkin resurssien panostamista suurimpiin aukko- ja ongelmakohtiin, eikä poliisin ja oikeuslaitoksen lisätyöllistämistä ja kuormittamista näpertelemällä. Toki liikenteessä on muitakin ongelmakohtia, mutta niistä ehkä myöhemmin.

  3. Eki kirjoitti:

    Näihin uusinta rattijuoppohin ei toimi mitkään muut keinot kuin radikaalit toimenpiteet ja hiuthapelihumanistit eivät niitä kannata ennen kuin itse menettävät terveytensä tai oman lapsensa rattijuopan uhrina.

    Tämäkin viimeinen julkisuutta saanut tapahtuma olisi ollut estettävissä raadikaali toimenpiteillä, jota olen jo vuosia sitten ehdotellut monille politiikoille(Ehkä jopa Lohelelalle, en muista varmuudella?)

    Uusinta rattijuopoille pitää asentaa loppuiäksi voimakas anttapuskapseli ihon alle tai vaikka luuhun jos se vain toimii käytänössä.
    Minusta tämä ei voi millään tavallla rikkoa mitään elämän inhimmilllisiä pelisääntöjä. Alkopuhalluslukot ovat vain hidasteita ja ne on kierettävissä, eivätkä tämän kaltaisia juoppoja estä ajamasta.

    kysymys on vain poliittisesta tahdosta ei muusta!
    Tietysti tämä ehdotukseni ehkä vaatii useamman politiikon oman lapsen kuolemista ensin rattijuopon uhrina, ennen kuin sitä joku uskaltaa eduskunnassa ehdottaa laiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *