Takaisin pääsivulle

24 tammikuu
2008

Pyöräilevät uimamaisterit

Olen mielenkiinnolla seurannut useilla foorumeilla käytyä keskustelua maahanmuuttajanaisia eli käytännössä muslimimaahanmuuttajanaisia varten lanseeratuista uimahallivuoroista unohtamatta sitäkään, että (muslimi)maahanmuuttajamiehille on järjestetty omia vastaavia tilaisuuksia. Turussa maahanmuuttajille on ollut omat uintivuorot jo vuodesta 1996 saakka, joten perinteet ovat pitkät eikä loppua näy. Niin kauan, kuin tänne otetaan uusia islaminuskoisia pakolaisia tai turvapaikanhakijoita, järjestetään maahanmuuttajien uintivuoroja. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa tullaan tarvitsemaan enemmän heille räätälöityjä uintivuoroja, koska kaikki halukkaat eivät mahdu kerralla altaaseen. Tuskin myöskään yksi polkupyöränajokurssi keväisin tulee riittämään.

Koska Opetusministeriökin on halukas palkitsemaan kuntia siitä, että ne edistävät monikulttuurisuutta liikunnassa, ei liene epäselvää etteivätkö kunnat jatkossakin tule käyttämään mielikuvitusta monikulttuuristen elementtien lisäämiseen kuntien liikuntapalvelujen laajaan kirjoon. Talousvaikeuksissa painivalle Turulle jokainen roponen lienee tervetullut, joten yrittänyttä ei laiteta.

On jokseenkin epäselvää, kuka on alunperin ottanut esille sen, että maahanmuuttajilla (eli käytännössä muslimeilla) pitäisi olla omat uintivuorot. Erinäisillä foorumeilla ideanikkariksi on esitetty demarinaisia. Siinä, että homma olisi ylipäätään lähtöisin naisten päästä ei mielestäni ole mitään omituista. Kirjoitin aiemmin blogimerkinnän otsikolla ”Naiset, ketä te suojelette?”, johon sisällytin ajatuksiani siitä, miten palava tarve naisilla on hoitaa, auttaa, ymmärtää ja niin edelleen. Sen lisäksi, että naiset jostain ihme syystä haluavat näin tehdä erityisesti ulkomaalaisille, heillä on myös mahdollisesti jokin oma agenda toimiensa kyytipoikana näissä uimahallijutuissa ja muissa vastaavissa. Jos Suomen päättävissä asemissa olevat rakkautta ja monikulttuurisuutta lietsovat naishenkilöt päättävät, että musliminaisillakin on oikeus olla juuri yhtä tasa-arvoisia tässä yhteiskunnassa kuin kenellä tahansa eurooppalaisella naisella, niin heiltähän loppuisi työt. Jos musliminaiset tosiaan ottaisivat paikkansa ympäröivässä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, koska kaiken järjen mukaan heillä on siihen tasan yhtä suuri oikeus kuin esimerkiksi minulla, niin ketä suomalaiset rakkauden ja monikulttuurisuuden palvojat sitten hoitaisivat ja auttaisivat ja kenelle he järjestäisivät kerhoja ja kursseja?

Ylläpitämällä maahanmuuttajien avuttomuutta ja täten estäen heidän toimintansa tässä yhteiskunnassa tämän yhteiskunnan sääntöjen mukaan ylläpidetään valtavan auttajalauman työpaikkoja ja luodaan pohjaa sille, miksi maahanmuuttajatyö ja kotoutumisprojektit tarvitsevat yhä enemmän rahaa ja muita resursseja, jotka luonnollisesti rahoitetaan veroilla. Tätä avuttomuutta ylläpitää koko meidän sosiaalijärjestelmämme, joka sallii sen ettei yksilön tarvitse välttämättä missään elämänsä vaiheessa ottaa täyttä vastuuta itsestään ja tekemisistään. Järjestelmämme auttaa, kantaa ja tukee viimeiseen asti. Kaikenlaisilla omakielisillä askartelupiireillä ja kulttuurinvaalimistiloilla annetaan maahanmuuttajille heti alusta asti se näkemys, ettei heidän tosiaan tarvitse tehdä mitään. Monet musliminaiset tulevat maista ja kulttuureista, joissa heillä ei ole juuri mitään arvoa ihmisenä. Heiltä puuttuvat oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään. Tässä tasa-arvon perään kiljuvien pohjoismaalaisten naisten maassa heidät käytännössä pidetään tuossa samassa asemassa. Pohjoismaalaiset naiset, päättäjät ja virkahenkilöt (!) sallivat sen tekemällä kaikkensa, jotta omaa kulttuuria, kieltä ja uskonnon kaikkia kommervenkkejä voidaan ylläpitää. Mitä tasa-arvoa se on juuri niiden naisten kannalta, jotka käytännössä ovat ja myös jäävät kotiensa ja miestensä vangeiksi?

Muslimi voi muuten olla pesunkestävä muslimi siitä huolimatta, että on mennyt uimaan samaan lätäkköön vääräuskoisen kanssa ja vieläpä yhtä aikaa. Minä tiedän, koska olen ollut sellaisessa tilanteessa oikein mukavan indonesialaisen musliminaisen kanssa. Samassa uimalammikossa oli silloin myös lukuisa joukko muitakin, sekä nuoria miehiä että naisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *