Takaisin pääsivulle

18 helmikuu
2008

Uskokoon ken tahtoo

Minulta meinasi jo usko loppua odotellessani meneekö sitkeä nuha ja yskä ynnä muut vilustumisen oireet ohi ihan itsekseen. Meniväthän ne, mutta jopas on ollut veto poissa. Lisäksi hiirikäsivaiva on muistutellut itsestään.

Keittiöstä paljastui viime viikolla pieni vuoto, joka ei ollut onneksi tehnyt vielä kovin suurta vahinkoa. Vaihtoon menee vain pari kaappia. Muistan kun lapsuudenkodissa sattuneen vesivahingon takia keittiö piti kaivaa auki lattiaa myöten.

Jos ei jotain huonoa niin jotain hyvääkin: meillä on uusi auto. Se täydellinen autoyksilö löytyi lopulta mukavalta ja ystävälliseltä autokauppiaalta. Myyjän kannattaakin olla mukava. Ihmettelen usein miten nyrpeät ja tylyt ihmiset saavat mitään kaupaksi tai miksi ihmiset heiltä mitään ylipäätään ostavat. Ystävänpäivän illan lumettomassa pimeydessä ajelimme autonhakureissulta kotiin ja nautiskelimme hiljaisesta ja tasaisesta matkanteosta. Vanhan auton kyydissä ei olisi voinut oikein ilman korvatulppia ollakaan. Siitä pikkuviasta huolimatta erään vähemmistömme edustaja kävi sen hakemassa avomieheni Internetiin laittaman ilmoituksen perusteella lauantaina, tinki hinnasta, mutta vei ”riisipussin” kuitenkin mukanaan. Jo eilen oli kyseinen ostaja sen myynyt eteenpäin pienellä voitolla, sillä viikonlopun kolmas saman auton omistaja soitti miehelle ja kyseli siitä tarkempia tietoja. Pisnesmies on pisnesmies vaikka voissa paistaisi.

Monikulttuurinen uutisviikko on ollut ilahduttavan runsas ja olen seurannut sen tapahtumia uutisten ja blogien kautta. Euroopan ja Suomen kulttuuria on rikastettu oikein urakalla esimerkiksi tanskalaisilla nuorisomellakoilla, joukkotappelulla Turun torin liukkailla mukulakivillä, keskustelulla uskonnollisen puolueen oikeudesta olemassaoloon sekä voivottelemalla romanian kerjäläisten kohtaloa. Eilisillan pääuutislähetyksen osuus, joka käsitteli joidenkin muslimien tyytymättömyyttä Suomen koulujen islaminuskonnon opetuksen tasoon särähti minun, suhteellisen tuoreen pakanan korvaan. Tämänkin asian suomalaiset ovat hoitaneet huonosti. Esimerkkinä lähetykseen olivat päässeet mm. Turun Lausteen lähiön monikulttuurisen koulun rehtori sekä paikallisia islaminuskon oppilaita ja opettaja. Mikäli et nähnyt kyseistä uutispätkää, käy katsomassa se Ylen Areenalta.

Suomi on luterilainen, mutta vapaamielinen maa. Käsi sydämellä totean, että mielestäni Suomessa kuka tahansa saa uskoa ihan mihin haluaa. Vaikka vaaleanpunaisiin smurffeihin. Suomessa smurffeihin uskovaa ei vainota kun taas joissakin islaminuskoisissa maissa muun kuin islaminuskon tunnustaminen tarkoittaa loputonta kiusantekoa valtauskonnon edustajien taholta tai jopa hengenlähtöä. Vaikka en enää kirkollisveroa maksakaan, olen kuitenkin sydämeltäni ja arvomaailmaltani kristitty. Nimellinen uskontoni on vaihtunut uskoksi, kaikki muu on ennallaan. Jos suhtautuisin uskontoon, sen harjoittamiseen tai peräti sen vaihtamiseen yhtä mustavalkoisesti kuin esimerkiksi iranilaiset tekevät halutessaan rangaista islamista luopuvaa miestä kuolemalla, korostaisin Suomen kristillisyyttä ja oikeutta tarjota vain ja ainoastaan kristillistä opetusta esimerkiksi kouluissa. Mielestäni uskonnonvapaus on sinänsä ihan hyvä juttu, enkä näe mitään pahaa siinä jos joku saa potkua elämäänsä kirkossa käymisestä, matolla kumartelusta, kivien silittelystä tai mielikuvitusolennoille juttelemisesta. Uskontoon liittyvät asiat Suomessa ovat, tai ainakin niiden pitäisi olla, täysi-ikäisen yksilön itsensä vallassa. Lapsilta ei kai edes kysytä. Täältä kuitenkin epäilemättä löytyy uskonnollisia yhteisöjä tai ryhmiä, joiden piiriin joutunut voi päätyä tukaliin tilanteisiin. Jos näin ei olisi, esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki ry:tä ei tarvittaisi. Koska uskominen Suomessa on varsin henkilökohtainen asia, en voi tässä kirjoituksessani puhua kenenkään muun kuin itseni puolesta. Kannatan jokaisen oikeutta uskonnonvapauteen seuraavin ehdoin:

  1. Älä tuputa uskontoasi minulle.
  2. Harjoita uskontoasi omalla ajallasi ja omilla rahoillasi.
  3. Uskonto ei ole sama asia kuin laki.
  4. Uskonnon rituaalien harjoittaminen ei saa aiheuttaa fyysistä kärsimystä ihmisille tai eläimille.

Muslimien huoli laadukkaan uskonnonopetuksen puutteesta Suomen kouluissa ratkaistaisiin luopumalla kaikkien uskontojen opetuksesta peruskouluissa. Minkä tahansa uskonnon opettaminen korvattaisiin kaikille yhteisellä ja yhtäläisellä elämänkatsomustiedon opetuksella, josta ei kukaan minkään uskonnon tai uskomuksen verukkeella voisi venkoilla itseään irti. Oman uskonnon harjoittaminen ja opiskelu siirrettäisiin tehtäväksi omalla koulupäivän ulkopuolisella ajalla ja omalla rahalla. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko voisi käyttää verorahojaan siihen, että järjestää kyseistä uskoa tunnustaville (l. kirkkoon kuuluville) lapsille vapaaehtoista uskonnon opetusta koulupäivän ulkopuolisena aikana iltaisin tai vaikkapa viikonloppuisin. Vanhemmat voivat päättää haluavatko lapsensa osallistuvan kyseiseen opetukseen vai eivät. Toki lapsenkin mielipidettä olisi suotavaa kysyä ja myös kunnioittaa.

Samaa toimintamallia tulisi toteuttaa myös muiden Suomessa harjoitettujen uskontojen parissa poikkeuksetta ilman minkäänlaisia erivapauksia.

Näin toimien kullekin uskonnolliselle yhteisölle tai ryhmälle jäisi oikeus ja vastuu päättää siitä, mikä on laadukasta ja mikä laadutonta opetusta, eikä syytä siihen voi vierittää kenenkään muun, etenkään toista uskontokuntaa tai jonkin uskonnon eri ajatussuuntaa edustavien ihmisten niskoille.

Olen itse osallistunut peruskoulun opetussuunnitelman mukaiseen uskonnonopetukseen, joten minulla ei ole kokemusta siitä millaista sisältöä elämänkatsomustieto tarjoaa. Sen mukaan mitä Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelma sen sisällöstä kertoo pitäisin sitä lähtökohdiltaan tasa-arvoisena ja objektiivisena tapana koota yhteen demokratian ja yksilönvapauden ja -vastuun perusteet, joiden pitäisi olla länsimaisen ajattelun periaatteita uskonnosta riippumatta.

Elämänkatsomustietoon sisältyy myös taikasana suvaitsevaisuus, minkä luulisi pienenä herkkupalana ilahduttavan monia.

1 kommentti artikkeliin “Uskokoon ken tahtoo”

  1. Tiuskea Rakki kirjoitti:

    Vaihdetaan uskonto ja elämänkatsomustieto filosofian opetukseen. Toimisi minusta tosi hyvin — siinä kun voisi yhdistää metafysiikan ja esimerkiksi tieteen filosofian. Otetaan Bertrand Russellin ”Länsimaisen filosofian historia” ja tehdään siitä vaikka yläasteen+lukion kestävä filosofian kurssi, niin jopas laajentuisi oppilaitten maailmankuva tehokkaasti. Tietysti uskovaiset kiljuisivat kun ehkä taika-ajattelu kuitenkin jäisi vähän taka-alalle, mutta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *