Takaisin pääsivulle

19 kesäkuu
2010

Ei pidä provosoitua…

Viime maanantaina Turun kaupunginvaltuusto kokoontui viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Seuraava kokoontuminen on vasta elokuun lopulla. Kokous kesti yli kymmeneen asti illalla, sillä asialistalla oli muutama tunteita herättävä kaava. Samalla kun tunteet heräävät herää myös joillakin halu puhua: joko asiasta tai asian vierestä.
Kaupunginvaltuuston roolin vahvistamisesta on myös riittänyt puhetta eri tahoilla. Puheiden tärkeyttä en todellakaan vähättele, mutta niiden merkitystä kylläkin jos niitä eivät seuraa teot. Kaupunginvaltuustoja kutsutaan joskus kumileimasimiksi ja Turun kohdalla en näe lempinimeä kovinkaan harhaanjohtavana. Vuoden 2009 tammikuussa alkaneen valtuustokokemukseni jälkeen olen kuullut paljon puheita, mutta en juurikaan muuttuneita asioita. Esityslistan mukana tulevat kaupunginhallituksen päätösehdotukset, jotka menevät pääsääntöisesti läpi sellaisinaan. Joskus niihin tehdään pieniä kosmeettisia muutoksia, kuten poistetaan tai lisätään muutama sana.
Todellisuudessa päätökset tehdään jossain muualla: lautakunnissa, johtokunnissa, kaupunginhallituksessa, ties minkälaisissa virallisissa tai epävirallisissa palaverikokoonpanoissa ja porukoissa. Politiikkaa tehdään koko ajan kaikkialla yksittäisten ihmisten ja puolueryhmittymien välisissä kanssakäymisissä. Niin sanotun kaupungin ylimmän päätöksentekoelimen, eli kaupunginvaltuuston, tehtävät ovat moninaiset, mutta käytännössä se vain siunaa muualla tehdyt päätökset. Toisaalta kaupunginvaltuusto on ainoa paikka, missä kaikki poliittiset ryhmittymät ovat tasa-arvoisesti läsnä ilman valikoituja osallistujia, mitä muutoin harrastetaan erinäisistä syistä. Olisi hienoa joskus mennä valtuustoon niin, että tietäisi listalla olevan asian jonka äänestystulos ei olisi etukäteen selvillä. Valtuustokauteni aikana vain Toriparkki-asiaa käsiteltäessä viime vuoden maaliskuussa pulssini kohosi jännityksestä, sillä ennakkospekuloinnin perusteella oli odotettavissa jonkin verran hajontaa yksittäisten valtuutettujen näkemyksissä. Totuus oli kuitenkin toista, sillä esimerkiksi kaksi ennakkoon Toriparkkia vastustanutta Kokoomuksen valtuutettua painoi kuitenkin kiltisti vihreää nappia kaavan puolesta ryhmänsä enemmistön näkemyksen mukaisesti. Sittemmin Toriparkin sisältävä kaava on joutunut vastatuuleen ja joutunemme odottamaan ratkaisua vielä tovin.
Maanantain valtuuston kokouksesta jäi erityisesti mieleeni pienehkö episodi asian 8, Tarkastuslautakunnan raportti vuoden 2009 arvioinnista, kohdalla. Vasemmiston valtuutettu Mirka Muukkonen on tiivistänyt blogissaan hyvin paitsi koko kokouksen tapahtumat, myös tuon yksittäisen episodin, joten linkitän hänen kirjoituksensa tähän. Kannattaa lukea!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun valtuutettu Mäenpää on maininnut negatiivisella tavalla minut tai Perussuomalaiset tai jonkun muun yksittäisen ihmisen nimeltä valtuustossa paasatessaan. En väheksy valtuutettu Mäenpään aktiivisuutta, eli sitä tarmoa millä hän tonkii ja setvii sitä sun tätä, mutta sitä kummastelen miten tavattoman kiinnostunut hän on yksittäisten ihmisten tekemisistä. Olen myös kysymysmerkkinä sen suhteen mitä kyseinen valveutunut kansalainen luulee saavansa toiminnallaan aikaan. Ajaako hän siten turkulaisten asioita? Vaikuttaako hän toisia valtuutettuja haukkumalla positiivisesti esimerkiksi Turun työttömyystilanteen hoitamiseen tai kotihoidon palvelujen laatuun ja määrään?
Valtuutettu Mäenpään hyökkäyksen kohteeksi ei joutunut ainoastaan minä vaan samassa, sano, hengenvedossa myös KD:n Raija Eeva. Eevan ryhmätoveri Väinö Lindberg käytti puheenvuoron, jossa hän tuki Eevaa puolustamalla yksilön oikeutta mielipiteeseen ja sananvapauteen. Lindberg myös totesi haluavansa sanoa muutaman sanan, vaikka ei pitäisikään provosoitua silloin kun provosoidaan. Käytin myös itse lyhyen puheenvuoron, jossa kummastelin valtuutettu Mäenpään tapaa ajaa Turun tai turkulaisten asiaa kyttäämällä kahden yksittäisen valtuutetun tekemisiä. Mainitsin tuon olevan erityisen outoa siksi, että sekä minä että valtuutettu Eeva edustamme hyvin pieniä ryhmiä ja että Turun asioiden hoidossa on kyse paljon isommista tekijöistä kuin me kaksi. Totesin, että tämän asian ymmärtävät valtuustossa kaikki muut valtuutettu Mäenpäätä lukuunottamatta.
Olen samaa mieltä Lindbergin kanssa siitä, että provosoitaessa provosoituminen ei ole järkevää. Puolustautuminen on toinen asia. Jos en tarpeen vaatiessa puolusta itseäni, sitä ei tee kukaan muukaan minun puolestani. Valtuutettu Mäenpään soisin keskittävän rajattoman aikansa ja uteliaisuutensa sellaisiin yksityiskohtiin, joilla on todellista merkitystä ja vaikutusta käytännön toimiin.
Siitä huolimatta, että politiikka on näyttänyt minulle kasvojensa rumemman puolen, olen tyytyväinen että lähdin ”peliin” mukaan. Olen oppinut paljon, nähnyt ja kuullut monenlaista, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, saanut ystäviäkin. Valtuutetun luottamustoimessa olen kuitenkin täysin yksin. Miten mieluusti minäkin joskus kääntyisin vieressä istuvan ryhmätoverin puoleen ja kuiskuttelisin käsiteltävästä asiakysymyksestä, kuten muut tekevät. Miten mielenkiintoista olisikaan pitää ryhmätapaaminen kerran viikossa ja käydä porukalla läpi esityslistoja ja satojen sivujen oheismateriaalia. Näin muut ryhmät toimivat, mutta minulla ei ole ketään. Omalla panoksellani haluan ensisijaisesti pohjustaa Perussuomalaisten toimintaympäristöä tulevaisuutta ajatellen. Tähän mennessä pohjaa ei ole edes ollut: puolueellamme ei ole ollut ennen edellisiä kunnallisvaaleja yhtään valtuutettua tai muita luottamustoimia.
Valtuutettu Mäenpään kritiikki kohdistui minun ja valtuutettu Eevan äänestyskäyttäytymiseen. Aion vastedeskin ottaa asiat asioina siitä huolimatta millä värisävyllä niitä esittävä ihminen puhuu. Maanantaina olin yksi Vasemmiston Pasi Heikkilän jättämän aloitteen allekirjoittaneista. Aloite oli seuraava:

Rakennus- ja telakkateollisuuden alihankintaketjujen harmaa talous vaarantaa rehellisesti toimivien suomalaisten rakennusalan yritysten ja telakkateollisuuden alihankkijayritysten kilpailukykyä urakkatarjouskilpailussa. Välittömiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä myös kaupungin vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi ja turvata siten Turulle tuloutettavien yhteisöverojen taso.
Esitänkin seuraavaa:
Turun kaupunki esittää, että työsuojelupiirin on lisättävä tarkastusresurssejaan rakennustyömaiden ja telakkateollisuuden osalta harmaan talouden kitkemiseksi.

Huoli, kenties pettymyskin, harmaan talouden elinvoimaisuudesta on yhteinen puoluekannasta riippumatta. Perussuomalaisten maakuntavaltuutetut Pentti Alinen, Lauri Heikkilä ja Veijo Nummi olivat jättäneet myös 14.6. pidetyssä maakuntavaltuuston kokouksessa seuraavan aloitteen:

Aloite koskien todellisten urakkakulujen ja kotimaisen työvoiman käytön kustannusten arviointia edullisimman tarjouksen valinnassa.
Nykyisin käy kuntien ja valtion urakka- ja hankintakilpailussa usein niin, että ulkomaille rekisteröity yritys voittaa tarjouskilpailun. Tästä seuraa yleensä myös se, että työt tekevät alipalkatut, heikosti koulutetut tai peräti kouluttamattomat ulkomaiset työntekijät, jotka eivät maksa sen enempää kuntien kuin valtionveroakaan Suomeen. Sama koskee myös ulkomaista isäntäyritystä. Tällöin työttömyys ei yhtään helpota Suomessa.
Tämän seurauksena yritykseltä tilattu urakka tai muu palvelu on helposti 20-30 % kalliimpi kuin kotimaisella työvoimalla tehty urakka, josta valtio ja kunnat saavat verotulot. Tähän voidaan lisätä vielä se, että samaan aikaan vastaava suomalainen yritys käy vajaateholla ja suomalainen ammattimies nostaa työttömyyskorvausta ja mahdollisia muita yhteiskunnan tukia. Tästä aiheutuu helposti työvoimakulujen osalta urakkahintaan taas 20-30 % lisäkorotus, kun asiaa katsotaan kunnan tai valtion kannalta. Monesti kunnat ja valtio joutuvat palkkaamaan erikseen kielitaitoista ja paremmin koulutettua väkeä hallinnoimaan näitä ulkomaisten firmojen kanssa tehtäviä töitä. Saatetaanpa joutua turvautumaan lakimiehiin ja konsultteihinkin ennen kuin kaikki kulttuurierot sopimuksissa on saatu selvitettyä. Voipa olla, että alkuperäistä urakkasopimuksen hintaa joudutaan korottamaan huomattavastikin ennen kuin valmista syntyy. Ääriesimerkkinä tästä taitaa olla jo kolme vuotta aikataulustaan myöhässä oleva ranskalaisten hallinnoima ydinvoimalatyömaa.
Näiden käytännön näkökohtien pohjalta me Perussuomalaiset maakuntavaltuutetut ehdotamme, että maakuntahallitus ottaisi kiireellisenä käsiteltäväksi maakuntaliitossa ohjeistuksen laatimisen todellisten kustannusten arvioimiseksi, koskien kuntien ja valtion järjestämiä tarjouskilpailuja ja muita hankintapäätöksiä Varsinais-Suomessa. Varsinaiset hankintapäätökset tulisi tehdä arvioitujen todellisten kokonaiskustannusten mukaan, jossa on otettu huomioon myös saatavat verot ja kotimainen työllisyysvaikutus.
Toivomme myös, että maakuntaliitto lähtee neuvottelemaan eduskunnan suuntaan, että mahdollisesti tarvittavat lakimuutokset saadaan vireille ennen kuin hyvinvointi- Suomesta on EU:n syleilyssä tullut kehitysmaa.

Yhteisömme ja koko yhteiskuntamme ovat isojen kysymysten äärellä. Globaalit kysymykset tuntuvat joskus nielaisevan pikkuruisen maamme, jossa edelleen riittää hyvinvointia mutta enenevissä määrin myös pahoinvointia. Äänestäjien luottamustoimiinsa valitsemien henkilöiden soisin keskittyvän ongelmien ratkaisemiseen eikä niiden määrän lisäämiseen keskinäisellä nokkapokalla, selkäänpuukottamisella ja arvostelulla.

5 kommenttia artikkeliin “Ei pidä provosoitua…”

  1. IDA kirjoitti:

    ”samassa, sano, hengenvedossa”

    ;D

  2. Kike Elomaa kirjoitti:

    Maria,asiaa,juuri niin! On helppo arvostella ja pitää suurta suuta epäkohdista.Vaikeampaa on esittää parempi vaihtoehto.Ja jos lähdetään nimeltä arvostelemaan,ilkeilemään toisia,ollaan tiellä,joka ei lopulta koskaan vie voittoon.

  3. Maria Lohela kirjoitti:

    Hei Kike, olet täysin oikeassa. Vaihtoehtojen pohtiminen ja suunnittelu on vaativaa puuhaa ja edellyttää yhteistyökykyä, -halua ja -kumppaneita. Mikään asia ei etene keskittymällä yksittäisen ihmisen tai pienen ryhmänä arvosteluun, sillä asiat ovat asioita ja ne muodostavat kokonaisuuksia, joissa lukuisat osatekijät vaikuttavat toisiinsa.

  4. Maarit Rusanen kirjoitti:

    Hei
    Hienoa aloitusta ja ihan hirmuisen tärkeästä asiasta. Jos sanoisin, että nyppii suomalaisten työttömyys ulkomailta tulevan työvoiman syrjäyttäessä omat, valahtelisin. Tuo on sellainen juttu, että valtavan monet perheet ovat tämän tähden todella kaaoksessa ja voivat todella huonosti. Jos olisikin vain palkasta kyse, Norjassa käytettävä ulkomaalaisverotus olisi hyvä vaihtoehto. Jakaisi vaan ne verot työttömille, mutta työttömyys syö ihmistä sisältä ja lujaa.

  5. Maarit Rusanen kirjoitti:

    Edellisestä jäi jotakin pois. Minua ei vain nypi, vaan järkyttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *