Takaisin pääsivulle

20 heinäkuu
2010

Toimiva monikulttuurinen työyhteisö

Keväällä 2007 matkailu- ja kongressiorganisaatio Turku Touring järjesti mahdollisuuden ”vierailla” valtavia risteilijäaluksia rakentavalla Turun telakalla meritse. Juuri luovutettavissa oleva Liberty of the Seas -alus veti puoleensa kiinnostuneita katsojia, niin meitäkin. Ja olihan se upea. Pitkä, korkea, puhtaan valkoinen. Tuollaisen kyytiin olisi hienoa päästä!

Unelmasta tuli totta tammikuussa 2010, kun matkustimme Floridaan talvilomalle. Osavaltiota ihmetyttänyt poikkeuksellisen kylmä sää (eräänäkin aamuna +2 astetta) teki tuolloin tuhojaan appelsiiniviljelmillä ja shortseissaan tärisevät turistit saivat tuijotella puolityhjiä altaita, kun alligaattoripuistojen asukkeja oli viety lämpimämpiin sisätiloihin. Kun Liberty of the Seas käänsi keulansa kohti Länsi-Karibiaa aurinko pilkahteli pilvien raosta sen verran, että toive hieman lempeämmistä lomakeleistä heräsi uudelleen.

Valtameriristeilijät kuljettavat matkustajiaan elämyksiin eri puolilla maailmaa. Liberty of the Seas ei ole kooltaan suurin ristelijä, mutta sinnekin majoittuu n. 4 300 matkustajaa sekä n. 1 300 miehistön jäsentä. Laivaa voisi kuvailla ihmismääränsä ja toimintojensa perusteella paitsi pieneksi kaupungiksi, myös maailmaksi pienoiskoossa. Aluksella lomailevat turistit ovat kaikkialta maailmasta mutta niin ovat siellä työskentelevät ihmisetkin. Meidän risteilymme aikana matkustajat olivat kenties vuodenajasta johtuen pääasiassa Etelä-Amerikasta. Törmäsimme laivalla vain yhteen suomalaiseen työntekijään sekä kahteen lomalla olevaan ystävykseen, joista toinen oli – kukas muukaan kuin – vanhan ystäväni käly.

Laivan tuolloinen henkilökunta edusti n. 50 eri kansallisuutta. Hytteihin jaetut tietoiskut kertoivat monien muiden asioiden lisäksi siitä, mistä kaikista maista kotoisin olevia ihmisiä toimi eri tehtävissä. Hyttivastaavamme oli nuori, hiljattain opinnoistaan valmistunut kiinalainen mies, joka kertoi viihtyvänsä työssään hyvin ja voivansa palkkansa avulla auttaa Kiinassa asuvia vanhempiaan. Eräänä iltana laivan pääravintolassa tarjoilijaksemme sattui tunisialainen vanhempi mies, joka oli työskennellyt eri aluksilla jo yli 10 vuoden ajan. Hän oli vieraillut myös Turussa tutustumassa uuteen työpaikkaansa, kun sitä vielä rakennettiin telakalla. Mies jutteli käyneensä lenkkeilemässä Aurajoen rannalla keskellä kylmää talvea.

Kaikilla työntekijöillä oli rinnassaan nimikyltti, jossa luki myös hänen kotimaansa. Kielitaidottomampia matkustajia varmasti helpotti muistutus siitä, että laivalta löytyisi melko todennäköisesti joku työntekijä, jolla oli sama äidinkieli. Meidän seuruettamme ilahdutti suuresti se, miten sujuvaa ja eleetöntä kaikkien miehistön jäsenien toiminta omassa työympäristössään oli. Palvelu oli aina ystävällistä ja joustavaa, hiotulla koreografialla rullaavaa, minkä ansiosta jokainen matkustaja sai tuntea olevansa tärkeä. Työpisteen mukaan kaikilla sen työntekijöillä oli samanlainen työasu. Kaikkia matkustajia tervehdittiin ja autettiin hymyssä suin, ja kysymykset pyrittiin ratkaisemaan juuri sillä hetkellä eikä asiakasta pompoteltu tiskiltä toiselle. Jos henkilö ei tiennyt vastausta, hän selvitti sen eikä ohjannut asiakasta jonnekin muualle kysymään samaa asiaa toiselta ihmiseltä. Asiakaspalvelun merkityksen huomaa silloin kun se sujuu – ja silloin kun se ei suju lainkaan. Suomessa saa liian usein törmätä jopa siihen, että palveluammatissa työskentelevän henkilön sanavarastoon eivät kuulu edes sellaiset ilmaisut kuin ”kiitos” ja ”olkaa hyvä”. Loma Amerikassa muistutti siitä, että asiakas ei ole ainoastaan asiakas, vaan nimenomaan palvelusta maksava asiakas.
Valtameriristeilijää kuvaisin sanoin toimiva monikulttuurinen työyhteisö, jossa kaikki yhteisön jäsenet tekevät työnsä yhteisen päämärän eteen samoilla pelisäännöillä. Päämäärä lienee onnistuneen risteilyelämyksen tuottaminen matkustajille. Pinnan alla turistien silmiltä piilossa varmaankin kuplii, missäpä työyhteisössä ei kuplisi ainakin joskus, mutta asiakaslähtöisyyden näkökulmasta en ykskaks osaisi kuvitella onnistuneempaa ratkaisua.

Jos monikulttuurisuutta mitataan eri kansallisuuksien määrällä, valtameriristeilijöitä monikulttuurisempia (uivia) kyliä lienee vaikea löytää. Yhteisö, monikulttuurinenkin yhteisö, toimii kun sen jäsenet noudattavat yhteisiä sääntöjä.

Turussa on rakennettu, monikulttuurisen työyhteisön voimin, upeita laivoja, joilla turisti saa kokea kimmeltävän täysihoidolla varustetun irtioton arjesta. STX:n Turun telakan tilauskirja näyttää tällä hetkellä tyhjää. Pelko osaamisen ja työpaikkojen valumisesta jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle on olemassa.

Alla oleva kuva on otettu yhdestä päiväsatamista eli Belizessä. Risteilijät, joita tuolloinkin oli paikalla useita, ankkuroituivat merelle, josta matkustajat pääsivät halutessaan pienemmillä aluksilla maihin.

2 kommenttia artikkeliin “Toimiva monikulttuurinen työyhteisö”

  1. Uneton kirjoitti:

    Hei,

    Etkö ole lainkaan pohtinut mitä mm. Turun telakan monikulttuurisen ja näennäisen sujuvan työympäristön alta paljastuu? Tällä tarkoitan lähinnä harmaata ulkoimaista työvoimaa, jolla on yleensä huonommat työsopimukset kuin suomalaisilla työntekijöillä. Tämähän on rakennusalalla (ja muutamilla muilla aloilla) erittäin yleistä. Aliurakoitsija- tai työvuokrafirmojen vakuutusasiat eivät ole kunnossa tapaturman sattuessa, ja kun firmat ovat ulkomaisia niitä ei saada vastuuseen. Lisäksi esiintyy paljon työturvallisuuden puutteita, ylityö ja pyhäkorvauksista ei ole puhettakaan edes suomalaisten työtekijöiden kohdalla. Lisäksi ulkomaalaisia työntekijöitä riistetään asumisasioissa: majoitetaan 4-6 henkilöä kaksioon, jonka vuokraksi pyydetään 400-500 euroa per henkilö. He eivät tiedä millaisia oikeuksia heillä on suomessa, ja jos he yrittävät niitä selvittää ja vaatia, eivät saa jatkaa työssään.

    On tietysti kiva muistella omaa lomamatkaansa, mutta mielestäni sitä ei kuulu sotkea työllisyyspolitiikkaan, tai politiikkaan yleensä. Ja kuten sanoit, et tiedä mitään tämän laivaidyllin työyhteisön ”kuplista”. Niitä voi olla joka lähtöön, vaikkei niitä asiakkaille näytetä. Siitä nimittäin saisi varmasti heti potkut.

  2. Uneton kirjoitti:

    Laitetaan nyt tällainen selvennys, että olen lukenut tätä blogia ikäänkuin väärinpäin: uudemmista kirjoituksista vanhempiin ja kommentoin tätä tekstiä ennen kuin olin lukenut ”Ei pidä provosoitua…” -kirjoituksen, jossa käsiteltiin juuri telakka- ja rakennusalojen ongelmia, ja Maria Lohelan omaakin aktiivisuutta asiaan liittyen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *