Takaisin pääsivulle

19 joulukuu
2008

Mukavia loppuvuoden päiviä

Suuntaan huomenna viettämään jouluviikkoa perheeni luokse Nivalaan. Myös avomies saapuu Intiasta viettämään pientä lomaa kotimaahan. Minulla on toki vielä pari työpäivää tiedossa ensi viikolla, mutta etätyömahdollisuuden ansiosta voin huolehtia velvollisuuksistani vaikken ole lähelläkään työpaikkaani Turussa.

En ole uskonnollinen ihminen, eikä joulun merkitys minulle ole koskaan ollut uskonnollisviritteinen. Yleensä käyn sentään kuuntelemassa kirkossa kauneimpia joululauluja – ja tapailemassa laulujen sanoja- mutta tänä vuonna sekin unohtui. Ilmeisesti en hoksannut että on joulukuu, ja että joululaulut ja joulu olivat tulossa, kun syksy ei vissiin ole vieläkään vaihtunut talveksi. Kävin kyllä eräässä konsertissa, jossa esitettiin kansainvälisesti tunnettuja joululauluja eri kielillä. Kauniin musiikkielämyksen kruunasi poikakuoro ja Turun filharmoninen orkesteri. Kyseinen konsertti esitetään televisiossa jouluaattona. Toivottavasti taltioitu versio näyttää ja kuulostaa yhtä hienolta kuin paikalla koettuna.

Ostan mielelläni lähimmilleni joululahjan kullekin. Ei sen tarvitse olla mitään maatakääntävää, vaan yritän aina löytää jotain sellaista, josta on saajalleen iloa, hyötyä tai huvia – mielellään noita kaikkia. Tämän joulun lahjat ovat kansainvälistä, monikulttuurista tuontitavaraa, sillä ostin ne Intiasta. Tänään kun käväisin Turun Hansa-ostoskeskuksessa lounasaikaan olin taas hyvilläni siitä, että joulushoppailut on osaltani shoppailtu. Itselleni toivoin joululahjaksi rannekelloa. Sellainen on tiettävästi tulossa vasta jälkitoimituksena ensi vuoden puolella, sillä epätoivoinen joulupukki Intiassa ravasi kaupasta toiseen monena peräkkäisenä päivänä mutta ei löytänyt juuri sitä oikeaa kelloa. Joulupukki epäili että olen kranttu ja nyrpistelen nenääni hänen valinnalleen, vaikka lähetin monta nettilinkkiä, joissa oli kuvia mieleisistäni rannekelloista. Hassu pukki, mistähän se on tuommoista saanut päähänsä.

Jouluna ihanaa on se, että on muutama päivä kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse tehdä mitään erityistä. Saa viettää aikaansa rupatellen niitä näitä ja syödä hyvää kotona laitettua ruokaa. Nivalan visiitit ovat minulle ruokailun suhteen aivan yleensäkin aivan loisteliaita kokemuksia, koska omat kokkaukset ovat käytännössä olemattomat ja silloinkin laadultaan vähän mitä sattuu. Joulupöydässämme on tänä vuonna ensimmäistä kertaa luomupossua, jonka lyhyt elämä on todennäköisesti ollut sikamaisen paljon mukavampi kuin tehotuotettujen lajitovereidensa.

Virallisempi joulutervehdys on tässä:

joulukortti20083.jpg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *