Takaisin pääsivulle

30 marraskuu
2009

Kolumnini Turun ylioppilaslehdessä

Elämäni ensimmäinen kolumni julkaistiin Turun ylioppilaslehden numero 15/09 Vieraskynä-palstalla. Syksyn aikana palstalle ovat kirjoittaneet nuoret turkulaiset kaupunginvaltuutetut ja lisää kirjoituksia on vielä luvassa. Kirjoitukseni löytyy myös täältä.

Vaikutat kun syöt

Worldwatch-instituutin tuoreen raportin mukaan ruoaksi kasvatetun karjan tuotannosta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävästi suurempi kuin mitä tähän asti on arvioitu. Raportin kirjoittajien analyysin mukaan vähintään 51 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu lihantuotannosta, kun tähän saakka arvio on ollut 18 %. Ero on merkittävä. Niin merkittävä, että sen on oltava jo merkityksellinen.

Tavalliselle kansalaiselle raportti tuloksineen voi olla vain yksi uutinen muiden joukossa. Viime vuosien aikana informaatiotulva ilmastosta, sen tilasta ja spekuloidusta muutoksesta on ylittänyt kenties jo sen kynnyksen, ettei aihe jaksa enää kiinnostaa. Uudet näkökulmat herättelevät paitsi aiheen parissa työskenteleviä ja siitä keskustelua käyviä, kuten poliitikkoja, mutta saavat kenties myös mattimeikäläiset hieman höristämään korviaan.

Suomessa eläimet, luonto ja ympäristö ovat perinteisesti olleet lähellä ihmistä. Maa ja karja ovat tuoneet elannon ja ruoan oman perheen pöytään, mistä syystä niitä on kunnioitettu ja niistä on huolehdittu jatkuvuuden turvaamiseksi. Kehityksen myötä, jonka suunnasta voidaan olla montaa mieltä, myös Suomessa on ajauduttu malliin, jossa pienet perheviljelmät eivät ole enää kannattavia. Pääpaino sekä karjankasvatuksessa että maanviljelyssä on sanalla teho. Mitä isompaa, sen kannattavampaa ja tehokkaampaa. Silti minäkin, kolmekymppinen, muistan elävästi arjen omien isovanhempieni maatilalla, jossa pienet palstat peltoja ja metsää sekä muutama käsin lypsettävä lehmä ja pihalla kuopsuttelevat kanat toivat elämiseen riittävät tulot ja vanhuuden turvan isäntäväelle. Onko tällainen enää Suomessa mahdollista?

Mikäli Worldwatchin tutkijoiden näkemykset pitävät paikkansa, kasvisruokavalion suosimisella voidaan hoitaa ympäristöä ja ilmastoa – sekä epäilemättä myös omaa terveyttämme. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä miten yhä kauemmas viety ruoantuotanto saisi ihmiset lopulta antamaan enemmän painoarvoa sen eettisyydelle ja puhtaudelle. Kotimaisen omenan valinta banaanin sijaan, olkootkin jälkimmäinen vaikka kuinka reilu, olisi teko ilmastokysymyksen eteen. Vaikka kansainvälinen taloustilanne kyykyttää nyt monia oikein urakalla, yhä useammalla suomalaisella on tulojensa puolesta mahdollisuus tehdä kaupassa valinta Brasiliasta saakka tuodun pihvihärän ja varsinaissuomalaisen luomunaudan välillä. Tulevaisuudessa näkisin mieluusti eläviä suomalaisia kyliä, joissa tuotetaan ruokaa turvallisesti ja terveellisesti sekä ympäristön että eläinten hyvinvointia silmälläpitäen.

Myönnettäköön: olen eläinten ja suomalaisen maaseudun ystävä. Joskus tunteet tukahduttavat järjen pyrkimykset päästä pinnalle. Sellainenkin kysymys nimittäin on kuultu, miten järkevää on viljellä tai kasvattaa Suomessa yhtään mitään, kun vuodenaikojemme ominaispiirteet heittävät omat haasteensa ja vaatimuksensa peliin?

Maria Lohela
Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston jäsen (perus.)

(Sivua muokattu 3.1.2015. Lisätty teksti ja korjattu linkki.)

1 kommentti artikkeliin “Kolumnini Turun ylioppilaslehdessä”

  1. MR.Ex-Åbo kirjoitti:

    Sinussa asuu siis pieni viherpiipertäjä. Voi vaan toivoa, että oikeat, tai oikeina itseään pitävät viherpiipertäjät jotka vaikuttavat vihertävämmässä puolueessa kuin PS ajattelisivat yhtä rationaalisella ja järkevällä tavalla kuin sinä. Virheillä kun tuntuu olevan niin tärkeää änkyröinti kaikkea myös järkevää kehitystä vastaan että se rationaalisuus hukkuu täysin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *