Takaisin pääsivulle

31 maaliskuu
2011

Tylkkärin eduskuntavaalidebatti: Poliittinen kulttuuri kaipaa muutosta

Maahanmuutto, pakkoruotsi ja sukupuolineutraali avioliitto jakavat mielipiteitä.

Kertooko Perussuomalaisten huima gallupkannatus politiikan ja vanhojen puolueiden kriisistä?

Maria Lohela: Osittain. Kansalaisten kanssa puhuessa kuulee usein, että poliitikot ovat heidän mielestään vieraantuneet tavallisista ihmisistä ja puhuvat monimutkaista ja epäselvää kieltä.

Marjaana Hoikkala: Se on selkeästi protestia vallitsevaa systeemiä vastaan. Olen itse huolissani muutenkin politiikan uskottavuudesta, kun on ollut kaikenlaista kähmintää ja lahjusjupakoita. Politiikkaa ei enää nähdä yhteisten asioiden hoitamisena, mitä sen pitäisi olla, vaan poliitikkojen oman edun tavoitteluna.

ML: Poliitikot eivät myöskään osaa päästää irti politiikasta, sillä varsinkin isoissa puolueissa on paljon edustajia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä eduskunnassa. Eduskuntaan pitäisi päästä uusia ja nuoria ihmisiä.

MH: Eduskuntaan tarvitaan enemmän ihmisiä, joilla on kokemus ihmisten arjesta, eikä niitä, jotka ovat tehneet pelkästään viimeiset 40 vuotta politiikkaa eduskunnassa. Nyt tarvitaan pöydän putsaus ja uusi alku, jonka jälkeen ei palattaisi enää vanhalle tielle.

Pitäisikö maahanmuuttoa tarkastella nykyistä kriittisemmin?

MH: Maahanmuutto ei mielestäni ole tällä hetkellä täysin ongelmatonta. Erityisesti ongelmia on kotouttamisessa ja siihen liittyvissä palveluissa. Pakolaiskiintiötä ei tällä hetkellä tule ainakaan laskea ja pakolaisena Suomeen tulevat käyvät läpi tarpeeksi tiukan prosessin ennen maahan pääsyä. Suomessa asiat ovat sen verran hyvin, että meillä on velvollisuus auttaa hädässä olevia ihmisiä. Lisäksi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä on aika pieni suhteessa koko maahanmuuttajien määrään. Perussuomalaisten Nuivassa manifestissa puhutaan hyödyllisestä ja hyödyttömästä maahanmuutosta, joka on mielestäni kammottava tapa puhua ihmisistä kuin esineistä.

ML: Jos puhutaan pakolaisista tai turvapaikanhakijoista, niin heidän vastaanottamisessaan on kyse kauniista ajatuksesta, mutta jos tavoitteissa menee jokin pieleen, niin sitä on vaikea myöntää. Maahanmuuton ja harmaan talouden kytkökset ovat varsin vahvat ja siihen pitäisi puuttua, sillä se on ongelma niin valtiolle verotulojen menetyksen myötä kuin myös sorretuille työntekijöille, joiden oikeuksia loukataan. Turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen tulisi satsata nykyistä enemmän ja erityisesti suomen kielen opetukseen, koska ilman kieltä on vaikea pärjätä. Näiden palveluiden maksamiseen kuitenkin tarvitaan rahaa, ja jos nykyisilläkään resursseilla ei saada haluttua tulosta aikaiseksi, kannattaako turvapaikanhakijoita ottaa lisää ennen edellisten tulijoiden kotouttamisen onnistumista? Lisäksi en ole aivan vakuuttunut, että täältä turvapaikkaa hakevat ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat eniten apua, sillä kriisialueiden sairaimmilla ja köyhimmillä ei ole mahdollisuutta turvapaikkaa täältä tulla hakemaan.

MH: Itse koen että apua pitää olla tarjolla sekä täällä että konfliktialueilla, mutta jokainen parempaan ja turvallisempaan ympäristöön saatu ihminen on hyvä asia. Viime vuonna turvapaikanhakijoista joka kolmas sai myönteisen päätöksen, eli ei tänne kaikkia pyrkijöitä oteta.

Pitäisikö Suomen kehitysyhteistyömäärärahat nostaa YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta?

ML: Perussuomalaiset ovat ehdottaneet, että nykyisestä miljardista eurosta, jota kehitysyhteistyöhön annetaan, leikataan 200 miljoonaa. Syy tähän on, että Suomi velkaantuu tällä hetkellä 7-8 miljardia euroa vuodessa, eli Suomi maksaa kehitysyhteistyörahat velkarahalla, joka pahentaa suomalaisten tulevien sukupolvien asemaa. Omasta mielestäni ihmisten auttaminen kehitysyhteistyön avulla on tietenkin hyvä asia. Ongelmallista kehitysyhteistyössä on kuitenkin se, menevätkö rahat lopulta apua tarvitsevien ihmisten hyväksi. Tähän tarvitaan tarkempaa seurantaa.

MH: Suomen tulee korottaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin osana globaalia vastuuta. Se on myös osa ennaltaehkäisevää toimintaa. Kritiikki siitä mihin rahoitus nyt menee on ihan oikeutettua ja rahoitus pitäisikin suunnata nimenomaan esimerkiksi koulutukseen, jotta kohdemaat saavat osaavia ihmisiä.

ML: Tärkeää olisi naisten aseman parantaminen ja koulutus sekä perhesuunnitteluun opastaminen.

Tulisiko samaa sukupuolta olevien pariskuntien saada avioliitto-oikeus? Entä tulisiko kirkko erottaa valtiosta?

MH: Samaa sukupuolta olevilla pitää olla samat oikeudet kuin muilla pareilla. Rakkaus ei katso sukupuolta. Vaikka nyt onkin jo samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa, on se hieman teennäistä tasa-arvoa, että meillä on eri termit erilaisille pariskunnille. En ota kantaa siihen, pitäisikö kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevat parit. Hyvä ratkaisu olisi poistaa uskontokunnilta oikeus parisuhteen virallistamiseen, jolloin kirkollinen ongelma tämän suhteen poistuisi. Myös kirkon ja valtion yhteys on nykypäivänä kyseenalainen ja siitä voitaisiin luopua.

ML: Kirkon ja valtion kytköksen erottaminen sekä kirkolta parisuhteen virallistamisen poistaminen ovat minulle kelpaavia vaihtoehtoja. Miehen ja naisen välinen avioliitto on hyvin vanha perinne ja sellaisenaan tärkeä ja se tulee säilyttää. Samaa sukupuolta oleville pareille tulee taata täysin samat oikeudet kuin heteropareille, mutta avioliittonimitys kuuluu miehen ja naisen väliseen liittoon. Lisäksi olen ajatusleikkinä pyöritellyt ajatusta siitä, että kenties meidän tulee joku päivä taas laajentaa avioliiton käsitettä ja sallia moniavioisuus tai lapsiavioliitot, koska emme voi sanoa näitä asioita normaaleina pitäville, että tuo ei ole normaalia.

Tulisiko ruotsi poistaa pakollisen oppiaineen asemasta kouluista? Entä yliopistoista?

ML: Pakko ei ole koskaan hyvä asia. Toisin kuin matematiikka tai maantieto, ruotsin kielen taito ei ole globaalisti pätevä. Ruotsin opetus tulisi olla kouluissa vapaaehtoista ja kannustaa oppilaita ja opiskelijoita hankkimaan mahdollisimman laaja-alaisen kielitaidon. On myös järkevää opiskella sellaisia kieliä, jotka ovat globaalisti hyödyllisempiä kuten vaikkapa espanja.

MH: Koko pakkoruotsikeskustelu on ollut hieman perse edellä puuhun kiipeämistä, sillä oikeasti tämän keskustelun takana on oikeasti koko maan kaksikielisyyden säilyttämisestä tai purkamista koskeva keskustelu. Itse olen pakko toisen kotimaisen kielen kannalla, sillä kieliryhmien tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Korkeakouluissa en ymmärrä, miksi esimerkiksi kemian opiskelijoiden pitää opiskella virkamiesruotsia, sitä yhteyttä en näe. Toisaalta taas yhteiskuntatieteitä opiskeleville on syytä pitää ruotsinopinnot osana opintokokonaisuutta, koska alat valmistavat ihmisiä selkeämmin virkamiehiksi, joissa kotimaisten kielten osaaminen on välttämätöntä.

SAMULI MAXENIUS

Marjaana Hoikkala
26-vuotias filosofian maisteri, TY
Keskustan kansanedustajaehdokas

Maria Lohela

32-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, TY
Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas

—————

Lähde. Tunnin mielenkiintoinen ”debatti” päätyi lehteen luonnollisesti varsin suppeana versiona, mutta eiköhän tuosta saa pääajatukset irti kummankin keskustelijan osalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *