Takaisin pääsivulle

19 elokuu
2008

Ajatuksiani Varissuosta ja monikulttuurisuudesta

Joka päivä tähän blogiin päätyy joku, joka ei ole käynyt täällä aiemmin. En kuvittele että monikaan heistä alkaisi kahlata kaikkia merkintöjäni läpi alusta alkaen, vaikka tällä voisikin välttyä tiettyjen kysymysten esittämiseltä –  ja minä niihin vastaamiselta. Yksi näistä on esimerkiksi oma työssäkäyntini, jonka statusta aina silloin tällöin joku tiedustelee epäilevään äänensävyyn. Minun pitäisi lisätä tälle blogisivulle jokin intro-osio, missä lyhyesti tiivistän olemiseni ja tekemiseni, jotta valikoiduilta perusolettamuksilta menisi pohja.

Pääsyy siihen että blogissani on ollut hiljaista koko kesän on se, että töissä on ollut kiirettä ja olen tehnyt välillä vähän pidempääkin päivää, eikä iltaisin enää hirveästi haluta jumittaa läppärin edessä. Harva teistäkään lukijoista tietää mitä teen työkseni. Vastaavasti töissä harva tietää että harrastan poliittisesti epäkorrektia bloggailua ja olen Turun Perussuomalaisten ehdokas syksyn vaaleissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä että työni ja politikointi eivät millään lailla liity toisiinsa, enkä edes halua niitä mitenkään sekoittaa. Suhtaudun työhöni vakavasti ja pyrin tekemään siinä parhaani. Yritän oppia ja kehittyä ja viedä eteenpäin omaa työuraani ja samalla osallistua minut työllistävän yrityksen kehittämiseen tästä panoksesta työnantajani maksaa minulle kuukausipalkkaa.

Olen vakituisessa kokopäiväisessä työsuhteessa ja varsin tyytyväinen tilanteeseeni. Tähän on monia syitä, joista yhdeksi hyvin tärkeäksi mainitsen loistavat työkaverit, joilla kullakin on hienojen henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi omat työssä tarpeelliset erityistaidot. Sinänsä on lohdullista tietää, että vain harva heistä tätäkään näkee, joten minulla ei ole mitään huolta siitä että jonkun mielestä tällaisen tunnustuksen antaminen tarkoittaisi samaa kuin mielistely. Toisaalta tapoihini kuuluu positiivisen palautteen antaminen toisille ihmisille, joten en tarvitse sitä varten salamyhkäisyydessä (omalla nimelläni) ylläpitämääni blogia. Työtä ja vapaa-aikaa ei vain pidä liiaksi sekoittaa.

Hieman nolona palaan asiaan, johon olen aikonut palata jo lähes kolme viikkoa sitten. Syy viiveeseen löytyy rivien välistä yltä. Muitakin syitä toki on. Omalla nimellään kirjoittaminen rajoittaa asioista kertomista tai niiden käsittelemistä, vaikka joskus haluaisinkin pohtia vähän syvällisempiäkin asioita, joilla ei välttämättä ole sen suurempia yhteiskunnallisia kaikuja. Sieltä täältä mahdollisesti. Sanottakoon nyt näin että viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista pääosin hyvin positiivista, jonka takia on kulunut aikaa pohdiskeluun ja mietiskelyyn.

Kolme viikkoa sitten Kulmakunta-lehdessä oli toimittaja Lauri Simolan minusta tekemä hyvin lyhyt ja karsittu haastattelu, joka keskittyi monikulttuurikritiikkiini. Asiat voidaan toki ilmaista lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on taitolaji saada oikea viesti läpi kun sanoja on rajallinen määrä. Viestin muotoon vaikuttaa se millaisen käsityksen viestijä haluaa lukijan muodostavan. Avaan siis ajatuksiani monikulttuurista ja erityisesti Varissuota koskevasta maahanmuuttajatilanteesta Simolan sinänsä tarttuvasta otsikosta alkaen:

Negatiivisistakin puolista on puhuttava

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Kuin Elvis ikään monikulttuuri- ja maahanmuuttodiskurssi on vetäissyt pääasiassa naispuolisilta yhteiskuntavaikuttajilta jalat alta. Puolestapuhujien äänekkääseen porukkaan mahtuu toki lukuisia miehiäkin. Monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa kuvaillaan vähän jo väsähtäneillä, käytössä kuluneilla sanoilla kuten rikkaus, voimavara, välttämättömyys ja haaste. Kaikilla on positiivinen kaiku. Onko näin, että yhteiskunnassa on vihdoin luotu ilmiö, joka ei aiheuta mitään muuta kuin positiivista värinää? Ei lainkaan minkään tason ongelmia, ei lainkaan kuluja, ei ratkaistavia kysymyksiä? Tähän en usko, eikä varmasti usko kukaan muukaan. Täysin eri asia on kuka uskaltaa myöntää ja vieläpä sanoa ne ongelmat ääneen. Mikään asia ei muutu miksikään kuoliaaksi vaikenemalla. Mielestäni siihen monikulttuurisuuteen, mistä Suomen nykyinen monikansallinen yhteiskunta on pääasiassa muodostunut liittyy useita isoja, pohjoismaista tasa-arvo- ja hyvinvointinäkemystä horjuttavia kysymyksiä, jotka aiheutuvat ennen kaikkea uskonnosta, arvoista ja kulttuurista kumpuavista tavoista hahmottaa omaa elämää ja ympäröivää maailmaa. Liittyykö sinun mielestäsi Suomessa vallalla olevaan monikulttuurisuus- ja maahanmuuttopolitiikkaan mitään ongelmia? Mitä ne ovat tai mitä ne ainakaan eivät ole?

Perussuomalaisten nuorten hallituksen jäsen Maria Lohela haluaa panna pisteen monikulttuuriselle kehitykselle ja kyselee mitä tarkoitetaan sanomalla, ”että maahanmuuttajat ovat voimavara”?

Olen ollut viime vuoteen asti poliittisesti puolueeton ja vaaleissa äänestänyt ensimmäiseksi ajatusta, sitten niiden ajatusten ja tekojen takana seisovaa ihmistä ja vasta sitten puoluetta. Samoja ajatuksia ja arvoja jakavia ihmisiä löytyi Perussuomalaisista, mikä olikin oiva syy antaa tukeni puolueelle liittymällä sen jäseneksi. Heinäkuussa Turussa järjestetyssä moku-päivässä oli läsnä myös HS:n toimittaja, joka kuvaili osittain perussuomalaisistakin koostuvaa kuulijajoukkoa näin: ”…kodinkonekauppiaita muistuttavia kauluspaitamiehiä, pari pitkähiuksista rokkaria, jakkupukunainen ja harmaahapsinen prätkäjätkä. Puvuntakkeja, armeijan maastokuvioita ja leijonavaakunoita. Rastoja, pukinpartoja ja sänkipäitä…”Lukiessani tuon tekstipätkän ensimmäisen, ja toisenkin, kerran sain sen käsityksen että joukon moninaisuus on jotenkin huono asia. Perussuomalaisia on muulloinkin kritisoitu hajallaan olemisesta ja sisäisestä erilaisuudesta. Onko erilaisuus huono asia? Mitä monikulttuurisuus sitten on ellei erilaisuutta? (Ja erilaisuushan oli hyvä ja rikastuttava asia ja tarvitaan vain suvaitsevaisuutta jne eikö vain?) Moku-päivässä läsnäolijoita yhdisti ajatukset, eivät vaatteet, aatteet tai värit, kuten ne jossain muualla kenties tekevät. Se, että Perussuomalaisissa mahtuu saman pöydän ääreen taustoiltaan ja olemuksiltaan täysin erilaisia ihmisiä edustaa sitä mitä minä haluaisin nähdä enemmän. Samat, kaikille yhteiset arvot ja tavoitteet jakamalla voidaan työskennellä yhteisen hyvän eteen taustoista tai henkilökohtaisesta hyvinvoinnista riippumatta.

Varissuolla asuva Lohela käsittelee nettiblogissaan tiuhaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ja niiden ilmenemistä etenkin Varissuolla.

Asun Varissuolla, joka on Suomen monikulttuurisin lähiö ja jossa maahanmuuttajien osuus väestöstä on ylittänyt sen maagisen rajan, jonka jälkeen kantaväestön ”white flight” käynnistyy. Sen perusteella mitä näen ja kuulen näillä kotikulmillani olen vakuuttunut siitä että maahanmuutosta, erityisesti tietyistä kulttuureista tulevien ihmisten maahanmuutosta, aiheutuu alueellisesti painottunutta rasitusta kaikille julkisen sektorin osa-alueille. Rasitus kohdistuu etenkin päiväkoteihin, peruskouluun, terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen.

Päähuomioni on Varissuolla luonnollisesti sen takia että tunnen sen yksityiskohtaisemmin kuin minkään muun alueen Turussa tai muualla. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö aktiivisesti seuraisi esimerkiksi monikulttuurisuuskeskustelua myös kansainvälisellä tasolla. Muiden esimerkkien valossa voi rakentaa omia ajatuksiaan siitä mitä me voisimme tehdä paremmin tai eri tavalla tai missä on epäonnistuttu.

Varissuon ongelmat eivät koostu vain maahanmuuttajista, mutta maahanmuuttajat ovat ihan ehdottomasti osa ongelmaa. Jos – ja nykyvauhdilla kun – Varissuosta tulee Suomen ensimmäinen maahanmuuttajalähiö, kaikki alueen ongelmat tulevat liittymään maahanmuuttajiin. On mahdollista, että tähän vaiheeseen päästäessä ongelmat eivät ole enää ongelmia vaan haasteita. Voisi olla ihan kivaa ajatella että Suomeenkin saataisiin ikiomia chinatowneja. On kuitenkin muistettava, että Suomen maahanmuuttajat eivät niinkään tule Kiinasta vaan hieman muunlaisilta alueilta. Voi olla että näemmekin baghdadcityjä. Ai et usko vai? Tulihan chinatowneistakin chinatowneja juuri sen takia että ne perustaneet ihmiset tulivat Kiinasta.

Maahanmuuttajiin liittyviä erityisongelmia ovat mielestäni työttömyys, syrjäytyminen yhteiskunnallisesta toiminnasta, naisten pysyminen oman kulttuurin rajoitteiden sisällä ja kielitaidottomuus. Nämä ovat jopa sukupolvien läpi ”periytyviä”. Ongelmista syytetään pääsääntöisesti suomalaisten rasismia, huonoa opetusta, huonoa palvelua tai puuttuvia palveluja. Riippumatta siitä mikä se mekanismi on, joka johtaa em. ongelmiin, meidän on muistettava se että ennen kuin näihin ongelmiin on löydetty ratkaisu on silkkaa hulluutta puhua satojen tuhansien maahanmuuttajien välttämättömästä tarpeesta Suomen työvoimapulan ratkaisemiseksi. Jos nykyisiä ongelmia ei ratkaista, meillä on pian satoja tuhansia maahanmuuttajia, jotka ovat kielitaidottomia, työmarkkinoiden ulkopuolella jne ja edelleen valitetaan että vika on suomalaisten rasismissa tai kuntien puutteellisessa kotouttamisessa.

Kaikki tuntevat mukavia ulkomaalaisia, kaikin puolin hyviä tyyppejä. Minäkin tunnen. Se ei pyyhi pois isoja, tuhansista maahanmuuttajista koostuvien ryhmien ongelmia.

Varissuon ongelmat muodostuvat myös mm. siitä, että alueella on paljon moniongelmaisia erilaisten sosiaalipalvelujen ja -tukien piirissä olevia henkilöitä. Henkilökohtaisia ja ympäristöönkin heijastuvia ongelmia aiheuttavat päihteet, rikollisuus, köyhyys, työttömyys ja syrjäytyminen. Toisten kohdalla huumeiden käyttö tunnustetaan ongelmaksi, toisten kohdalla huumaavan ruohon märehtiminen on kulttuuriin kuuluva erityispiirre, joka ei olekaan hassumpi juttu. Varissuo on omaleimainen paikka ongelmineen ja haasteineen.

Blogin myötä välittyvä mielikuva Varissuosta ei ole kaikkein ruusuisin.

Ei ole tarkoituskaan olla. Mielestäni mistä tahansa asiasta saa lässyttää itsensä vaikka väsyksiin asti maalailemalla mielikuvat täyteen perhosia ja hymyileviä erivärisiä ihmisiä, mutta siihen samaan kuvaan voisi sitten piirtää myös ohikulkevia mummoja kivittävät maahanmuuttajapojat, rähjäiset kaupungin vuokratalot, kunniaväkivallan, työttömän lapsiperheen ja kodittoman alkoholistin.Viimeksi mainitut ovat osa Varissuota, joille pitää tehdä jotakin vai olenko kenties väärässä?

Kulmakunta halusi kysyä Lohelalta löytääkö hän kotikulmiltaan ylipäätään mitään positiivisia seikkoja, ja mitä ratkaisuja hän esittää esillä pitämiensä ongelmien poistamiseksi.

Olen tyytyväinen siitä että Kulmakunta antoi tilaa myös näille ajatuksille. Ne eittämättä sotivat valtakunnan virallista totuutta ja mielipidettä vastaan, mutta en tiedä mihin vaakakuppi asettuisi jos mitattaisiin yleistä mielipidettä vaikkapa juuri Suomen monikulttuuristamis- ja maahanmuuttotavoitteesta.

–          Kyllä täällä on paljon positiivista. Julkinen liikenne on todella toimivaa, kirjasto on loistava ja Itäkeskuksen yrittäjiltä saa erittäin hyvää palvelua, Lohela listaa ja myöntää, että negatiivisia asioita tulee helposti käsiteltyä positiivisia puolia tiuhemmin.

Varissuolla on myös hyviä ja monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Luonto ja hyvä kuntorata ovat nurkan takana. Itäkeskuksesta löytyvät Alkoa lukuunottamatta kaikki ne palvelut, joita arkipäivässä tarvitsee harvemmin tai säännöllisemmin. Kirjaston toiminta on edelleen supistamisuhan alla, johon ei näin vaalien alla ole enää liiemmin puututtu. Tarvittaessa asioin itse keskustassa työterveyshuollon piirissä, minkä takia minulla ei ole ihan tuoretta kokemusta Varissuon terveysaseman tilanteesta. Aiemmin tänä vuonna on kuitenkin uutisoitu aseman lääkärivajeesta, sillä moniongelmaisen ja monikulttuurisen asiakaskunnan parissa työskentely on raskasta lääkäreillekin minkä takia heitä on hankalahko rekrytoida. Mikäli henkilökuntavaje, ainakin lääkärien osalta, on edelleen totta, se on tietenkin seikka joka pitää korjata.

–          Negatiivisistakin asioista on kuitenkin uskallettava puhua, hän lisää.

En ole negatiivinen ihminen, olen realistinen. Maahanmuuttoon liittyy negatiivisia asioita. Tietynlainen maahanmuutto tuo mukanaan erittäin ikäviä asioita, näistä mainitsinkin jo aiemmin muutaman. Osa maahanmuutosta on vallan tervetullutta ja hyväksi havaittua monin tavoin. Ihailen ihmisiä, jotka puhuvat julkisesti vaikeista, negatiivisistakin asioista. Niitä on muitakin kuin maahanmuutto.

Siirrytäänpä siis Lohelan näkövinkkelistä negatiivisilta vaikuttavien asioiden puoleen.

Hänen varissuokritiikkinsä keskittyy monikulttuurisuuteen. Alueelle muodostunut maahanmuuttajakeskittymä on kritiikin keskiössä. Varissuohan pitää tunnetusti kärkisijaa Suomen maahanmuuttajavoittoisimpana kaupunginosana – tilastoissa 32 prosentin maahanmuutajaosuudellaan.

Lohelan näkövinkkeliin mahtuu muitakin negatiivisilta vaikuttavia asioita kuin maahanmuutto ja monikulttuurisuus. Nämä kaksi asiaa eivät muutenkaan itsessään ole negatiivisia asioita, aivan kuin ne eivät ole myöskään positiivisia asioita. Toimittajienkin olisi hyvä muistaa se tosiasia, että kukaan ei ole kiistänyt erilaisten kulttuurien oikeutta olemassa oloon tai sitä etteivätkö ihmiset saisi muuttaa paikasta toiseen. Kritiikkini kohdistuu siihen, millainen maahanmuuttopolitiikka on tarpeellista ja järkevää niin että sen lopputulema on paras mahdollinen kaikkien osapuolten kannalta. Parasta mahdollista tulosta ei aina voida saavuttaa, mutta siihen voidaan pyrkiä. Olen sitä mieltä, että Suomen nykyinen, humaaniin turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaan pohjautuva maahanmuutto ei ole järkevää esimerkiksi siksi, että sillä ei ratkaista lähtömaiden ongelmia. Ihmiset ovat onnellisimmillan siellä missä heidän kotinsa, perheensä ja kulttuurinsa on. Siihen heillä on ja tulee olla täysi oikeus. Uskon vilpittömästi, jonkun mielestä ehkä hieman lapsellisestikin, että maapallo on sitä moninaisempi ja kauniimpi paikka mitä erilaisempia maita ja paikkoja täältä löytyy. Tästä äärimmäisen idealistisesta vinkkelistänikin katsoen en näe miten kulttuurien ja väkimassojen siirtely paikasta toiseen edistäisi tätä ajatusta. Nykymenolla hajautetaan ja heikennetään ihmisten tapoja olla ja elää, kun sekä muuttajat että kohdemaan asukkaat joutuvat tavalla tai toisella muuttamaan elämäntyyliään. Meidän (lue: Suomen ja muun sisäsiittoisen Euroopan) on monikulttuuristuttava ja oltava aidosti suvaitsevaisia, mutta haluavatko tulijat samaa? Mistä sinä sen tiedät?

Jatkuu toisena päivänä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *