Takaisin pääsivulle

30 tammikuu
2008

Asiaa kissoista

Joiku-kissamme on ollut kipeänä suurin piirtein kerran vuodessa. Sitä on vaivannut lievät munuais- tai virtsatietulehdukset, joista etenkin jälkimmäinen on tavallinen kastroitujen kollien vaiva. Pari vuotta sitten tulehdus iski äkkiä päälle niin, että aina säntillisesti hiekkalaatikkoon tarpeensa tehnyt kissa pissasi pelkkää puhdasta verta sohvalle. Sydän pamppaillen ja hädissäni kiikutin sen eläinlääkärin päivystykseen, koska luonnollisesti tämä kaikki tapahtui perjantaina, jolloin mikään klinikka ei enää ottanut uusia eläinpotilaita vastaan normaalin aukioloajan puitteissa. Melkein parin sadan euron lasku sai aikaiseksi yhden ylimääräisen nielauksen, mutta sitten se unohtui. Kissa parani entiselleen erinäisten toimenpiteiden ja antibioottikuurin ansiosta muutamassa päivässä. Mahdollisesti uusiutuvia vaivoja ehkäistään jo ennalta erityisruokavalion avulla, johon kuitenkin löytyy lukuisia hyviä vaihtoehtoja eläinlääkäreiden valikoimista.

Joiku on aika isokokoinen kissa, pitkä ja korkea, ja sanotaanko nyt näin, että voisihan se olla hiukan vielä hoikempikin. Tässä tammikuun aikana se on kuitenkin hoikistunut ihan mukavasti, minkä emme ajatelleet olevan merkki mistään ikävästä, koska se on ollut ihan tarkoituksella laihdustuskuurilla. Huomasin sitten päivänä muutamana, että sehän juo vettä ihan hirveitä määriä, ja lukuisia kertoja päivässä. Yleensä juominen on kissoille melkoista pakkopullaa ja Joiku on aina ollut erityisen laiska juomaan. Parhaiten vesi on maistunut sekä sille että Leialle, kun sitä on ollut tarjolla joko kylpyhuoneen lattialla suihkun jälkeen tai ihmisen jäljiltä lasissa ruokapöydällä. Lisääntynyt juominen voi kertoa yhdestä sun toisesta asiasta sekä ihmisen että eläimen terveydentilassa, joten taas mentiin Joikun kanssa eläinlääkärille. Luonteelleen tyypillisesti se oli kuin iso kasa rauhallisuutta, kun eläinlääkäri otti verinäytteitä, jotka lähetettiin Saksaan saakka tutkittavaksi. Hinta: 119 euroa. Viikon odottelun jälkeen valmistuneista tuloksista ei selvinnyt mitään akuuttia tai hälyttävää, vähän vaan munuaisarvot olivat taas pielessä. Eläinlääkäri neuvoi antamaan matokuurin ja selvensi vielä ruokavalion yksityiskohtia. Nyt olen pitänyt yllä pienoisia katumusharjoituksia, koska tajusin antaneeni molemmille kissoille useampaan otteeseen katkarapuja ja niiden taas tiedetään olevan haitaksi näissä munuais- ja virtsatietulehdusjutuissa. Muuten Joiku on taas entisellään syömisen ja juomisen puolesta, leikkii ja rökittää pienempäänsä. Taas selvittiin säikähdyksellä.

Lemmikkien pito ei ole ilmaista. Vaikka meidän perheessämme on ollut aina kaikenkarvaisia eläinystäviä, niistä koituvat kustannukset ovat langenneet vanhempieni maksettavaksi. Vasta näiden kahden kissan kanssa olen konkreettisesti havainnut miten moneen asiaan kissan omistajakin joutuu investoimaan. Kissa ei pärjää ilman hiekkalaatikkoa tai kuljetushäkkiä, harjaa tarvitaan turkin hoitoon ja kiipeilyteline ja leluja viihdykkeeksi. Sisäkissa voi kuitenkin tykätä myös ulkoilusta, mitä varten tarvitaan valjaat ja talutin. Kissojenkin pitää syödä, mielellään tietenkin mahdollisimman laadukasta ja tarpeisiin sopivaa ravintoa. Mikäli joudutaan turvautumaan eläinlääkärin erikoisruokiin, muutaman kilon ruokasäkistä saa pulittaa useita kymmeniä euroja. Sairastuessaan kissa tarvitsee hoitoa, eikä meidän kissojen tapaista tavallista maatiaiskattia saa edes vakuutettua hoitokustannusten varalta. Kissan sterilointi tai kastrointi on kertaluonteinen erä, mutta ei ihan ilmainen sekään. Rokotukset ja madotukset ovat säännöllisesti toistuvia, välttämättömiä menoeriä. Lomien ajaksi tarvitaan hoitaja tai hoitopaikka, etenkin jälkimmäisen hinta voi nousta aika huikeaksi.

Jos alkaisin ynnätä miten paljon rahaa Leian ja Joikun ylläpitoon vuodessa kuluu yllättyisin varmasti. En kuitenkaan ynnää, koska siihen ei ole mitään erityistä syytä enkä muutenkaan näe kissojamme sellaisena asiana, jolle pitää määrittää jokin hinta. Kissat ovat kavereita ja ystäviä, rakkaita. Minä olen ollut niihin molempiin alusta asti ihan hullaantunut, mies sanoo että no kyllä hänkin niistä tykkää. Ja sitten ehättää lisäämään: ”Niin, siis ihan vähän vaan.” Hänet on niin mukava yllättää lepertelemästä ja rapsuttelemasta jompaa kumpaa.

Kissat ovat täysin riippuvaisia meidän huolenpidostamme ja koen kunnia-asiaksi ja velvollisuudeksi huolehtia niistä hyvin. Ja kissat kiittävät pitämällä meteliä makuuhuoneen oven takana aamulla kello 6. Toinen raapii ovea ja toinen seinää (!). Nau’utaan ja mourutaan, anna ruokaa, anna heti ruokaa!!!

Meidän kissat ovat sisäkissoja, kuten mielestäni kaikkien kissojen kaupunki- tai taajama-alueilla pitäisi ehdottomasti olla, eivätkä ne ulkoile edes valjaissa kovin mielellään. Haaveilen, että jonain päivänä asumme asunnossa, jossa on oma piha, johon kissoille voi rakentaa ulkoilutarhan. Edellisessä asunnossa olikin pieni piha, johon mies nikkaroi hienon kissahäkin lepäilytasanteineen, joilta saattoi tarkkailla typeriä pikkulintuja, jotka iloisesti hyppelivät siinä häkin toisella puolella kuin kiusaa tehden. Vastapäisen päiväkodin lapset ihailivat kissoja kilpaa. Joskus oli pitkä rivi mukuloita roikkumassa päiväkodin aidan päällä. He ilmoittivat minulle nimenneensä kissat Miukuksi ja Maukuksi ja kyselivät kikatellen ovelia kysymyksiä, kuten että saako noi kissat yhdessä pikkukissoja.

Tänään tehdään ruoaksi epäterveyslihapullia, eli niihin käytetään rasvaista sika-nautajauhelihaa ja sitä oikeaa kermaa. Nam. Kissoillekin täytyy muistaa antaa pikkaisen raakaa jauhelihaa herkkupalaksi. Tämmöisiä kissankarvaisia terveisiä Varissuolta tänään. Joiku nukkuu saunan lauteella, Leia vierashuoneen sängyllä. Minä vilkuilen välillä ikkunasta ulos, jossa pyryttää lunta, ja haaveilen kesästä.

kaverit.jpg

1 kommentti artikkeliin “Asiaa kissoista”

  1. Ciclista kirjoitti:

    Kissän ravinto poikkeaa ihmisen ravinnon terveyssuosituksista melkoisesti. Kissa sairastuu aina nopeasti, jos sille syötetään väkisin ihmisen ravintoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *