Takaisin pääsivulle

29 tammikuu
2008

Perussuomalainen juntti

Erinäisillä vapaan sanan areenoilla Internetissä on viime aikoina käsitelty Perussuomalaiset-puoluetta ja olen ollut havaitsevinani pienen yhtäläisyyden puoluetta negatiivisempaan sävyyn kohtelevien henkilöiden mielipiteissä. Perussuomalaiset ovat juntteja. Muita tyypillisimmin havaittuja perussuomalaisia kuvailevia sanoja ovat punaniskainen, keskivartalolihava ja populisti. Olen itse Perussuomalaiset-puolueen jäsen ja en yhtään epäile etteikö tämän puolueen kannattajista löytäisi henkilöitä, joita kyseiset sanat kuvailisivat vallan osuvasti. Juntteja puolestaan löytyy jopa eduskunnasta saakka. He ovat niitä, joiden junttius on sitä luokkaa, että voidaan puhua hävyttömiä karpelasaareloille ja kumppaneille ja sitten naureskellaan päälle porukalla.

Juntti on sana, jolle pitäisi antaa uusi määritelmä. Näin ohimennen totean, että toinen sellainen on rasisti. Sillä nimitellään ihmisiä niin helposti ja lukemattomista syistä, että sanakirjamääritelmä on eittämättä ajastaan jäljessä. Mutta minkälainen on juntti tai mitä hän tekee, mistä muualta kuin eduskunnasta juntteja löytää? Olenko minä juntti, koska olen Perussuomalaiset-puolueen jäsen?

Perinteisesti kaiken maailman puukkojunkkareita ja muita jumalan selän takana kasvaneita mököttäjiä on löytynyt pohjoisempaa, ainakin sieltä Pohjanmaan alakuloisilta lakeuksilta, jossa minäkin olen syntynyt ja kasvanut. Koska minä olen nähnyt sen seudun hyvät ja huonot puolet, sekä tavannut lukemattomia henkilöitä, joita etelän kaupunkilais(neitokaiset) epäilemättä nimittäisivät junteiksi, pystyn jotenkin ainakin samastumaan heihin. Junttius on säilynyt siitä huolimatta, että Suomi on pikkuhiljaa muuntautunut agraarisesta elämäntavasta siihen pisteeseen missä me nyt olemme korkean teknologiamme ja rikastuttavan monikulttuurisuutemme kanssa. Mielestäni suomalainen junttius, se aito ja alkuperäinen, on hieno asia. Sen harteilla lepää se rakkaus ja arvostus tätä maata kohtaan, josta saa voimaa ja eväitä pärjätä tässä maailmassa ilman että se maailma täytyy tuoda tänne.

Maaseudulla asuvia kutsutaan joskus junteiksi, mutta he ovat aika tavallisia ihmisiä. He käyvät tarpeellisen määrän koulua ja siirtyvät sen jälkeen työelämään. Raskaan työn jälkeen myös huvit voivat olla joskus raskaat ja kosteat. Lomilla käydään Ruotsin risteilyllä, kalastamassa Lapissa tai rentoutumassa Kanarialla. Arki on semmoista ihan tavallista meininkiä, ei elämää suurempaa. Suuri osa suomalaisista on samankaltaisia, ihan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät ihan tavallisia arjen asioita, käyvät töissä ja maksavat veroja, joilla ylläpidetään tätä maata. Suomi on perinteisesti ollut työtä arvostava yhteiskunta ja sellaisena ainakin minä haluaisin sen myös pitää. Yhteisesti potista on jaettu menneinä aikoina apua kirjaimellisesti sitä tarvitseville, tänä päivänä meillä kaikilla on muun muassa yhtäläiset mahdolliset sivistykseen ja koulutukseen. Tukirakenteiden ansiosta jokaisella tavallisellakin ihmisellä on oikeus rakentaa omaa elämäänsä ja päästä siten osalliseksi yhteisestä potista. Potin käyttöoikeus on kaikilla, mutta kenelläkään ei ole pakkoa sen ylläpitämiseen. Jos haluat olla vapaamatkustaja, se onnistuu kyllä. Vapaamatkustajia jopa käydään ehdoin tahdoin hakemassa tänne muualta maailmasta, koska heillä on muita sellaisia rikastuttavia ominaisuuksia, että niiden voidaan katsoa henkisissä arvoissa korvaavan sen mitä potista menetetään riihikuivaa rahaa.

En ole aiemmin kuulunut mihinkään muuhun puolueeseen tai ollut esimerkiksi mukana jonkin nuorisojärjestön toiminnassa. Liityin Perussuomalaisiin, koska haluan täten osoittaa tukeni niille arvoille, jotka ovat puolueen toiminnan taustalla. Ne arvot korostavat suomalaisuuden parhaita puolia, yrittäjyyttä, työntekoa ja rehellisyyttä, mutta myös yhteisvastuuta. Yksilön vapauden lisäksi meissä on ollut sellaista yhteisöllisyyttä, joka puuttuu niin monesta muusta maasta. Tämä on onnistunut meiltä siksi, että olemme etnisesti yhtenäinen ryhmä, joka jakaa samat arvot. Jos Suomeen annetaan muodostua useita isoja etnisiä ryhmiä, ne kaikki tulevat ajamaan vain oman ryhmänsä etua. Ylläpidetäänkö potistamme sen jälkeen vaikkapa islamilaisia, vain pojille tarkoitettuja koraanikouluja tai sairaaloita, joissa saavat käydä ja työskennellä vain naiset? Entä rakennammeko verorahoilla omia uimahalleja eri uskontojen edustajille?

Liittyessäni Perussuomalaisiin en ajatellut punaniskoja tai juntteja tai mitään muitakaan puolueeseen lyötyjä leimoja. Minulle merkitsevät ne tavoitteet, joiden pohjalta tämä puolue tekee työtään. Perussuomalaiset on myös selkeästi ainoa puolue, joka uskaltaa ottaa kriittisesti kantaa maahanmuuttokeskusteluun, jonka puitteissa tehtävät poliittiset päätökset tulevat määräämään yhteiskuntamme suuntaa. Hyvässä tai pahassa.

Puolue on niiden ihmisten kaltainen, jotka siihen kuuluvat. Meitä on joka lähtöön ja niin sen kuuluukin olla. 3-kymppinen ja 7-kymppinen ajattelevat asioista eri tavalla ja niin tulee olemaan aina. Tämä pätee ihan mihin tahansa puolueeseen. Puolueet myös elävät ja muuntuvat jäsentensä mukaan ja se riippuu siitä mihin suuntaan jäsenet ja kannattajat tavoitteita luotsaavat. Minusta on hienoa se, miten eroavaisuuksista huolimatta vanhempi ja nuorempi polvi voivat kuitenkin olla niin monesta asiasta myös samaa mieltä. En ole koskaan ajatellut ettenkö olisi ollut tervetullut puolueeseen omana itsenäni, omine ajatuksineni, vaikka olen varmasti kaikkea muuta kuin mitä perussuomalaisen ajatellaan olevan.

8 kommenttia artikkeliin “Perussuomalainen juntti”

  1. Olli Immonen kirjoitti:

    En voi olla myöntämättä, etteikö Perussuomalaisten imagon kehittämisessä olisi vielä paljon tekemistä. Juntti-imagosta olisi mielestäni päästävä eroon. PS-nuoret ovat puolueeseen nähden imagollisesti edelläkävijöitä.

    Pohdin hieman tuota imago-juttua…

    Nykypäivänä yrityksen imagolla on todella suuri merkitys yrityksen menestymiseen markkinoilla. Tätä samaa voidaan mielestäni soveltaa myös nykyiseen poliittiseen puoluekenttään, jossa jokainen puolue yrittää antaa itsestään näyttävän ja omaleimaisen kuvan. Puoluetta voidaankin ajatella eräänlaisena yrityksenä ja tuotteena, jota pyritään markkinoimaan mahdollisimman laajalle ihmisjoukolle ja oikealle kohderyhmälle. Tässä herääkin kysymys, onko juntti-imagosta Perussuomalaisille enemmän hyötyä vai haittaa. Houkutteleeko nykyinen imago suuret ihmisjoukot äänestämään Perussuomalaisia? Tunnetusti suomalaiset ovat sivistynyt ja fiksu kansa, joten mitä/ketä tällä juntti-imagolla haetaan takaa. Soinikin luonnehti eräässä haastattelussa itseään ”ihannejuntiksi”, mikä kertoo siitä, että nykyistä juntti-imagoa pidetään selvästi yllä myös puolueen johdon toimesta.

    Suurin osa ihmisistä tekee päätöksiä mielikuvien perusteella. Mielikuva vaikuttaa siihen, mitä puolueesta puhutaan, kirjoitetaan ja kuvitellaan. Mielikuvista seuraa: Onko puolue kokonaisuudessaan uskottavan oloinen vaihtoehto? Luotetaanko puolueeseen, ja halutaanko sitä tukea? Ovatko ihmiset kiinnostuneita kuuntelemaan puoluetta? Onko ihmisillä halua sitoutua ja liittyä sen jäseneksi? Suosittelevatko ihmiset puoluetta myös muille? Haluavatko erilaiset osapuolet tehdä yhteistyötä sen kanssa? Ymmärretäänkö puoluetta? Haluavatko ihmiset tehdä töitä puolueen menestymisen eteen? Onko puolue ylpeä itsestään?

    Kun johonkin asiaan liitetään toistuvasti samoja mielikuvia, syntyy stereotypioita, l. yleistettyjä käsityksiä. Stereotypiat elävät kauan ihmisten mielissä, joten imagon suunnittelu ja toteuttaminen olisi suoritettava tarkkaan. Hyvän sisäisen ja ulkoisen imagon rakentaminen vaatii nykyisin paljon rahaa, mutta myös pienillä rahallisilla resursseilla voi saada aikaan suuria, kunhan tekijät vaan löytyvät, ja he tietävät mitä tekevät.

    Medialla on suuri rooli puolueen imagon luomisessa. Kuten on huomattu, valtamedia on järjestelmällisesti pyrkinyt jo ainakin vuodesta 2003 asti antamaan ihmisille negatiivisen kuvan Perussuomalaisista. Tarkoitushakuiseen negatiivisen kuvan luomiseen median taholta on yksinkertaisesti syynä se, että Perussuomalaisten mielipiteet eivät miellytä nykymediaa, jota suuret puolueet, raha ja ”oikeat mielipiteet” ohjailevat. Koska media ei halua antaa Perussuomalaisista positiivista kuvaa, tulisi puolueen positiivisen imagon rakentamiseen ja sen ylläpitämiseen käyttää mahdollisimman paljon puolueen omia resursseja.

    Tavoitteenahan on, että kaikki puolueelle tärkeät kohderyhmät tavoitettaisiin. Hyvästä imagosta on hyötyä myös tässä. Kohderyhmien tavoittamisessa ongelmana on aluksi se, etteivät kaikki kohderyhmät osaa liittää puolueeseen asioita ja niitä mielikuvia, joista se haluaisi olla tunnettu. Tavoitteena tulisi olla, että kohderyhmä ajattelee puoluetta silloin, kun se ajattelee samalla tavalla kuin puolue.

    Perussuomalaisten ulkoiseen imagoon tulisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän. Ulkoista imagoa voitaisiin parantaa konkreettisesti esimerkiksi visuaalisesti laadukkailla ja hyvin palvelevilla nettisivuilla, näyttävien markkinointi- ja mainosmateriaalien avulla sekä mahdollisimman paljon sähköistä mediaa hyväksi käyttäen. Täytyy myös muistaa, että jokainen tunnettu puolueaktiivi vaikuttaa jokapäiväisillä teoillaan omalta osaltaan puolueen imagoon, ainakin jollakin tasolla.

  2. manu kirjoitti:

    Juntti nimitys sopii sinuun aivan hyvin. Sillä voidaan tarkoittaa vähän yksinkertaista henkilöä, joka näköjään koulutuksesta huolimatta näkee ympäröivän todellisuuden hyvin yksivärisesti ja ei osaa sopeutua muuttuvassa maailmassa tapahtuvaan muutokseen.

  3. Kareal kirjoitti:

    Nimimerkin ”manu” kommentit kannattaa näköjään jättää omaan arvoonsa. Vaikuttaa joltain katkeroituneelta SKP:n jäseneltä, joka on ottanut tehtäväkseen häiriköidä netissä.

    Aiheeseen palatakseni, olen useassa asiassa Olli Immosen kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni Perussuomalaiset on liikaa Soinin näköinen, ja Soini todellakin on ilmoittanut olevansa ”ihannejuntti”. Epäilemättä tällaisella taktiikalla saadaan joitain keskustaan ja vasemmistoliittoon pettyneiden EU-kriittisten tahojen ääniä, mutta muuta äänestäjäkuntaa tällainen imago tuskin houkuttelee.

    Perussuomalaisilla on tällä hetkellä se ongelma (tai ainakin allekirjoittanut näkee sen ongelmana), että puolueella on kaksi vallitsevaa linjaa: Soinin vetämä vennamolainen linja, josta tämä ”juntti”-imago muodostuu ja teidän nuorempien vetämä linja, jota allekirjoittanutkin olisia ainakin maahanmuuttopolitiikan osalta valmis kannattamaan. Helsingin Sanomat kirjoitti (tietysti Hesarille tyypilliseen tapaan) aiheesta muutama kuukausi sitten. Tämä pistää miettimään, että miten ristiriitainen puolue PS sisäisesti onkaan.

    Perussuomalaiset on tällä hetkellä siinä mielessä risteyskohdassa, että sillä on paljon potentiaalista kannattajakuntaa muutettavissa ääniksi. Tällä en tarkoita sitä porukkaa, joka äänestää Soinia tai hänen hengenheimolaisiaan, vaan sitä porukkaa, joka antaa äänensä esimerkiksi Halla-aholle. Uskoakseni Halla-aho ei saanut yli kahtatuhatta ääntä eduskuntavaaleissa perussuomalaisuutensa ansiosta vaan nimenomaan siitä huolimatta. Perussuomalaisuus saattoi sitä vaivaavan juntti-imagon takia karkoittaa jopa satoja ääniä pois Halla-aholta. Tämä on tietenkin puhdasta arvailua.

    On joka tapauksessa ollut ilo huomata, että perussuomalaisten nuoret ovat kirkastuttaneet ainakin allekirjoittaneen kuvaa puolueesta. Itse pidän pj. Soinin retoriikkaa sinällään ihan hauskana ja mukaansatempaavana, mutta poliittista asiasisältöä olemattomana. Nuorissa sen sijaan, kuten tämän blogin pitäjä, Halla-aho ja moni muu, on useita sellaisia tyyppejä, joille voisin ääneni antaa.

    Puolueen ulkoisella kuvalla, aina logoa ja nimeä myöten, voi olla hyvinkin paljon merkitystä eri äänestäjäryhmien tavoittamisen kannalta. Tanskassa ja Norjassa paikalliset oikeistopopulistiset puolueet ovat onnistuneet kasvattamaan itsestään varteenotettavia vaihtoehtoja, saa nähdä, miten meillä Suomessa käy perussuomalaisten suhteen. Oli miten oli, nämä asiat vaativat paljon työtä ja keskustelua, eikä edistys tapahdu hetkessä.

  4. Ciclista kirjoitti:

    Mun mieletä tuo punaniskainen juntti, jolla lisäksi on erinäinen määrä sopeutumisongelmia, kuvaa perussuomalaisia todellakin hyvin. Hirveä mekastus sananvapaudesta, ulkomaalaisista, mutta itse asiassa mitään konkreettista sanottavaa ei ole.

  5. Veli-Pekka Kortelainen kirjoitti:

    Mielestäni sananvapaus ja maahanmuuttokysymys, sekä niihin oleellisesti liittyvät kysymykset hyvinvointiyhteiskunnan ja pohjoismaisen demokratian tulevaisuudesta, ovat mitä konkreettisinta asiaa.

    Tietenkin, jos ajattelee (kuten ilmeisesti nimimerkki Ciclista), ettei ole ”vi*tun väliä” vaikka nykykehityksellä joudumme sanomaan hyvästit demokratialle, sananvapaudelle ja hyvinvoinnille. Ilmeisesti monikulttuurisuus on niin suuri ja pyhä uskonto, että näillä edellä mainituilla, tai yleensäkään millään muullakaan Ranskan vallankumouksesta lähtien länsimaiseen poliittiseen ajatteluun kuuluneella arvolla, ei ole sen rinnalla mitään väliä.

    Jos perussuomalaiset ovat punaniskajuntteja, niin liberaalivasemmistoa taas vaivaa yleinen lyhytnäköinen ”blondius” ja ruusunpunainen poliittinen pissismi. Siinä ei osata eikä haluta nähdä omalle tulevaisuudelle ja yhteiskunnalle haitallista kehityskulkua, tai omassa arvo- ja mielipidemaailmassa vallitsevaa perustavaa laatua olevaa kaksinaismoralismia. Vaalitaan sinisilmäisesti keskenään ristiriidassa olevia arvoja.

    Monikulttuurisuuden agenda kun pohjimiltaan syö tuhoaa juuri niitä arvoja ja rakenteita, joita se väittää ajavansa (ja rakentavansa); vapautta, tasa-arvoa ja yhteiskuntarauhaa. Monikulttuurisuuden evankeliumi lupaa sateenkaari-tulevaisuutta, mutta sen todellisuus tulee näkymään yhteiskunnan pirstaloitumisena, eri uskonto- ja -väestöryhmien eristäytymisenä toisistaan sekä keskinäisinä konflikteina, jotka johtavat kansalaisvapauksien kaventumiseen ja pahimmillaan demokratian tuhoon. Kaikki valtiot, jotka ovat muuttuneet historiansa aikana monietnisiksi ja -kansallisiksi, ovat lopulta muuttuneet totalitaarisiksi imperiumeiksi.

    Mielestäni yksi tällä hetkellä kaikkein surullisin, näkyvin ja absurdiudessaan turhauttavin ristiriita, jota monikulttuuriuskovaiset saarnaavat, on unelma pohjoismaisen sukupuolten tasa-arvokäsityksen yhteensovittamisesta totaalisen sovinistisista ja patriarkaalisista kulttuureista tulevien ihmisten edustaman ja sisäistämän arvomaailman kanssa. Vettä ja tulta sekoittamalla ei tule kuin tuhkaa…

  6. Johannes Nieminen kirjoitti:

    Imagon muuttaminen on hankalaa. Varsinkin kun tietty osa puolueen jäsenistä viljelee junttiutta. En sinänsä näy termiä ongelmana, mutta ei se ainakaan luo hyvää mielikuvaa. Soinin käyttämä retoriikka toimii Soinilla, mutta se ei toimi muilla.

    Mielikuvaa ovat osaltaan vahvistaneet median edustajat. Periaatteessa kuitenkin, kuten MCR-tutkimuksen aikaan todettiin, propaganda vain vahvistaa ihmisten mielikuvia. Sopivalla määrällä propagandaa saadaan aikaiseksi tarkoituksesta riippuen joko positiivinen tai negatiivinen mielikuva. Kun propaganda karkaa käsistä, niin tilanne kääntyykin päälaelleen. Epäilemättä näin kävi viime vaalien aikana, kun Perussuomalaisista yritettiin keinolla millä hyvänsä tehdä rasisteja. Puhumattakaan Tony Halmeen tilan tivaamista.

    Vastaavasta hyvä esimerkki on Norjasta, jossa media takavuosina suoraan kampanjoi Edistyspuoluetta vastaan. Miten vaaleissa sitten kävi? Edistyspuolueen nousu oli siis osittain median aikaansaamaa. Toisaalta Edistyspuolue oli joskus samanlaisessa tilanteessa mitä Perussuomalaiset ennen viime eduskuntavaaleja. Muutos tuli sekalaisen rakenteen uudistamisella ja puolueen imagon kohottamisella (ts. retoriikka muuttui ja siihen tuli mukaan vaihtoehtojen esittämistä). Tässä mielessä Edistyspuolue on hyvä malliesimerkki siitä mitä voi tapahtua.

    Poliittisen vastapuolen näkeminen jonain vastenmielisenä ja tämän esille tuominen erilaisin termein ja väittäminen, on pysyvää. Politiikka muuttuu likaisempaan suuntaan kuten monessa muussa maassa on jo nyt. Viime vuosikymmenet politiikka on ollut sopuista, eikä toisia ole mollattu kuin puuttumalla asiasisältöön. Tässä voi tosin nähdä myös syyn miksi isot puolueet näyttävät äänestäjien silmissä hyvin samalta. Nyt kuitenkin, varsinkin Perussuomalaisten menestyksestä ja poliittisen vasemmiston radikalisoitumisesta johtuen tilanne on toinen. Saamme tottua vaikka minkälaiseen nimittelyyn ja leimaamiseen.

    Vaikka nimittely ja leimaaminen on jatkuvaa, niin imagoa voidaan kuitenkin kohottaa. Leimaajia ja nimittelijöitä ei kannata huomioida, niihin ei auta mikään. Kannattaakin panostaa oman itsensä esille tuontiin. Samalla olennaisessa roolissa on puolueen näkyvyys. Yhä enemmän kaivataan sähköistä sisältöä, ja sen pitää olla hyvässä kuosissa. Toki tarvitaan perinteistä vaalityötä. Siinä pitää myös muistaa ettei lähdetä tekemään ylilyöntejä. Profiloituminen on kaiken a ja o. Demareille sopii soppakattilat, tietyssä määrin myös meille, mutta kohtuus kaikessa. Perinteistä vaalityötä tehdässä imago on myös tärkeää, sitä ei aina meinata muistaa. Sama ongelma muillakin. Vihreiden jakamat vessapaperirullat eivät ainakaan parantaneet imagoa. Sama juttu valitettavasti näkyi joskus meilläkin, kun piti soittaa humppaa keskellä toria. Ei näin.

    Meidän ei kuitenkaan kannata huolestua ja ylireagoida mahdollisista virheistä. Me olemme kuitenkin aika nuori puolue, eikä kaikki voikaan vielä olla niin täydellistä. Edetään maltilla, ja muistetaan jokaisen puolueen tekevän virheitä. Se ratkaiseva virhe voi olla hyvinkin pieni. Vaikka nyt jatkossa pyritäänkin kohottamaan imagoamme, niin pyritään kuitenkin olemaan oma itsemme.

  7. Ciclista kirjoitti:

    Taitaa juttu vaan mennä niin, että jos saa edes jotain konkreettista aikaiseksi, boisi se imagokin kirkastua. Jos taas tarkoituskin on vain herättää sekaannusta ja kuluttaa veronmaksajien varoja kehottamalla rikollisuuteen tai tehtailemalla mitä kummallisempia tutkintapyyntöjä viranomaisista, en oikein jaksa öykkäripuolueen kuvan mitenkään kirkastuvan.
    Mutta jokainen taplaa tuulillään.
    Minun muuten tuskin kukaan on missään vaiheessa olettanut olevan millään muotoa suvaitsevainen tai monikulttuurinen. Tai sitten kyseisellä hepulla on paha asenneongelma…

  8. Rutja kirjoitti:

    ”Taitaa juttu vaan mennä niin, että jos saa edes jotain konkreettista aikaiseksi, boisi se imagokin kirkastua. ”

    Mitä olisi tämä konkreettinen aikaansaaminen?

    ”Jos taas tarkoituskin on vain herättää sekaannusta ja kuluttaa veronmaksajien varoja kehottamalla rikollisuuteen tai tehtailemalla mitä kummallisempia tutkintapyyntöjä viranomaisista, en oikein jaksa öykkäripuolueen kuvan mitenkään kirkastuvan.”

    Niin, tästä toiminnastahan esimerkiksi ex-vähemmistövaltuutettu M. Puumalainen&co. on hyvin tunnettu, mutta miten tämä liittyy Persuihin? Missä vaiheessa he ovat kehoittaneet esimerkiksi rikollisuuteen? Kannattaisikohan jotenkin perustella väittämiään, ennen kun laukoo aivopieruja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *