Takaisin pääsivulle

26 syyskuu
2008

Perjantaitunnelmissa

Viime aikoina:

  • mieleeni on palannut millaista on asua yksin. Aamulla pitää tarkistaa kahteen kertaan tulivatko avaimet mukaan, sillä jos ne unohtuisivat, vara-avaimia pitäisi lähteä hakemaan naapurikunnasta asti. Tästä tulikin mieleeni että vara-avainten sijoituspaikaksi kannattaisi valita jokin muu paikka.
  • olen muistanut, että autoon pitää vaihtaa talvirenkaat, kun se aika tulee. En ole koskaan ennen omistanut autoa eikä minun ole tarvinnut huolehtia renkaiden vaihdosta. Tässä lähistöllä on kuulemma paikka, jossa asiasta huolehditaan puoli-ilmaiseksi, jos vain roudaan talvirenkaat paikan päälle, mutta kuulemani mukaan maksetusta summasta ei anneta kuittia. En mene toiste paikkaan, joista ei saa kuittia edes pyydettäessä. Turustakin löytyy useita tällaisia ”yrityksiä”, joiden kassakoneesta on ”paperi loppu”.
  • olen käynyt karaokekilpailussa, johon ystäväni osallistui. Hänellä on todella kaunis ääni, jota on ilo kuunnella. Harmi, että tälla kertaa rahkeet eivät riittäneet erittäin kovatasoisessa seurassa kärkipaikoille asti. Kilpailu järjestettiin Ruissalon kylpylässä, jossa yleisönä oli muiden muassa runsas joukko kylpylävieraina olleita sotaveteraaneja. Tanssilattia oli jatkuvasti täynnä, sillä kappalevalinnat painottuivat ikivihreisiin ja iskelmään. Eräs sotaveteraani tammenlehvä pukunsa rintapielessä haki myös minua tanssimaan. Paniikki iski, sillä enhän minä osaa tanssia, valitettavasti. Toisaalta tanssiinkutsusta on epäkohteliasta kieltäytyä, joten keräsin rohkeuteni. Suoraselkäinen vanha herra totesikin hyvin pian, ettei sinun ole tainnut tulla kovin valssia tanssittua. Ei ole, ja voi että miten hävetti oma kompurointi, paidanselkämys hiestä märkänä ja reidet maitohapoilla pelkästä jännityksestä. ”Noh”, hän lohdutti, ”onhan minulla ollut 60 vuotta enemmän aikaa harjoitella, kyllä sinäkin vielä ehdit.” Siinä tanssin lomassa ehdimme vaihtaa muutaman sanan hänen sotavuosistaan ja nykymaailmasta. Menemättä tässä sen enempää keskustelun yksityiskohtiin totean vain, että nämä ovat juuri niitä lyhyitä hetkiä, joiden sisällöstä ja kokemisesta olen kiitollinen.
  • olen ollut kiireinen töissä. Hiirikäsi on taas ollut koetuksella, ja olen toivonut että asioita hoidettaisiin enemmän puhelimitse kuin sähköpostilla. Joskus puhelin laulaa jatkuvasti, sitten menee päiviä jolloin tuntuu ettei kukaan käytä muuta kuin sähköpostia. Koska vietän niin paljon aikaa tietokoneella, en ole jaksanut naputella enää iltaisin.
  • olen iloinnut Perussuomalaisten valtavasta ehdokasmäärän kasvusta edellisiin vastaaviin vaaleihin verrattuna. Turun Perussuomalaisilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia (yrittää) ostaa ääniä rusinapullalla tai epäekologisilla ilmapalloilla, mutta uskon että asialla ja asiassa pysymisellä voimme pärjätä.
  • olen käynyt vaalikeskusteluissa, joiden jälkeen en edelleenkään osaa olla ihmettelemättä miten tiettyjen puolueiden edustajat lässyttävät ihan samaa lässytystä kuin puolueidensa johtohahmot lässyttävät ajasta, paikasta ja mediasta riippumatta. Se kuulostaa niin ulkoaopetellulta että tunnen myötähäpeää. Toivon, että ennen kuin kansalaiset äänestävät taas sitä samaa henkilöä/puoluetta kuin aina ennenkin, he selvittäisivät mitä ehdokas/puolue on kuluneella kaudella tehnyt tai sanonut ja miten äänestänyt. Tekikö mitä lupasi tai tekikö edes mitä aikoi yrittää tehdä?
  • minusta on tuntunut siltä kuin kotiini olisi tunkeuduttu. Kuivaruokakaapista löytyi erittäin ei-toivottuja tuholaisia, johon ensiapuna kannoin valtavan määrän ruokaa suoraan roskikseen. Olen desinfioinut hyllyjä ja pessyt tolulla kattoa, sen jälkeen kun havaitsin siellä luikertelevan rumia matoja. Matoja löytyi myös eräästä keksipaketista, mutta vasta hetki sen jälkeen kun olin syönyt niitä keksejä. Ajatus matojen syömisestä ällötti (ja ällöttää edelleen), eikä oloani helpottanut yhtään se, että minua yritettiin lohduttaa Intiasta saakka toteamalla, että madothan  ovat lähes pelkkää proteiinia ja täällä niitä pistellään menemään kurkusta alas tuosta vain. Kiva juttu, että Intiassa, ja epäilemättä monessa muussa paikassa syödään matoja ja kaikkea muuta mahdollista mikä jollain tapaa on liikkunut elämänsä jossain vaiheessa, mutta en koe jääneeni suomalaisena jostain paitsi vain siksi että meidän kulttuuriimme ei kuulu matojen syönti. Ehkä suomalaisten ravintoloiden ja koulujenkin kannattaisi järjestää jotain tosietnopäiviä tms, jolloin mekin kaikkea uutta ja vierasta kammoavat saisimme maistaa oikeasti monikulttuurisempia ruokia. Se olisi varmasti rikastuttava ja voimavaraistava kokemus. Pizza ja pasta eivät kuulu tähän aitoja kokemuksia lisäävään kategoriaan.
  • olen matoasian murehtimisen lisäksi seurannut tuholaistorjujalta saamaani ansaa. Se ei poista ongelmaa, mutta sen avulla voi seurata minkä verran näitä ikäviä seuralaisia kotoa löytyykään, sillä madoista kehittyvät perhoset kuulemma menevät sinne ansaan jonkun hajun houkuttelemana. Tiedän, että monissa paikoissa maailmaa eletään kaikenmaailman öttiäisten keskellä, toiset varmasti tahtomattaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei-toivottuja öttiäisiä pitäisi vilistä pitkin seiniä täälläkin. Tällä perusteella olen sallinut itselleni sen, että tämä asia on nyt pian parin viikon ajan harmittanut minua suuresti ja harmittaa edelleen, koska en tiedä pääseekö siitä koskaan eroon.
  • olen tavannut erään tosi mukavan piikkiöläisen bloggaajan, joka on nasevien ja hauskojen juttujen kirjoittamisesta pitänyt viime aikoina paussia. Tosielämässä hän on fiksu ja huumorintajuinen, joten toivon että paussi on edelleenkin vain väliaikainen, jotta päästään taas lueskelemaan hänen kekseliäitä tuotoksiaan.
  • olen harmitellut sitä, että en ole vielä vastannut hiljattain saamiini sähköposteihin. Eräs niistä käsittelee ruotsin kielen roolia Turussa ja kuntavaaliteemanakin, toinen taas muslimeiden uimahallivuoroja, joita täällä Turussa toteutetaan Lausteen uimahallissa.

2 kommenttia artikkeliin “Perjantaitunnelmissa”

  1. Terno_k kirjoitti:

    Et ole varmaan ikinä ollut pienyrittäjänä Suomessa. Kukaan ei maksa niin paljoa veroja tässä maassa, tai pidä näitä ruosteisia pyöriä liikkeellä kuin pk-yrittäjät. Sitäpaitsi ne vähäiset käteissummat, jotka näinä korttien aikana liikkuvat, eivät ole keneltäkään pois vaan päinvastoin tuottavat enemmän kuin silloin jos niistä on raavittu verot pois. Ei paljoa vituta syödä itse se pihvi jonka joku turha rivikansanedustaja sillä summalla söisi. Tai maksaa Oopperatalon tapettikonsulttia tms.

  2. Maria Lohela kirjoitti:

    Terno_k: En ole ollut yrittäjä. Lähipiiriini kuuluu yrittäjiä.
    Kuittiasiassa minulle on kyse periaatteesta.
    Ihan mielenkiinnosta kysyisin miten pitkälle tällaisessa vilunkipelissä voidaan mennä, ennen kuin siitä tulee ei-hyväksyttävä asia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *