Takaisin pääsivulle

09 kesäkuu
2008

Työvoimapula on ratkaistu

Ainakin hyvin paikallisella tasolla ja osittain ratkaistu.

Koska asioita on tapana liioitella huomion herättämiseksi (vrt. Suomi ei selviä ilman maahanmuuttajia), koin suoranaiseksi velvollisuudeksi liioitella otsikoinnissa saattaakseni tämän kirjoituksen keskipisteen sen ansaitseman huomion kohteeksi.

Meidän kodissamme vallitsee ajoittain raastava ja päätä pantana kiristävä työvoimapula. Taloutemme koostuu kahdesta työvoimaan kuuluvasta ja kokopäivätyötä tekevästä aikuisesta sekä kahdesta kissasta, joiden homma on lähinnä ottaa vastaan rakkautta ja rapsutuksia sekä, silloin kun se sattuu heille sopimaan, antaa takaisin kehräystä ja pehmeää kurnahtelua. Iltavilliaikaan ja öisin kissat painivat ja melskaavat ja levittävät siinä sivussa karvaa joka paikkaan. Karvan levittämiseen riittää kyllä oikeastaan pelkkä olemassaolo. Vain sellainen, jonka perheeseen kuuluu kissa tai muu vastaava voi ymmärtää miten paljon lattialla palleroina pyörivää karvaa oikeasti voi olla.

Siivoaminen on ihan mukavaa ja allekirjoittanut pitää siitä, että koti on järjestyksessä ja puhdas. Koska siivoaminen on ihan mukavaa, se tarkoittaa sitä ettei se ole mukavaa aina ja joka päivä. On päiviä, jolloin molemmat tämän talouden työvoimaan kuuluvat henkilöt käyvät suoraan töistä tultuaan lojumaan sohvalle, tuskailemaan dramaattisesti yhdessä sitä miten hirvittävän rankkaa on ja kun ei jaksaisi tehdä enää yhtään mitään ja alkavat katsoa ikivanhoja Pulmusten jaksoja. Karvanlevittäjät käyvät siinä välillä pyörimässä jaloissa ja saavat uupuneet työläiset huokailemaan kun pitäisi taas hemmetti imuroida ja kun laiskottaa niin hirveästi eikä millään jaksaisi eikä viitsisi jne.

Päätimme hakea kotoperäiseen (ja osittain täysin itse aiheutettuun!) työvoimapulaamme hieman helpotusta palkkaamalla ulkopuolinen työntekijä, joka ottaisi osa-aikaisen vastuun kotitöiden tekemisestä. Mukava, keski-ikäinen naishenkilö tuli eräänä iltana käymään. Hän kertoi siivouspalveluyrityksensä toimintaperiaatteista ja palvelun sisällöstä. Kertoi siitä miten tehdään, millä tehdään ja kuinka usein. Vaikka me molemmat tämän talouden henkilöt olemme tasan tarkkaan perillä siitä, että tuntihinta 28 euroa ei mene kokonaisuudessaan työntekijän omaan taskuun, aiheutti se silti pienehköä nikottelua ja otsan kurtistelua. Ja kun kaikki kuulosti muutenkin niin lupaavalta ja ihanalta ja oli äärettömän helppo kuvitella miten mainiota olisi tulla putipuhtaaseen kotiin ja katsoa huoletonna telkkaria vaikka koko ilta… Silti, 28 euroa /tunti on liian paljon silloin kun pitäisi siivota päivittäin.

Mikä siis neuvoksi?

Me molemmat pidämme teknisistä vempeleistä, mutta mies pitää niistä oikein erityisen paljon. Hän ehdotti imurirobotin hankkimista. Tyrmäsin ajatuksen ensin hölynpölynä, mutta kun olin tarpeeksi paljon lukenut käyttäjäkokemuksia eri keskustelufoorumeilla vakuutuin asiasta. Roomba tuli taloon ja kone korvasi ihmisen osittain.

Tuossa se on nyt pörrännyt viikon päivät, ja tekee juuri sen mitä pitikin. Roskat se noukkii ja ne kissankarvat sun muut pölyt. Töistä tullessa ei tarvitse ensimmäiseksi mietiskellä joka taas pitäisi imuroida. Ajastimen ansiosta Roomba hoitaa perusimuroinnin päivittäin eikä se näin ollen pääse edes vahingossa unohtumaan. Imurointiprojektin päätteeksi Roomba telakoi itsensä takaisin latausasemaan.

Tuo pieni, litteä laite on helpottanut arkipäivää hämmästyttävän paljon.

Toivottavasti suomalaiset ideanikkarit ja insinöörit kehittelevät teknisiä sovelluksia ja konkreettisia ratkaisuja, joilla voidaan helpottaa työvoimapulaa edes jossain määrin. Vai eikö todellakaan ole muita vaihtoehtoja kuin Työperä ja sen työperäiset asukkaat?

joikuroomba.JPG

1 kommentti artikkeliin “Työvoimapula on ratkaistu”

  1. Marko K. kirjoitti:

    Onkos kissat olleet paniikissa tuon vehkeen kanssa? :) Ihmetystä näyttäs ainakin herättävän kuvan perusteella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *