Takaisin pääsivulle

27 heinäkuu
2008

Puheenvuoroni moku-päivältä 19.7.08

Helsingin Sanomien juttua Perussuomalaisten Nuorten moku-päivältä on siirretty eteenpäin – toistaiseksi. Oma puheenvuoroni viime lauantaina kuulosti tältä:

Suomella on tavoite. Suomen on oltava aidosti monikulttuurinen yhteiskunta. Suomalaiset naiset seisovat tavoitteen etulinjassa. Moni kärkkäimmistä, isoäänisimmistä ja vaikutusvaltaisimmasta monikulttuurin puolestapuhujista on nainen. Suomi ei ole kehittämiskelpoinen sellaisenaan, vaan siitä on ensin tehtävä oikeasti monikulttuurinen, suvaitsevainen ja avoin yhteiskunta. Siitä, kuka monikulttuurisuuden kaikkine osa-alueineen on lanseerannut epäviralliseksi tulevaisuuden visioksi minulla ei ole tietoa. On myöskin epäselvää mitkä ovat ne syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että monikulttuurisuus on nykytietojen valossa välttämätöntä ja tarpeellista Suomelle ja suomalaisille. Yksi taustainnoittaja voi olla se, että tässäkin asiassa välillä itsestään hieman liikoja luulevat suomalaiset haluavat näyttää miten me onnistumme monikulttuuristamisessa kun lähinaapurit ja muut eurooppalaiset kollegamme ovat siinä surkeasti epäonnistuneet.
Suomalaiset naiset voivat asettaa tällaisia yhteiskunnallisia tavoitteita ja he pääsevät myös tekemään työtä tavoitteidensa saavuttamisen eteen. Se onnistuu siksi, että he asuvat tasa-arvoisessa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Tasa-arvo, erityisesti sukupuolten välinen tasa-arvo, Suomessa ja muualla Euroopassa on pitkän ajanjakson aikana kovalla työllä ja tahdolla saavutettu tila. Se on vaatinut sitkeää uurastusta ja vastoinkäymisten sietämistä niiltä naisilta, jotka ovat omalla työllään alkaneet vahvistaa naisten roolia ja osallisuutta yhteiskunnallisessa toiminnassa. Patriarkaaliseen elämäntyyliin tottuneilta vanhan ajan miehiltä myönnytys ja enemmistön hyväksyntä naisten aseman parantamiseen on ollut suuri teko. Tasa-arvon rakentamisen alkuaikoina miesten ja naisten aikaansaannokset ovat olleet suuria tekoja, joiden myötä länsimaat ja Suomi ovat voineet kehittyä sellaisiksi maiksi kuin ne nyt ovat.
Minulle sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan sitä montako senttiä ansaitsemani euro oikeasti onkaan tai kuka kotona pesee perunat – vaikka toki nämäkin ovat tärkeitä asioita, joilla on oma paikkansa keskusteluissa kodeissa ja julkisuudessa. Katson tasa-arvoa laajemmin. Näen sen sukupuolesta riippumattomana vapautena ja oikeutena, ja myös velvollisuutena, käydä koulua, opiskella ja työskennellä. Tasa-arvo on mahdollisuutta tehdä itsenäisiä, omaan henkilökohtaiseen elämään liittyviä valintoja menemisistään, tulemisistaan tai tekemisistään, tai vaikkapa siitä pysyykö sinkkuna vai meneekö naimisiin, ja jos päättääkin elää vain jonkinasteisessa parisuhteessa, voi itse valita mitä sukupuolta, kansaa tai uskontoa se kumppani edustaakaan. Tasa-arvo on myös luonnollinen osa normaalia arkipäivää, se koostuu normeista ja yhteisistä peli- ja käyttäytymissäännöistä, joita noudatamme ilman että kukaan meitä erikseen ohjaa tiettyyn suuntaan.
Kaikkeen löytyy aina poikkeuksia, kaikessa on aina jotain parannettavaa. Siitä huolimatta uskaltaudun tekemään yleistyksen ja sanon että Suomi on aika tasa-arvoinen maa. Täällä on aika hyvä olla sekä miesten, naisten että lasten. Kaikkialla maailmassa ei ole näin.
On olemassa maita ja kulttuureja, joissa naisen ja miehen välinen tasa-arvo on vallan jotain muuta. Sitä ei ole edes olemassa. Naiset eivät välttämättä saa juuri edes näkyä tai kuulua, he eivät saa opiskella, käydä töissä, ajaa autoa, omistaa tai periä omaisuutta. Kulttuurista ja maasta riippuen naiset eivät saa tehdä mitään näistä, tai he saavat tehdä joitain asioita tietyllä tavalla tai osaa näistä rajoitetusti – juuri sen maan ja kulttuurin omalla uniikilla tavalla. Nainen voi olla käytännössä miehen omaisuutta, jota voi hallita ja määrätä juuri siten kuin mies haluaa. Naisen elämää voidaan säädellä mitä brutaaleimmin keinoin, kuten ympärileikkauksella tai naittamalla hänet 10-vuotiaana naapurikylän 45-vuotiaalle miehelle, jolla on jo ennestään viisi muuta vaimoa.
En hyväksy ajatusta, että naiset ovat jollakin mittapuulla vähempiarvoisia kuin miehet, enkä varsinkaan hyväksy sukupuolten välisen epätasa-arvon äärimmäisiä toteutumismuotoja, joista äsken mainitsin muutaman esimerkin. Voin silti hyväksyä sen tosiasian, että jossakin päin maailmaa toimitaan mainituilla tavoilla, eikä niitä pidetä minään muuna kuin elämään kuuluvina asioina. Hyväksyn sen, että jossain muualla naisten asema on merkittävästi huonompi verrattuna meihin suomalaisiin naisiin. Epätasa-arvo, sekä sukupuolten, uskontojen kuin erillisten vähemmistöjenkin, on osa joitakin yhteiskuntia eivätkä ne yhteiskunnat muuksi muutu ulkopuolisten kaikkitietävien paheksunnasta, vaatimuksista tai pakotteista huolimatta, ellei todellinen halu muuttua lähde kyseessä olevan yhteiskunnan sisältä päin. Uskon itsenäisten maiden oikeuteen toimia asiassa kuin asiassa siten kuin ne parhaaksi näkevät. Mitä siitä seuraa, ja saavatko seuraamukset aikaan uusien valintojen tekemistä, on täysin eri asia.
Suomen monikulttuuristaminen on tapahtunut pääasiassa humanitäärisistä syistä ja humaanien maahantulokanavien kautta. Se puolestaan johtuu siitä, että maahanmuutosta ovat heränneet puhumaan pääasiassa naiset ja he katselevat maahanmuuttoa sellaisten arvojen kautta, jotka myötäilevät pehmeämpiä ja ihmisläheisempiä tapoja hahmottaa omaa ja muiden elämää. Näitä ovat esimerkiksi oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus, hyvyys ja auttamisenhalu. Naiset tuntevat sääliä heikommassa tilanteessa olevia kohtaan ja kokevat syyllisyyttä siitä, että heillä itsellään on asiat näin hyvin. Nopein ja kätevin tapa tehdä määrittelemätön määrä hyvää on tuoda tänne ihmisiä huonommista oloista ja antaa heille vastikkeettomasti kaikki ne veroilla rahoitetut palvelut, etuudet ja taloudellinen turva mikä hyvinvointivaltiossa kuuluu kenelle tahansa Suomen kansalaiselle, mikäli hän ei kykene huolehtimaan itsestään. Samalla kun toimitaan oikein ja eettisesti korrektilla tavalla, saavutetaan monikulttuurinen, monikansallinen Suomi, joka ei ole ainoastaan tavoiteltava, positiivinen ja välttämätön asia, vaan myös voimavara ja rikkaus.
Silti, monikulttuuri on menoerä. Se maksaa rahaa ja aikaa, sekä kolauttaa länsimaista tasa-arvoajattelua. Vieraista maista ja hyvin erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset tuovat mukanaan omat tapansa tehdä asioita. Ne eivät jää rajalle, vaan seuraavat tulijoiden mukana. Heidän tapansa ja uskomuksensa voivat säädellä elämää paljon radikaalimmin kuin me osaamme edes kuvitella, mikä puolestaan asettaa vaatimuksia ja paineita julkiselle sektorille, joka tasa-arvoperiaatteen mukaisesti joutuu mukautumaan myös tulijoiden näkemyksiin. Säännöt eivät enää olekaan kaikille samat.
Onko tapojen ja uskomusten mukaan muunneltava yhteiskunta enää tasa-arvoinen? Onko sen sisälle muodostunut erityisesti humaanin maahanmuuttopolitiikan seurauksena ryhmiä, jotka toimivat omien malliensa mukaan siitä huolimatta mitä yhteiskunnan kirjoitetut ja kirjoittamattomat lait sanovat? Kotimaasta ja muualta Euroopasta kantautuvat uutiset nuorten naisten kunniamurhista ja kunniaväkivallasta sekä järjestetyistä avioliitoista kertovat että näin on käynyt. Vieraiden kulttuurien, erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden yltiöpäinen kunnioittaminen on noussut arvoasteikolla jopa tasa-arvoa ylemmäs. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka elävät kaikille yhteisten sääntöjen mukaan, sekä ihmisiä, jotka elävät oman yhteisönsä ja kulttuurinsa sääntöjen mukaan.
Kansainvälisyys on hyvä asia ja kannatan sitä lämpimästi. Kansainvälisyys on eri asia kuin monikulttuurisuus. Mielestäni yksilöt ja yhteiskunnat voivat hyötyä merkittävästi esimerkiksi kielten opiskelusta, opiskelijavaihdosta, työskentelystä toisessa maassa ja pelkästä turistimatkailusta. Pienen maan, Suomen, joka on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut kehitysmaasta moderniksi valtioksi valtavalla työllä ja yhteen hiileen puhaltamisella, samat arvot jakamalla, on nykypäivänä tekemistä globalisaation pyörteissä selviämisessä. Mutta se voi pärjätä vahvistamalla maan sisäistä yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta, ja tukemalla yritysten kansainvälistä kaupankäyntiä.
Maailman köyhyys ja kurjuus eivät poistu humaanilla maahanmuuttopolitiikalla, siirtämällä ihmisiä paikasta toiseen, sillä siirrettyjen tilalle tulee uusia niin kauan kuin kurjuuden alkuperäiseen aiheuttajaan ei puututa. Me autamme huonommassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa olevia parhaiten auttamalla heitä auttamaan itse itseään. Koulutus, tieto ja taidot kantavat yli sukupolvien. Toimenpiteitä vaaditaan paitsi kansainvälisessä politiikassa myös ennen kaikkea paikallisella tasolla. Toipuakseen ja menestyäkseen kärsineiden yhteiskuntien on työskenneltävä yhteisiä tavoitteita kohti rinta rinnan siten, että sillä mitä uskontoa ja ryhmää naapuri edustaa ei ole mitään väliä. Onko se mahdollista? Jos ei ole, kenen on peiliin katsominen? Länsimaisen yltäkylläisyydestä aiheutuvaa moraalista krapulaa kärsivän nuoren naisen vai niiden kahden saman maan kansalaisen, jotka tappelevat keskenään ja joiden isoisätkin ovat aikoinaan tapelleet keskenään?

14 kommenttia artikkeliin “Puheenvuoroni moku-päivältä 19.7.08”

  1. Elina kirjoitti:

    Oikein hieno puhe! Tarpeeksi yksinkertainen ja selkeä olematta kuitenkaan alentuvan lässyttävä ja liian selittelevä…

    Jos vielä olet hyvä esiintyjä olemukseltasi ja artikulaatioltasi, niin taaatusti meni perille kaikille.

  2. Janne kirjoitti:

    Olen Elinan kanssa samoilla linjoilla. Olisi mukava kuulla äänitys kaikista moku-päivän puheista ja keskusteluista – tai nähdä ja kuulla kaikki videolta.

    Tietääkö Maria, äänittikö/kuvasiko kukaan tilaisuutta?

  3. Maria Lohela kirjoitti:

    Janne: Tilaisuus kuvattiin, ainakin osittain. Sitä en tiedä onko materiaali saatavilla yleiseen käyttöön, mutta voin selvittää asian.

  4. Mikko Ellilä kirjoitti:

    Onko tietoa jutun julkaisemisen siirtämisen syistä? Oletko itse saanut jutun luettavaksesi ennen sen julkaisua? Jos olet, vaikuttiko juttu asialliselta?

  5. Maria Lohela kirjoitti:

    Mikko: En tiedä jutun julkaisemisen siirtämisestä sen enempää, enkä ole saanut sitä luettavakseni.

  6. Johannes Däner kirjoitti:

    Muutama kohta sinänsä hyvässä puheessasi sai valitettavasti pitkähäntäiset täit juoksemaan selkäruotoani pitkin. Ensinnäkin: ” Suomen on oltava aidosti monikulttuurinen yhteiskunta.” Miten niin oltava? Ei kai monikulttuurisuus Suomelle mikään velvoite ja must-juttu ole? Nähdäkseni Suomen tulisi kiristää huomattavasti maahanmuuttopolitiikkaansa ja humanitaarisesta maahanmuutosta tulisi luopua kokonaan. Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaisi afrikkalaisperäisen ja lähi-itäläisen maahanmuuton loppumista, mikä olisi pelkästään hyvä asia.

    Toiseksi:”…saavutetaan monikulttuurinen, monikansallinen Suomi, joka ei ole ainoastaan tavoiteltava, positiivinen ja välttämätön asia, vaan myös voimavara ja rikkaus.” Tämä lause, anteeksi vain, kuulosti jo sellaiselta liturgialta, jota ei odottaisi kuulevansa kuin monikulttuuriuskovaisten pippaloissa. Moniluttuurisuudessa ja monikansallisuudessa ei ole mitään positiivista ja tavoiteltavaa, välttämättömyydestä puhumattakaan – ellet sitten tarkoita koulutetun, länsimaisen väestön maahanmuuttoa. Voimavara? Tuskin, kun otetaan huomioon, että esim. suuret tele- ja metsäyhtiöt ym. pistävät lähes viikoittain satoja ihmisiä kilometritehtaalle. Eikö todellinen voimavara ole juuri syntyperäisissä suomalaisissa, ilman omaa syytään työttömiksi joutuneissa ihmisissä? Työvoimapula ei millään mittarilla mitattuna näytä mahdolliselta uhkakuvalta Suomessa – ei nyt eikä tulevaisuudessa.
    Rikkaus ja monikulttuurisuus; tämä vitsi ei kuulosta ollenkaan niin irvokkaalta, jos rikkauden tilalle vaihdetaan sen vastakohta. Sillä köyhyyttä, kurjuutta, kerjäläisiä, ryöstöjä, raiskauksia, syrjäytymistä, taikauskoa, sivistymättömyyttä, likaa, slummeja ja kaikkea mahdollista saastaa tarkoittaa monikulttuurisuus nykyisellään.
    Jos joku tosissaan väittää, että monikulttuurisuus on rikkaus, on hänen huumorintajunsa pahasti kieroutunut, tai sitten hän on umpihullu.

    Suomen tulisi ottaa esimerkkiä Sveitsistä ja Tanskasta, jotka ovat tosissaan ryhtyneet suitsimaan maahanmuuttoa, varsinkin muslimimaista. Ruotsin ja Britannian esimerkin seuraaminen johtaa ennen pitkää suoraan islamiin.

  7. Maria Lohela kirjoitti:

    Johannes: Taisit ymmärtää esiin ottamasi osuudet väärin joko tahallasi tai tahattomasti tai sitten otin ne esiin puheosuudessani epäselvästi niin että ne oli helppo ymmärtää väärin. Nuo liturgiat eivät olekaan minun keksimiäni vaan niitä esittävät ihan toiset ihmiset vaihtelevin adjektiivein varustettuna.

  8. Johannes Däner kirjoitti:

    Myönnän, että kävin noiden muutaman lauseen kimppuun innokkaasti kuin sika limppuun. Blogikirjoitteluasi epäsäännöllisen säännöllisesti seuraavana luulen kuitenkin tietäväni, ettet suinkaan ole mikään monikulturismin ”ilosanoman” levittäjä.

    Itse en koko moku-päivästä ollut edes tietoinen (valtamediat kun eivät pahemmin taida pitää ääntä tilaisuuksista, joissa lauletaan soraäänellä muitakin lauluja kuin mamulaisia ylistysvirsiä).

    Todella sääli, jos tilaisuudesta ei valtamediassa kerrota yhtään mitään.

  9. keijo oksman kirjoitti:

    Hyvä maria voimaa taisteluun!

  10. Ilkka Partanen kirjoitti:

    Kuulisipa tuollaista puhetta esim. eduskunnan istunnossa, kun on kyse kehitysapurahoista tai pakolaispolitiikasta. Ajatella että tosiaan vaikkapa Kuopionkin Kaupungin strategiaan kuuluu ”suvaitsevuuden lisääminen”. Kysyin siellä tilaisuudessa ihan huvikseni selvennystä, että mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa ja onko Kuopiossa joku suvaitsemattomuusongelma, että mistä on kyse. Asiaan luvattiin palata myöhemmin esitelmässä, mutta ei se siihen tietenkään palannut. Eipä minuakaan sitten kiinnostanut mennä siltä sen enempää kyselemään, kun se meni ihan lukkoon jo kysyin eka kerran, niin ei se varmaankaan olisi siihen osannut vastata. Esitelmän alussa kävi jo ilmi että se oli astunut virkaansa puoli vuotta aiemmin ja se strategia tehty kuitenkin aihioiltaan sitä ennen niin ei nuo kaupungin virkanaiset tai -miehet tuollaisiin asioihin kuitenkaan takerru. Oma veikkaukseni on että suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ei ole varsinaista ohjelmaa, se nyt oli strategiassa, kun se näyttää niin saamarin hyvältä, että lisätään suvaitsevaisuutta. Ei kai sen enää tänä päivänä tarvitse mitään oikeasti tarkoittaa.

  11. Lapinleuku kirjoitti:

    Hyvä Maria! Todella hieno puhe täyttä asiaa! Sie pääset vielä pitkälle, tsemppiä!

  12. Jenni kirjoitti:

    Luin tuon puheesi osittain ja tajusin pääpointin.Olet oikeassa,mutta juuri tämän takia aion äänestää AINA miestä vaaleissa,vaikka olenkin nuori nainen:

    ”Suomen monikulttuuristaminen on tapahtunut pääasiassa humanitäärisistä syistä ja humaanien maahantulokanavien kautta. Se puolestaan johtuu siitä, että maahanmuutosta ovat heränneet puhumaan pääasiassa naiset ja he katselevat maahanmuuttoa sellaisten arvojen kautta, jotka myötäilevät pehmeämpiä ja ihmisläheisempiä tapoja hahmottaa omaa ja muiden elämää. Näitä ovat esimerkiksi oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus, hyvyys ja auttamisenhalu.”

    En haluaisi anoa tätä,mutta naispoliitikot pilaavat Euroopan.Toki on poikkeuksia,mutta aivan liian vähän.Ehkä sinä olet poikkeus,mutta enemmistö naispoliitikoista on ollut näissä asioissa suorastaan KATASTROFEJA!Katsokaa vaikka Ruotsia…Toki vastaavia miehiäkin on,mutta suhteellisesti vähemmän.

  13. Miska Ilola kirjoitti:

    Selkeän ja monipuolisen puheenvuoron olit pitänyt Turun mokupäivillä. Tänään Hesarissa oli juttua siitä päivästä. Itse olen asunut perheeni kanssa Varissuolla vajaa puoli vuotta ja täytyy kyllä kehua alueen viihtyvyyttä jne, mutta maahanmuuttokysymyksetkin ovat pyörineet mielessäni aiempaa enemmän. Suurimpana ongelmana koko maahanmuuttoilmiössä näen korkean työttömyysasteen maahanmuuttajien keskuudessa. Jos heidän Suomen kielen opetukseen satsattaisiin enemmän niin työllistymisen kynnys madaltuisi siltä osin. Suomenkielen taito koulutuksen ohella on mielestäni tärkeimmät ja oleellisimmat kriteerit työllistymiseen. En tiedä olenko liian sinisilmäinen, mutta mielestäni aivan viime aikoina maahanmuuttajien työllisyys on kohentunut ainakin jonkin verran. Työskentelin Nokialla viime vuodenvaihteeseen asti ja panin siellä merkille mamu-taustaisten työntekijöiden voimakkaan kasvun viimeisen parin kolmen vuoden sisällä.

    Työnantajien asenteeseen en ota kantaa. Asennetta on joka lähtöön sillä suunnalla. Riippuu työnantajasta.

    Maahanmuuttajakulttuureissa on jossain määrin leimallista kotiäitikulttuuri, joka nostaa heidän työttömyysprosenttejaan, mutta näen kotiäitiyden valintakysymyksenä. On haluttu ensisijaisesti jäädä kotiin hoitamaan lapsia, mutta sitten kun lapset kasvavat työikään seuraavan 10-15 vuoden kuluessa niin sitten viimeistään tullaan Suomessa korjaamaan kotoutumisen monikasvoiset hedelmät.

    Maahanmuuttajat haluaisivat työllistyä nykyistä helpommin ja kitkattomammin. Siihen suomalaisten työnantajien pitää tarjota mahdollisuus. Yhteisiä verotulojakin karttuisi enemmän ja pahoinvointi vähenisi.

    Mamulasten Suomen kielen opetukseen tarvittaneen lisää resursseja. Helpommin sanottu kuin tehty. Määrärahat on tiukassa.

    Vasta kun työttömyysprosentit mamujen ja supisuomalaisten kesken tasoittuvat niin tällöin supisuomalaisten mielikuviin voisi syöpyä ajatus monikulttuurisuuden rikkaudesta ja voimavarasta. Maahanmuuttajien ylläpitämät kebab-pizzeriat ja eksoottiset ruokakaupat näen rikkautena. Maahanmuuttajat ovat halukkaita yrittämään ja työllistämään itse itsensä ja tulevat työllistäneeksi muitakin maahanmuuttajia, minkä näen positiivisena asiana.

    Hesarin jutussa kommentoitiin lautasantennien suuresta määrästä Varissuolla. Minusta se ei ole oleellista koko maahanmuuttokysymyksessä. Tottahan toki ihmisillä on tarve saada nähdä entisen kotimaan kanavia omalla äidinkielellään. Me supisuomalaiset tekisimme samalla tavalla toisella puolella maailmaa asuessamme. Lautasantennien suuri kysyntä edistää niitä tarjovien firmojen työllisyyttä.

    Kaupunkien vuokratalojen huono kunto on tosiasia. Sille pitäisi tehdä jotain. Mitä tulee seinien töhrimiseen Varissuolla niin onko ilmiötä tutkittu tarkemmin siltä osin, ketkä niitä töhrimisiä tehtailevat, mamut vaiko supisuomalaiset? Tilastoidaanko kiinnijääneitä ilkivallantekijöitä etnisen taustansa mukaan? Itse epäilen suuresti.

    Tässä nyt vaan halusin vähän kirjoitella omasta näkökulmasta asioita. Toivon, että keskustelu jatkuu blogeissa ja lehdissä. Nyt on vasta alettu päästä vauhtiin. Vastakkainasettelu ei ole mielestäni ratkaisu vaan yhteiset ratkaisumallit ongelmien selättämiseksi ovat pointtina.

  14. Mikko kirjoitti:

    Googlettelin hakusanalla ”voimavara maahanmuuttaja” ja löysin myös tämän sivuston. En uskonut että näin fiksusti kirjoitettua puhetta ja asioita ymmärtää materiaalia näillä hakusanoilla löytyikään. Yleensä kun näillä hakusanoilla löytää enemmän tai vähemmän kukkahattutädin jeesustelun. Ei tällä kertaa.

    Hieno puhe! Olisipa tälläinen myös virallista politiiikkaa eikä marginaali-ilmiö. Nykyinen politiikkamme vie meitä Ruotsin suuntaan. Ja se ei ole todellakaan kivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *