Takaisin pääsivulle

18 tammikuu
2011

Sekaisin peleistä

Useimmilla on jonkinlainen harrastus. Se vie kenties paljonkin aikaa tai rahaa, vaatii erityistaitoja tai vuosia kestävää harjoittelua, tai on kenen tahansa saavutettavissa ilman suurempia satsauksia. Harrastuksien kautta pääsee kehittämään itseään ja oppimaan uusia taitoja, tulee hyvälle tuulelle ja saa muodostettua ystävyyssuhteita.  Harrastukset vaihtelevat villitysten ja trendien mukaan ja harrastajien määrässä voi tapahtua muutoksia, kun uutta ja ihmeellisempää tulee tilalle. Minusta tuntuu, että olen oman harrastukseni kanssa ainakin melkein ajan hermolla. Minä olen nimittäin sekaisin peleistä.

No, sekaisin oleminen ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa. Se on ennemminkin vahvasti liioiteltu kuvaus siitä positiivisesta tunteesta, jonka pitkäaikaisen harrastuksen elvyttäminen tuo aina tullessaan. Kuten olen aiemminkin kertonut, pelaaminen erityisesti konsoleilla on ollut minulle jo kauan mieluisa tapa viettää vapaa-aikaa. Joulun jälkeen olen päässyt taas oikein kunnon pelisessioiden makuun, kun olen juoksennellut salamurhaajana ympäri Roomaa joululahjaksi saadussa Assassins Creed Brotherhood -pelissä. Järkytykseni on ollut suurta, kun taistelun tuoksinassa on tullut vahingossa sivallettua niitä pelin sivullisiakin pahisten sijaan. Pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita olen kokenut, kun Ezio on tolkuttoman monesta yrityksestä huolimatta hypännyt väärään paikkaan ja äkkikuolemaan, kunnes olen pelifoorumeita selatessani huomannut muiden kommenteista, että ohjauksen tarkkuudessa on teknisellä puolella vielä parantamisen varaa – eli en minä niin surkea pelaaja olekaan kuin joskus tuntuu.

Olen peliharrastukseni kanssa vähän yksin, sillä tuttavapiiriini ei satu juuri intohimoisia pelaajia kuulumaan. (Mikähän siihen on syynä?) Edelleen mielestäni ihana ja söpö, vuoden 2008 lopun suuri pelimaailman hitti LittleBigPlanet on jäänyt himpun verran vajaaksi kokemukseksi, sillä osa pelistä edellyttää tiimipelaamista. Se on toki mahdollista tuiki tuntemattomien eri puolilla maailmaa olevien verkkopelaajien kanssa, mutta jotenkin tuntuisi, että kavereiden kanssa kenttien valloittaminen olisi monin verroin hauskempaa. Olen joskus kokeillut verkkopelaamista, mutta suorituspaineet ovat iskeneet välittömästi ja hahmoni on nolosti syöksynyt samoin tein mihin lie tulimereen tai krokotiilin suuhun. Kuului vain blop ja toinen blop ja pelikaverini ovat häipyneet etsimään taitavampia seuralaisia. Puutteellisista kokemuksistani huolimatta ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin niitä, joille pelaaminen on mieluisa tapa viettää aikaa kavereiden kanssa – vaikka joskus verkon yli ilman nimiä tai kasvoja.

Maailmalla pelaaminen on valtava, jatkuvasti kasvava bisnes. Olen ilahtunut viimeaikaisista pelialan suomalaisuutisista, joissa on otettu askelia eteenpäin. Rovio Mobilen Angry Birds on valloittanut kännykkäpelaajia ympäri maailmaa ja on nyt pelattavissa myös konsolilla. Hartaasti odotettu Remedyn Alan Wake ei yltänyt ihan siihen mitä toiveet antoivat odottaa, mutta peli oli kuitenkin suosittu ja kehuttu myös kansainvälisesti. Uusimpana tulokkaana on rovaniemeläisen Lapland Studion keväällä odotettavissa oleva julkaisu Julius Styles: The International.

Voisiko peliteollisuudella olla saumoja suuremmaksi suomalaiseksi menestystekijäksi? Harrastelijan näkökulmasta sanoisin, että Suomessa on yleisesti ottaen merkittävää ohjelmointiosaamista, sekä laaja joukko pelialasta kiinnostuneita ja sitä pitkään seuranneita ja harrastaneita. Pelialan koulutus Suomessa kuitenkin vaikuttaa pinnallisen etsimisen perusteella olevan suhteellisen hajanaista ja suppeaa, mikä ei ainakaan auta asiaa. Työn ja tuotannon karatessa ulkomaille puhutaan kauniita sanoja uudenlaisen ajattelun tarpeesta, innovoinnin edistämisestä sekä uusien alojen tukemisesta. Miksei peliala voisi olla sellainen?

Minusta olisi hienoa, jos se olisi. Tulevaisuuden häikäiseviä pelikokemuksia odotellessa jatkan harrastukseni parissa. Tällä viikolla postiluukusta pitäisi tipahtaa LittleBigPlanet2, joka on toivottavasti juuri yhtä kiva kuin edeltäjänsä – myös yksin pelatessa.

4 kommenttia artikkeliin “Sekaisin peleistä”

  1. Eki kirjoitti:

    Lehdissä on viime aikoina ollut juttuja missä eräs tutkija on yhdistänyt tietokonepelit ja väkivaltaisen käyttäytymisen tai menikö se niin, että pelit laukaisevat nuorissa väkivaltaisuutta? Itselläni ei ole mitään kokemusta peleistä, eikä niiden konsoleista, mutta uskon harrastuksen olevan kiehtovaa ja koukuttavaa.
    Pelien vaikutuksesta väkivaltaisuuteen en osaa sanoa mitään.

    Harrastukset voivat olla joskus hyvin koukuttavia ja siitä minulla on kokemusta. Olin aikoinaan sukututkija ja kahlasin arkistoja kuukaudesta toiseen ja kaikki aika ja elämä pyöri sen ympärillä, eikä edes oluella ehtinyt käydä. Nyt viimeisen 7 vuoden aikana en ole uskaltanut mennä lähellekään maakunta arkistoa, koska pelkään, että harrastus vie minulta kyvyn huolehtia päivä/ilta/yö työstäni ja tästä syystä olen luopunut rakkaasta harrastuksestani, joka kieltämättä on muuten antanut minulle erittäin paljon ja mistä olen hyvin kiitollinen.(eläkkellä sitten jatketaan..)

    Harrastuksia pitää olla, mutta ei vain yhtä ja jos harrastuksena on vain politiikka, niin kuin minulla jossain vaiheessa, niin voimat ja jaksaminen voi ehtyä enemmän kuin voisi uskoa.

    Nykyään rentoudun konsoleideni Uniden UBC900XLT,Yaesy FRG-100 ja huomenna posti tuo minulle IC-R20:sen jota voi kivasti kantaa povitaskusssa mukana. Suosittelen viimeksi mainittua laitetta myös sinulle! Yleisötapahtumissa ja konserteissa ja niiden läheisyydessä laite on mitä mukavin seuralainen korvanapin kera.

  2. Petri Iltanen kirjoitti:

    Eivät ne pelit laukaise väkivaltaa. Yleensä näissä tapauksissa mieli on jo valmiiksi sekaisin ja siihen käy vaikka yksi poikittainen sana kadulla.

    Itse olen pelannut eri pelejä jo 30 vuotta sekä konsoleilla että pc’llä.
    Niihin saa purettua kaikki negatiiviset ajatukset ja energiat ja olo on puhdas sen jälkeen. Pelit kehittävät myös ongelmanratkaisukykyä ja refleksejä.

    Vaimo ei tosin vieläkään ole oppinut etten ole ”läsnä” kun pelaan vaan mököttää välillä miksen kuuntele…. Paha kuunnella kun se tankki lähestyy kulman takaa ja kaverit tarvirsevat apuani.

  3. ellen kirjoitti:

    Nyt äkkiä Maria hankkimaan Mass Effect 1&2, voipi jäädä vaalivoitto juhlimatta kun tuohon eepokseen koukutut :) T. toinen aktiivinen naiskonsolipelaaja

  4. Maria Lohela kirjoitti:

    Älä yllytä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *