Takaisin pääsivulle

30 kesäkuu
2011

Puheenvuoroni täysistunnossa 29.6.11 / Keskustelu hallitusohjelmasta

Alla oleva täysistunnossa 29.6.11 käyttämäni puheenvuoro on kopioitu eduskunnan pöytäkirjasta minkä vuoksi tekstissä ovat myös edustaja Zyskowiczin esittämät huomautukset puheenvuoroni aikana. Hallitusohjelmaa käsiteltäessä kuultiin varmaankin muutama sata puheenvuoroa, joiden sisältö tuppasi toistamaan aika kovasti itseään. Uskon, että kun päästään jatkossa käsittelemään hallituksen esityksiä voivat puheenvuorot olla jo värikkäämpiäkin.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman kolme painopistealuetta tukevat toisiaan ja ovat yhteiskuntamme eteenpäinmenon varmistamiseksi välttämättömiä. Painopistetavoitteiden saavuttamiseksi lienee tärkeää sekä hallituksen että opposition kuunnella herkällä korvalla ohjelmaan liittyvää palautetta, sekä sitä hyvää että huonoa.

Painopisteistä nostan erikseen esille köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen. Lähestyn asiaa Turussa sijaitsevan kotilähiöni Varissuon näkökulmasta, koska sinne on tiivistynyt ikään kuin 9 000 asukkaan pienoiskoossa kaikki mahdolliset esimerkit siitä, miten köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyminen yhteiskunnassamme näkyvät.

Varissuon työttömyysaste on tämän vuoden maaliskuussa ollut 23,7 prosenttia. Samassa tilastokatsauksessa todettiin, että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus asukkaista on 37 prosenttia ja alle 55-vuotiaiden joukossa he ovat enemmistö. Muunkielisten osuus työttömistä työnhakijoista on 49 prosenttia. Tulo- ja koulutustaso Varissuolla on Turun alhaisin. Asunnoista yli puolet on vuokra-asuntoja. Yksin asuvien osuus kaikista asuntokunnista on puolet.

Hallitusohjelmakokonaisuutta ajatellen on huomionarvoista, että vaikka yksin asuvat ovat yliedustettuina sosiaalitoimen asiakkaissa ja vaikka heidän määränsä kasvaa perheitä nopeammin koko massaa, niin tässä hallitusohjelmassa heitä ei huomioida erityisryhmänä. Yhteiskuntamme on rakentunut kahden ansaitsijan perhemallin mukaan, eikä se ole pystynyt väestössä tapahtuvien muutosten mukana.

Varissuo on ollut tunnettu niin sanottuna ongelma-alueena, sillä sinne on kasaantunut paljon sellaisia ihmisiä, joilla on suuria vaikeuksia, suoranaista köyhyyttä, työttömyyttä, syrjäytymistä, vakavia päihdeongelmia. Maahanmuuttajaväestön haasteet puolestaan liittyvät erityisesti työttömyyteen, suomalaisen yhteiskunnan toiminnan ulkopuolella olemiseen, kielitaidottomuuteen ja omissa kulttuuripiireissä pysymiseen. Viime vuosien aikana alueella lisääntynyt ympäristön kunnossapito- ja korjausrakentaminen on toki hyvä asia ja kohottaa ulkoista imagoa, mutta se ei poista juuri mainitsemiani perimmäisiä haasteita. Ne ovat olemassa tänäänkin, ja niiden ilmenemismuodot moninaistuvat väestökehityksen myötä.

Hallitusohjelmassa luvataan tai vähintäänkin tavoitellaan sataa kaunista ja tuhatta hyvää. Totta kai on välttämätöntä, että on olemassa tavoitteita. Köyhyys- ja syrjäytymiskehityksen pysäyttämisestä minulle tulee kuitenkin väistämättä mieleen Varissuon kaltainen esimerkki. Sen perusteella teen karkean asioiden yksinkertaistamisen, sillä ihminen tarvitsee hyvään elämään pääsääntöisesti vain työtä, toimeentuloa ja mielekästä tekemistä, ja kun niitä ei ole, kuten Varissuon kaltaisilla alueilla, toivottomuus ja turhautuminen purkautuvat yksilöä itseään ja ympäristöä vahingoittavilla tavoilla, mistä seuraa inhimillistä kärsimystä, ja se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Nyt on kaunis kesäinen päivä. Minulla ei ole tarkoitus maalata synkkiä pilviä tuon auringonpaisteen päälle. En halua väittää, että tiedossa on pelkkää pahaa, enkä halua väittää, että Varissuo tai sen kaltaiset alueet muualla Suomessa, joita on isoimmissa kaupungeissa, olisivat asuinpaikkoina täysin menetettyjä ja ettei niissä olisi jotain hyvääkin. Mutta toivoisin todella, että tällaisten erityisalueiden negatiivisiin kehitysnäkymiin koko maassa suhtauduttaisiin nykyistä suuremmalla vakavuudella myös tämän hallitusohjelman eri elementtien toimeenpanossa. (Ben Zyskowicz: Mitä te esitätte?)

On otettava huomioon myös ne pahimmat vaihtoehdot eikä keskittyä sinisilmäisesti toivomaan parasta, sillä tämä on koko yhteiskunnan etu. Yhteiskunta toimii sujuvammin, kun sen eri laidat ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti lähempänä toisiaan ja kun kaikilla on yksi yhteinen intressi eli toiminta ei ainoastaan oman edun vaan kokonaisedun hyväksi. Syrjäytyminen ja alueiden eriytyminen ja tästä seuraavat negatiiviset ilmiöt ovat aiempien hallitusten politiikan aikaansaannoksia, ja odotan mielenkiinnolla, miten nykyhallituksen resurssit, keinot ja rahat riittävät tilanteen korjaamiseen. (Ben Zyskowicz: Asiaa puhuitte, mutta mitkä ovat teidän keinonne?)

2 kommenttia artikkeliin “Puheenvuoroni täysistunnossa 29.6.11 / Keskustelu hallitusohjelmasta”

  1. Tuomas Tähti kirjoitti:

    Tämä oli hyvä puheenvuoro, varsinkin kolme viimeistä kappaletta. Mitä lähempänä (sosiaalisesti) yhteiskunnan eri ryhmät ovat toisiaan, sitä järjellisempää ja selkeämpää politiikkaa maassa voidaan harjoittaa. Jos jokainen tavoittelee vain omaa etuaan, päädytään tilanteeseen, joka vertauskuvallisesti vastaa usean persoonan olemista samassa kehossa.

  2. Paavo Manninen kirjoitti:

    Hei
    Hyvä puhe tästä erityisesti turkulaisesta ongelmasta. Ben kysyi ehkä vähän aiheettomasti keinoista, hallituksenhan ne keinot pitää luoda. Mutta olet myös Turun kaupunginvaltuuston jäsen. Miten Varissuon asia on siellä esillä? Pitäisi kai hälytyskellojen kilistä ja kovaa, kun ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä lähentelee 50 prosenttia. Pahimmillaan tuo tarkoittaa sitä, että kantaväestö pakenee lähiöstä ja sitä kautta lähiö muuntuu jonkinasteiseksi slummiksi. Jossa esimerkiksi työttömyys ylittää helposti 50 prosenttia. Kunnallisella tasolla nopeat keinot olisivat paikallaan.
    Katsellaanpa asiaa sitten kunnallisvaalien alla!

    Terveisin Paavo Manninen, varissuolainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *