Takaisin pääsivulle

11 kesäkuu
2010

Palveluiden alennusmyynti

Ajamme auton silloin tällöin jonkin huoltamon pesukadun läpi. Sisätilojen siivous onkin sitten käsityötä, suurimmilta osin ihan mukavaa puuhastelua parkkihallin varjossa jos ilma on muuten sopivan lämmin. Turkuun on jokin aika sitten avattu uusi yritys, joka tarjoaa erilaisia autonpesupalveluita. Automme sattui tässä olemaan pölyinen sekä sisältä että ulkoa, joten päätimme kyseisen yrityksen ohi ajaessamme pistäytyä kysymässä milloin heiltä löytyisi aika automme perusteelliseen puhdistukseen.

Sopiva aika löytyikin nopeasti. Viedessämme auton pestäväksi sen ympärillä alkoi häärimään kolme miestä. Vain vajaan tunnin kuluttua pääsimme ajelemaan siistillä, raikkaantuoksuisella autolla. Myös peräkontti oli putsattu kunnolla ja jopa moottori pesty niin että se näytti kuin uudelta. Työn jälki oli kouluarvosanoin mielestäni komea 9.

Kaikki tämä vain 35 eurolla (sis. alv). Maksu onnistui ainoastaan käteisellä eikä kassakonetta ollut. Kuitin sain pyynnöstä, mutta siitä ei jäänyt toista kappaletta palvelun myyneelle henkilölle. Saimme hyvää palvelua ja puhtaan auton puoli-ilmaiseksi ja vältyin itse viheliäiseltä hommalta, eli auton takaikkunan sisäpuolen puhdistukselta. Miksi siis mielestäni tässä yhtälössä mättää jokin?

Meillä käy kotona siivooja. Joka perjantaiaamu yhden hengen siivousyritystä pitävä mukava rouva käy tekemässä meillä viikkosiivouksen. Työhön kuluu keskimäärin kaksi tuntia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Työtunnin hinta on hieman yli 30 euroa (sis. alv) ja se kattaa työn ja siihen tarvittavat välineet ja pesuaineet imuria lukuunottamatta. Tehty työ laskutetaan kerran kuukaudessa. Ostamalla tällaisen palvelun saamme paitsi nauttia siististä kodista myös tukea itsensä työllistävän henkilön yritystoimintaa. Ilman kotitalousvähennysoikeutta en kuitenkaan käyttäisi kotisiivouspalvelua, sillä se olisi minulle liian kallista.

Roskaruoka on ihanaa, kohtuudella, silloin tällöin. Suosikkipaikkani kunnon rasvaräjähdykseen on turkulainen Woti’s. Muutaman euron pizzojen ostamisen olen lopettanut ajat sitten. Tuolloin en vielä hämmästellyt sitä, miten viiden euron ravintola-annosten myynti voi olla kannattavaa, vaan asian ratkaisi makumieltymykset. Nykyään ihmettelen jo hintojakin, joilla pizzaravintolat tuotteitaan tarjoavat useimmissa alan yrityksissä.

Ostamani autonpesupalvelun tarjosi ulkomaalaistaustainen henkilö. Kaikki paikalla olleet kolme miestä olivat ulkomaalaisia. Minulle ei ole mitään väliä sillä, mitä kansallisuutta edustavalta ihmiseltä ostan palvelun. Minulle tärkeää on se, että työ josta maksan tehdään kunnolla ja että yrittäjä suorittaa toiminnastaan lakisääteiset maksut. Tähän sisältyy riittävä korvaus työn suorittaneelle työntekijälle. Kieroilu ja huijaus onnistuu minkä tahansa kansalaisuuden edustajilta ja ne temput, jotka suomalaiset epärehelliset yrittäjät ovat oppineet sujuvat taatusti myös täällä olevilta ulkomaalaisilta. Mielestäni kuititonta kaupankäyntiä ja hintojen polkemista vähätellään julkisessa keskustelussa. Olosuhteet luoneilla ei tietenkään ole edes halua keskustellakaan itselleen epämiellyttävän tilanteen kääntöpuolesta.

Jos veroja korotetaan tarpeeksi, veronmaksajalta loppuu ennen pitkään veronmaksuhalukkuus etenkin jos hän ei koe saavansa veroilleen tarvitsemaansa vastinetta. Jos pykälien määräämien pelisääntöjen mukaisesti toimivien yrittäjien määrä vähenee, loppuuko myös heiltä kiinnostus tilittää toimintansa pyörittämisen edellytyksenä yhtä sun toista erinäisiin kassoihin ja kirstuihin?

Minusta tuntuu, että tie, jolla olemme pimeän työn tekemisessä, pimeän työvoiman ja alipalkattujen ulkomaalaisten komennusmiesten käytössä ei ole kestävä tie. Tässäkin asiassa seurannemme esimerkin omaisesti edellämme kulkevia muita Euroopan maita. Sopiva kuvaus Britannian nykymeiningistä löytyy esimerkiksi tästä Taloussanomien kolumnista.

Voittajia ja häviäjiä on meilläkin. Arvaa kumpia näen enemmän kotilähiössäni Varissuolla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *