Takaisin pääsivulle

30 elokuu
2008

Lisää ajatuksiani Varissuosta ja monikulttuurisuudesta

Eilisillan kesänpäättäjäiset työkavereiden kanssa väsyttivät hieman. Raision markkinoilla söin makkaraa ja erinomaisen hyviä perussuomalaisia lättyjä. Tarkkaan asiaa harkittuani olen päättänyt että lätty sopii parhaiten pohjalaisvivahteiseen puhetapaani, ei lettu tai räiskäle. Kotiin tultuani menin viltin ja kissan kera sohvalle lueskelemaan päivän lehteä. Taisi siinä tulla uni sekä minulle että kissalle.

Virkistyneenä ja hyvin ravittuna jatkan viime viikolla kesken jäänyttä Kulmakunta-lehden jutun yksityiskohtien avaamista:

– En halua, että syntyy kaupunginosia, joista löytyy paljon joutilaita. Joutilaiden ryhmään kuuluu toki myös suomalaisia syrjäytyneitä ja työttömiä, Lohela sanoo.

Työn puute ja vieraantuminen yhteiskunnan osallisuudesta saavat aikaan joutilaisuutta. Työttömyys yksistään ei tarkoita joutilaisuutta, sillä työtön ihminen voi olla hyvinkin aktiivinen uuden työn ja lisäkoulutuksen etsinnässä. Osa porukasta pysyy työelämän ulkopuolella omasta tahdostaan, kukin omasta syystään. He ovat joutilaita. Työtä ja velvollisuuksia vieroksuvien joukkoon mahtuu sekä syntyperäisiä suomalaisia että ulkomaalaisia Varissuolla asuvia. Työvoimapulan lyödessä päälle on täysin käsittämätöntä, että Varissuon työttömyysaste oli 16,7 % maaliskuussa 2008 (Muutoksen suunnat 2/2008). On myös muistettava, että työttömyysaste lasketaan vain siitä joukosta, jonka katsotaan kuuluvan työvoimaan (työlliset ja työttömät). Työvoimaan eivät kuulu esim. suurperheiden kotiäidit, opiskelijat tai erilaisilla työllistämis- tai kielikursseilla olevat. Turun Sanomien jutussa vuodelta 1998 silloinen ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä arvioi, että yli 90 prosenttia [Suomessa asuvista] somaleista ei käy töissä. Jutussa tiedettiin myös kertoa, että [somalialaiseen] kulttuuriin ei kuulu myöskään naisten työssäkäynti. Sikäli kuin Suomessa oleskelevien somalialaistaustaisten henkilöiden ja Somaliasta saapuvien maahanmuuttajien (l. pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden) kulttuuri ei ole tehnyt naisten työssäkäynnin osalta lähes täyskäännöstä kuluneen 10 vuoden aikana, voinemme olettaa että valtaosa Suomessa oleskelevista somalialaistaustaisista naisista on ja pysyy työvoiman ulkopuolella. Rohkenen tehdä sellaisen yleistyksen, että vastaava tapa on vallalla myös kulttuureissa esimerkiksi Lähi-Idän alueella.

Työttömyys ja syrjäytyminen ovat rasitteita paitsi yksilöille itselleen myös yhteiskunnalle. Joutilaisuus synnyttää lieveilmiöitä, kuten päihteiden väärinkäyttöä, häiriökäyttäymistä ja lainvastaista toimintaa. Iltalehti selvitti numerossaan 20.8.2008 Suomen 10 suurimman kaupungin väkivaltaisimmat kaupunginosat. Turussa kärkipaikkaa pitää Varissuo (vuonna 2007 145 henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta). Mielenkiintoinen yhteensattuma ei ole se että Varissuolla tehdään paljon vakavia rikoksia, vaan se, että myös Turun poliisin ylikonstaapelin Markku Aution mielestä Varissuolla on enemmän joutavaa porukkaa kuin jossain muualla:

iltalehti-20-08-08.jpg

Etenkään kiintiöpakolaisia hän ei ottaisi maahan enää laisinkaan, ja maassa jo olevien koulutukseen sekä mahdollisuuteen sopeutua suomalaiseen arkeen olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Kiintiöpakolaisten ottamista hän vastustaa, koska turvapaikan tarjoaminen vaikkapa sodan jaloista lähteneille on kuin lottovoitto paikan saaneille. Turvapaikkakiintiöiden ulkopuolelle joutuva suuri joukko siis jää ilman lottovoittoa, mikä ei Lohelan mukaan ole tasapuolista.

Suomen pakolaiskiintiö per vuosi on 750 henkilöä (vrt. vain kuusi EU-maata ottaa vastaan kiintiöpakolaisia). Lisäksi maahan saapuu vaihteleva määrä ihmisiä hakemaan suojaa ja turvaa erinäisin perustein. Maailmassa on lähteistä riippuen useita miljoonia tai kymmeniä miljoonia pakolaisia. Mikäli pakolaisuutta aiheuttaviin asioihin ei puututa, pakolaisuus ei koskaan edes radikaalisti vähene saati sitten lopu kokonaan. Kodeistaan lähtemään joutuneita ihmisiä pitää auttaa, mutta näkisin taloudellisesti kannattavammaksi ja tehokkaammaksi järjestää apu mahdollisimman lähellä lähtöpaikkaa. Mitä luulet montako suuta ruokkisi sillä rahalla mitä yhden 10-henkisen pakolaisperheen elättäminen yhteiskunnan tuilla maksaa kuukaudessa Suomen Varissuolla, tai missä tahansa Suomen kaupungissa?

Ilmastonmuutoksesta ja länsimaisesta kerskakulutuksesta pauhaavat tahot ovat usein kuitenkin puuhaamassa esimerkiksi Suomen pakolaiskiintiön kasvattamista ja rajojen aukaisemista kaikille halukkaille. Millä tavalla ihmisten kuljettaminen pitkien matkojen takaa länsimaisten tavarapitojen ääreen sopii yhteen kestävän kehityksen näkökulman kanssa?

Häntä myös ihmetyttää mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että ”maahanmuuttajat ovat rikkaus ja voimavara”?
– Sanahelinät olisi jätettävä sikseen. Missä ja miten rikkaudet ja voimavarat näkyvät? hän kyselee.

Olen kovasti odottanut, että joku tosiaan pystyisi lyömään totuuden kertovat kortit pöytään ja täsmentämään, millaisia rikkauksia ja voimavaroja yhteiskunta on saanut rahallisen satsauksen vastapainoksi. Monet maahanmuuttoasioista päättävistä ihmisistä vaikuttavat joskus olevan lausuntojen perusteella aika pihalla tosielämän realiteeteista, kuten kaarinalainen valtuutettu Niina Virranheimo, joka tietää monien kuntapäättäjienkin pitävän pakolaisuuttakin rikkautena. Rikkaus-sanalla on väkisinkin positiivinen kaiku, joten toivon vilpittömästi että Virranheimolla on kyseistä mielipidekirjoitusta väsätessään tullut ajatuskatkos tai että hän on tulkinnut muiden kuntapäättäjien mielipidettä asiasta täysin väärin. Pakolaisuus on maailmanlaajuinen, järkyttävää inhimillistä kärsimystä aiheuttava ongelma enkä ymmärrä miten joku voi siitä ammentaa minkäänlaista rikkautta. Länsimaiden on puututtava maailman kriisipesäkkeiden ongelmiin, mutta se edellyttää yhteistyöhalukkuutta myös kriisien osapuolilta.

Maahanmuuttajien aktivoimiseen erilaisten monikulttuuristen hankkeiden avulla Lohela ei usko. Esimerkiksi eri paikoista Varissuota löytyvät ympäristötaide, kuten ”joku maalattu sähkökaappi” ei häntä lämmitä.

Ulkomaalaiset ovat tervetulleita suomalaisen yhteiskunnan täysvertaisiksi jäseniksi, mutta se edellyttää suomalaisen kulttuurin ja tapojen kunnioittamista. Se, että suomalaisten vaaditaan suvaitsevan ulkomaalaisia ja heidän kultturisia erityispiirteitään ei riitä. Maahanmuuttajan oman, kenties täysin päinvastaisen kulttuurin ylläpitäminen verorahoin on keinotekoinen tapa ”värittää” katukuvaamme ja luoda suojatyöpaikkoja erilaisten monikulttuuriprojektien johtajille, suunnittelijoille, sihteereille ja ohjaajille. Maahanmuuttajien pääsyä yhteiskuntaan on edistettävä lisäämällä merkittävästi suomen kielen, kulttuurin ja yhteiskuntaopin opetusta. On kuitenkin muistettava, että tässä yhteydessä intialaisen insinöörin ja somalialaisen kotiäidin tarpeet ovat hyvin erilaiset. Pidän erittäin valitettavana sitä että yhteiskunnallisessa keskustelussa maahanmuuttajat niputetaan aina yhden sanan alle, vaikka ihmisten taustat vaihtelevat toisesta ääripäästä toiseen. Esimerkiksi työvoimapulasta hehkutettaessa annetaan ymmärtää maahanmuuttajien olevan ratkaisu kaikkeen, kun yhtä aikaa on täysin päivänselvää ettei lukutaidoton turvapaikanhakija todennäköisesti tule koskaan saamaan mitään muuta kuin kuntien tukityöpaikkoja. Kun maahan tulee kouluttamaton ja lukutaidoton turvapaikanhakija, hänellä ei ole mitään jakoa suomalaisilla työmarkkinoilla. Syntyessään suomalaista lasta odottaa 9 vuotta pakollista koulunkäyntiä ja 3-9 vuotta jatko-opintoja lähes maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä, jonka jälkeen pääsee jonon jatkoksi tappelemaan 200 000 muun sujuvaa suomea puhuvan työttömän kanssa niistä samoista avoimista työpaikoista.

Ja jotta kukaan ei pääse syyttämään minua yleistämisestä, totean ettei yllä oleva pohdintani päde joka ainoaan maahanmuuttajaan. Kaikesta löytyy aina poikkeuksia.

– Rahat voisi sijoittaa esimerkiksi kaupungin vuokratalojen kunnostamiseen. Siitä syntyisi oikeaa viihtyisyyttä. Yksityisen asuinyhtiöt ovat hyvässä kunnossa, kaupungin omistamat taas eivät.
Kuntavaaleissa ehdokkaaksi lähtevä Lohela sanoo, että lähiöt tarvitsisivat valtuustoon oman puolestapuhujansa joksi hän näin ilmoittautuu.

Vuokrataloissa asuu myös vähävaraisia suomalaisia ja ympäristön kunnostukseen satsaamisella paremmasta viihtyvyydestä pääsisivät osalliseksi myös muut kuin maahanmuuttajat. Maahanmuuttajien viihtyvyyttä sen sijaan lisätään erikseen monenmoisilla erikoistoimilla, joilla viittaan juuri erilaisiin oman kielen ja kulttuurin vaalimista edistäviin kerhoihin ja projekteihin. Tämä johtaa entistä pahempaan eristäytymiseen yhteiskunnasta.

Menestyminen, pärjääminen ja vaurastuminen, etenkin kun se tapahtuu yksilön omin avuin, on kaikin puolin hyväksyttävää ja kannustettavaa. En näe varsinaista ongelmaa siinä, että yhteiskunnassa on paljon menestyviä ihmisiä, mutta en myöskään halua nähdä sillä köyhemmällä väestönosalla menevän entistäkin kurjemmin. Mielestäni yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että Varissuon kaltaiset asuinalueet säilyvät elinkelpoisina, mahdollisimman viihtyisinä ja turvallisempina myös tulevaisuudessa. Yhteiskuntarauhan ja vakauden kannalta on huolehdittava siitä, ettei tännekin muodostu maahanmuuttajavaltaisia slummeja, jonne poliisit tai palomiehetkään eivät uskalla mennä. Varissuon kaltaisia edullisen asumisen paikkoja tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa myös syntyperäiset suomalaiset, sillä kaikki eivät koskaan voi ostaa rahalla pääsyä ns. parempaan elämään.

Toiveeni on, että monikulttuurikeskustelusta siirrytään kansainvälisyyskeskusteluun. Kansainvälisyys on eri asia kuin monikulttuurisuus ainakin niillä määreillä joiden ympärillä keskustelu pyörii. Toiveeni on, että suomalainen yhteiskunta on globaalisti menestyvä ja kilpailukykyinen, mutta sitä ei saavuteta pyörittämällä maahanmuuttopolitiikkaa humaaneilla arvoilla. Kansainvälisyyttä ja kulttuurienvälistä yhteistyötä edistetään parhaiten tukemalla suomalaisten yritysten laajenemista ja vientiä ulkomaille sekä muuta kansainvälistä kaupankäyntiä. Tämä luo hyvinvointia sekä täällä kotimaassa että kohdemaissa.

2 kommenttia artikkeliin “Lisää ajatuksiani Varissuosta ja monikulttuurisuudesta”

  1. Hajalla kirjoitti:

    Oli hauska lukea tuo Iltalehden juttu kun lähes samaan aikaan Turkulaisessa oli juttua kuinka paljon paremmin asiat ovat nykyisin Varissuolla. Jutussa haastateltiin pääosin ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, joiden mielestä se on mitä mainion paikka elää. Muutenkin juttu oli niin tekemällä tehty positiiviseksi kuin vain voi. Siinä ei todellakaan katsottu faktoja kuten rikostilastoja eikä asuntojen neliöhintoja verrattuna muuhun Turkuun, joiden perusteella Varissuo ei sittenkään ehkä ole niin hieno paikka elää.

    Olisi ollut kiva kuulla myös niiden mielipiteitä, jotka sieltä ovat muuttamassa tai muuttaneet.

  2. Maria Lohela kirjoitti:

    Ihmisen on niin helppo olla näkemättä kokonaisuutena mitä ympärillä tapahtuu varsinkin jos suora kontaktipinta (vaikkapa kouluun tai päiväkotiin) puuttuu. Näin on asian laita kaikkialla ja kaikenlaisissa tilanteissa enkä nyt puhu yksinomaan Varissuosta tai maahanmuuttajista. Sen perusteella ongelmien olemassaoloa on helppo vähätellä koska harva osaa kyseenalaistaa asiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *