Takaisin pääsivulle

07 joulukuu
2011

Paimion itsenäisyysjuhlassa 6.12.2011

Osallistuin eilen 6.12.2011 Paimion kaupungin itsenäisyysjuhlaan. Juhla oli rauhallinen ja musiikkipainotteinen. Saimme kuulla Turun VPK:n puhallinorkesterin ja Paimion musiikkiopiston kuoro- ja soitinryhmän kauniita laulu- ja soittoesityksiä. Lisäksi tilaisuudessa luovutettiin Paimio-mitali kuvanveistäjä Raili Mikkoselle. Sain kunnian pitää tilaisuudessa juhlapuheen. Oli erittäin mukava aloittaa itsenäisyyspäivän vietto Paimiossa, sillä siinä virittyi hartaaseen, mutta iloiseen juhlatunnelmaan ennen illan suuria juhlia presidentin linnassa. Paimiossa pitämässäni puheessa halusin korostaa kansanvaltaa ja yhteisvastuuta, ja puhe kuului seuraavasti:

Arvoisat sotiemme veteraanit, itsenäisyyspäivän juhlavieraat

Tänään kunnioitamme Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyspäivä on vakavoitumisen ja rauhoittumisen aikaa, mutta myös suuri juhlan aihe. Vaikka itsenäisyys on syy iloita jokainen päivä, on kuitenkin tärkeää kerran vuodessa, joulukuun kuudentena päivänä, pysähtyä ja hiljentyä muistelemaan ja kunnioittamaan niitä uhrauksia ja sitä valtavaa työtä, jonka ansiosta kuljemme täällä tänään vapaassa maassa.

Minulle niin rakas, jo poismennyt isoisäni oli sotaveteraani. Hän oli sitkeä ja työtä pelkäämätön, kuten ne tuhannet ja taas tuhannet muut miehet ja naiset, jotka kokivat sotavuodet ja niitä seuranneen maamme jälleenrakennuksen. Kokemuksistaan rintamalla isoisäni oli vähäsanainen, kuten niin moni muukin ne ajat elänyt. Sisäiset haavat ja synkät muistot hän sysäsi taka-alalle keskittyessään perheensä arjen rakentamiseen. Koko elämänsä ajan isoisäni oli hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja seurasi herkällä korvalla uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Hän oli vankkumaton demokratian kannattaja ja puhui minulle jo silloin, kun olin vielä pikkutyttö, miten tärkeää on äänestää. Demokraattinen yhteiskunta, jossa politiikan suunnan päättää kansa äänestämällä ja yhteiskunta, jossa jokainen voi tehdä työtä, yrittää ja heikoimmistakin pidetään huolta voi olla meille jo itsestäänselvyys. Tällainen yhteiskunta on kuitenkin äärimmäisen harvinainen koko maailman mittakaavassa. Olemme tämän vuoden aikana saaneet seurata maista, jotka kipuilevat omien demokratiapyrkimystensä kautta. Askeleet kansanvaltaan ovat olleet horjuvia ja tarpeettoman väkivallan sävyttämiä, mutta yhtä kaikki ne on otettu. Näen, että Suomen on jatkossakin vaalittava kansanvaltaa, tuettava äänestysaktiivisuuden kehittymistä ja huolehdittava edustuksellisen päätöksenteon avoimuudesta ja luotettavuudesta. Kansainvälisellä tasolla meidän on tärkeää viedä eteenpäin omaa esimerkkiämme ja hyviä käytäntöjämme kannustaaksemme demokratian kehittymistä myös niissä maissa, joissa kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuudet ovat vähäiset.

Muutaman vuosikymmenen aikana Suomesta on tullut yksi teknologisen kehityksen ja hyvinvoinnin kärkimaita. Vanhustenhoidon puutteet, työttömyys ja syrjäytyminen ovat muutamia esimerkkejä yhteiskuntamme epäkohdista ja haasteista, joilta ei pidä sulkea silmiään. Päinvastoin, niihin olisi pikaisesti paneuduttava sektorit ylittävällä yhteistyöllä. Epäkohdista huolimatta on tärkeää arvostaa niitä asioita, jotka ovat hyvin. Niitäkin riittää runsain mitoin. Elämän ei pitäisi liiaksi keskittyä siihen, että vaaditaan aina vain lisää ja enemmän, ja unohdetaan kiitollisuus jo saavutetuista asioista. Muuhun maailmaan verrattuna olemme ansioituneet esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon saralla, ja niitäkin voimme edelleen kehittää rakentavan ja keskustelevan yhteistyön kautta.

Kun päivän sana on usein talouskasvu, kilpailukyky tai tuottavuuden lisääminen on ollut liian helppoa juuttua oravanpyörään, jossa elämän tärkeimmiksi tavoitteiksi mielletään usein taloudellinen menestys ja tavaranpaljous. On selvää, että työnteosta, tuotteiden ja palveluiden myynnistä rahoitetaan yhteiskuntamme toiminnot, mutta on myös voitava kysyä, mikä on kohtuullista ja riittävää? Suomalaiseen perinteeseen kuuluu luonnon, eläinten ja ympäristön kunnioitus, sillä niiden hyvä hoito on ollut edellytys kestävälle hyvinvoinnin kasvulle. Luonnonvarat eivät kuitenkaan ole ehtymättömät Suomessa tai missään muuallakaan, mikä tulee lopulta asettamaan rajat kulutusyhteiskunnan laajentumiselle. Olisikin tärkeää havahtua pohtimaan muita kuin kuluttamiseen pohjautuvia visioita tulevaisuudesta.

Jokainen ihminen on tärkeä omana itsenään, heikkouksine ja vahvuuksineen. Vapaassa maassamme kaikille kuuluu kyseenalaistamattomia oikeuksia yksilöinä. Vapauteen kuuluu myös vastuuta ja velvollisuuksia, sillä olemme samanaikaisesti osa lähintä yhteisöämme sekä koko yhteiskuntaa. Suomen itsenäisyys ja sotien jälkeen luodut tasa-arvoiset rakenteet tarkoittavat sitä, että jokaisella on mahdollisuus koulutukseen, työhön ja itsensä kehittämiseen. Pidämme oman onnemme avaimia omissa käsissämme, mutta vastoinkäymisten varalta takanamme on sosiaaliturvan verkko, jonka tehtävä on kannatella ja auttaa jatkamaan matkaa eteenpäin. Aina on myös niitä, joilla ei eri syistä ole mahdollisuus huolehtia itsestään täysipainoisesti. Hyvinvointiyhteiskunnan yksiselitteinen tehtävä on taata myös heille laadukas elämä. Myös toisten avun varassa eläville kuuluu oikeus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin.

Tehokkuuteen, suorittamiseen ja kilpailuun satsaavassa maailmassa aina joku putoaa kyydistä, sillä yhteiskunnan lonkerot eivät välttämättä toimi riittävän nopeasti tai kattavasti. Soisin näkeväni myös nykymaailmassa palasia joidenkin vuosikymmenien takaa, jolloin lapsien kasvattamiseen osallistui koko kylä ja naapuriapu oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Isoissa kaupungeissa naapurit voivat vuosienkin jälkeen olla tuiki tuntemattomia ja lähisukulaisetkin pahimmassa tapauksessa toisella puolen maata. Tarvitsemme kuitenkin jokainen toisia ihmisiä ystäviksi, avuksi ja tueksi. Toisten auttamista ei pidä ulkoistaa kokonaisuudessaan yhteiskunnan vastuulle, vaan jokainen voi kantaa osuutensa myös lähimmäisestään. Yhteisvastuu ei ole pelkkää verorahojen keräämistä, sillä hyvin pienillä arkea helpottavilla teoilla ja talkoohengellä voi saada ihmeitä aikaan – ja ainakin hyvän mielen. Yhdessä tekemisestä voimme ottaa oppia sotaveteraaneista ja vanhemmista ikäpolvista. Ilman yhteen hiileen puhaltamista ja pyyteetöntä lujaa työtä meillä ei olisi kaikkea sitä hyvää mitä näemme ympärillämme.

Paimion kaltaisissa pienissä kaupungeissa kasvaa yhdessä tekemisen siemen. Valtion taholta luetut  madonluvut ja kuntaliitospuheet kertovat karua kieltään kustannuspaineiden ja riittävien palveluiden yhteensovittamisesta. Pienten kuntien voimavara on niiden asukkaissa ja rakenteissa, jotka eivät ole niin jähmeästi muutettavissa kuin suurten kaupunkien. Nykyajan haasteiden kohtaamiseksi tarvitaan avointa ja ennakkoluulotonta ajattelua, jonka ohjenuorana on ihmislähtöisyys byrokratian ja eturyhmien sijaan. Päätöksenteko on pyrittävä pitämään avoimena ja mahdollisimman lähellä ihmistä niin kuntatasolla kuin eduskunnassakin, vaikka on mahdollista, että yhä suurempi osa itsenäisestä päätösvallastamme siirtyy maamme ulkopuolelle Euroopan Unionin levittäessä siipiään.

Suomi on osa Eurooppaa, osa maailmaa. Tänä päivänä ei pidä sulkea silmiään siltä, mitä ympärillä tapahtuu. Suomi on kuitenkin pieni maa, jossa on vähän asukkaita. Meidän on yhdessä huolehdittava maamme elinvoimaisuudesta, hyvinvoinnista ja itsenäisyydestä. Kukaan muu ei tee sitä meidän puolestamme. Meillä on oikeus mielipiteisiimme ja mahdollisuus vaikuttaa. Monilta ne puuttuvat. Huolehditaan siitä, että myös jatkossa itsenäisyyden myötä saavutetut mahdollisuudet ovat kaikkien Suomen asukkaiden ulottuvilla.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta.

 

5 kommenttia artikkeliin “Paimion itsenäisyysjuhlassa 6.12.2011”

  1. äänestäjä kirjoitti:

    Sitä vaan, että sinulla olisi hyvä mahdollisuus blogissasi kertoa, että mitä oikein hommaat siellä eduskunnassa.
    Mikäli neljän vuoden jälkeen käsitykseni on, että et ole tehnyt mitään, niin miksi äänestäisin sinua toiseen kertaan?

    Koskee kyllä periaatteessa koko persulaumaa, toistaiseksi ainoat saavutukset ovat olleet huonojen vitsien ja möläytysten saaminen julkisuuteen. Missä on se oikea työ, jolla saadaan sitä pakkoruotsia ja järjetöntä maahanmuuttoa hillytyksi?

    En kaipaa mitään referaatteja puheistasi, kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Kaipaan konkreettisia tekoja, aloitteita ja ikäviä kysymyksiä hallituksella. Siinä mielessä ikäviä, että niitä ei voi kuitata vain toteamalla persujen nyt vain olevan rasisteja ja suvaitsemattomia.
    Vaan että hallituksen täytyy oikeasti vääntelehtiä, kun perustelevat miksi rahoja on tuhlattu johonkin jokaisen järkevän ihmisen mielestä täyteen turhuuteen ja Suomelle vahingollisiin asioihin.

  2. Maria Lohela kirjoitti:

    Eduskunnassa koko Perussuomalaisten ryhmä on tehnyt paljon töitä ajamiensa asioiden puolesta. Oppositiosta vaikuttaminen on tietenkin vaikeaa, ellei jopa suorastaan mahdotonta. Otsikoihin ovat päässeet epäoleelliset asiat ja niitä samoja otsikoita on sitten pyöritetty päivästä toiseen.

    Minulla on parannettavaa omassa tiedotuksessani. Olen kuitenkin vaaleista asti kirjoittanut lyhyempiä katsauksia Facebook-sivulleni jopa useita kertoja viikossa, sillä sitä on niin paljon nopeampi kiireessä käyttää. Tiedän, että kaikki eivät Facebookissa tietenkään ole, mutta muistuttaisin kuitenkin siitä että sivuni on avoin luettavaksi ja kommentoitavaksi kaikille ilman, että siitä täytyy erikseen tykätä tai kuulua kavereihini. Parannan tapojani blogin päivityksen suhteen.

  3. äänestäjä kirjoitti:

    Täytyypä tsekata facebookkia. Mutta kannattaa muistaa, että vain itse voit tiedottaa tekemisistä äänestäjillesi. Media ei sitä tee, ellet sitten jää kiinni jostain isommasta kuprusta.

    Itse ainakin katson, että kansanedustaja tekee eduskunnassa sitä vaalikampanjatyötään seuraavia vaaleja varten. Mikäli on neljä vuotta täydellisessä pimennossa ja sitten vaalian alla herää kampanjoimaan, niin tälle äänestäjälle se on kyllä myöhäistä. Jos ei ole edelliselläkään kaudella saanut mitään aikaiseksi, niin miksi mikään muuttuisi seuraavallekin kaudelle?

  4. Maria Lohela kirjoitti:

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että media ei opposition edustajien tekemisistä juurikaan huutele, elleivät teot ole jollain tapaa negatiivisia. Tämä on nähty moneen kertaan kuluvanakin eduskuntakautena.

    Opposition kansanedustajan on hyvin vaikea saada mitään konkreettista aikaiseksi. Hän voi olla aktiivinen ja osallistuva, mutta hänen aloitteensa tai ehdotuksensa eivät ole niitä ensimmäisiä, jotka menevät eteenpäin. Esimerkiksi perussuomalaisten ryhmän viime syksynä tekemä lakialoite terrorismiin kouluttautumisen rangaistavuudesta sai hyväksyviä kommentteja joiltakin hallituspuolueiden edustajilta. Sen jälkeen todettiin kuitenkin niin, että toivottavasti hallitus ottaa asian selvitettäväkseen. Sama aloite tullee kenties eteemme hieman erimuotoisena ja eri tahon, hallituksen, tekemänä. Tuore esimerkki on jälleen esiin nostettu solidaarisuusvero, josta viime päivinä ovat toitottaneet ministeri Urpilainen ja presidenttiehdokas Lipponen. Perussuomalaiset esitti vastaavaa veroa viime syksynä, mutta sitä ei kannatettu. Miksei? Siksi, koska esitys ei ollut hallituksen, vaan opposition ja vieläpä perussuomalaisten.

    Näin ollen oppositioedustajan ”aikaiseksi saaminen” tarkoittaa käytännössä yleistä aktiivisuutta, kannanottoja ja ihmisten viestien kuuntelemista ja eteenpäin viemistä. Sen konkreettisempia tuloksia on hankala saada. Minun mielestäni ryhmämme on ollut kokonaisuutena hyvinkin aktiivinen ja odotan oikein positiivisella mielellä kevättä. Pian pääsemme esimerkiksi kuntarakenneuudistuksen kimppuun. Pyrin korjaamaan puutteet tiedottamisessa omalta osaltani.

  5. Teijo Aflecht kirjoitti:

    Tartun vähän myöhässä näihin kommentteihin, mutta olen samaa mieltä, että varsinkin oppositiopuolueen kansanedustajasta on tosiaan välttämätöntä kuulla omia tiedotuskanavia pitkin, muuten kun ei kuulu mitään. Tietysti itsensä tuominen esille median kautta vaikka haastattelujen muodossa on kannatettavaa mikäli mahdollista. Facebook on ollut erittäin kätevä tiedonlähde, mutta parantamista luonnollisesti löytyy aina.

    Sampo Terhon europarlamenttitiedotuksesta voi ottaa ainakin jossain määrin mallia, Terho on avannut epäselviä asioita todella mallikkaasti, mutta tuonut esille myös konkreettisia päivän politiikan tapahtumia (joskin tätä voisi olla hieman enemmänkin). Suhde äänestäjän ja poliitikon välillä on luonnollisesti hieman eri kun kyseessä on europarlamentti.

    Esimerkiksi tässä viimeisessä kommentissasi mainitset sellaisia konkreettisia asioita (opposition vs. hallituksen aloitteet), joista on mielenkiintoista lukea ja hyvä tietää. Varsinkin jos niissä ei ole opposition puheisiin useasti eksyvää hallituksen ruoskimista asiasta riippumatta (keskustalta näkee tätä vähän liiankin kanssa). Tietenkin hallituksen kuuluu saada pyyhkeitä kun se on tarpeen, mutta jos se on itseisarvo niin opposition puheista menee melko nopeasti särmä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *