Takaisin pääsivulle

30 joulukuu
2007

Sanoja rakkaudesta

Hiljattain eräs henkilö tiedusteli minulta, miksi kirjoitukseni ovat niin kriittisiä ja tummasävyisiä. Miksi en voisi kirjoittaa välillä ihanista ja mukavista elämään kuuluvista asioista. Meillä jokaisella on elämässämme omat ilomme ja hankaluutemme, joista ammennamme eväitä jatkoa varten kukin omalla tavallamme. Itse olen kokemuksieni myötä opetellut elämään enemmän juuri tätä hetkeä ja nautiskelemaan pienistä jutuista, joita joskus synkkänä tuntina voi joutua oikein hakemalla hakemaan. Tämä päivä on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis, joten se on oivallinen kuvaus yhdestä elämän positiivisesta puolesta. Tämä päivä kertoo rakkaudesta.

Aika on kulunut tänään oikein hyvin siivotessa, sillä huomenna luoksemme saapuu muutamia ystäviä juhlistamaan vuoden vaihtumista. Nakkien ja perunasalaatin lisäksi tarjolla tulee olemaan täytekakkua, sillä avomieheni syntymäpäivää juhlitaan samalla kertaa. Kumpikaan meistä ei ole mikään häävi kokki, joten pyysin kummipoikamme äitiä kakuntekijäksi, sillä tiedän hänen olevan siinä hommassa erinomaisen hyvä. Alunperin kävin tilaamassa kakun leipomosta, mutta 48 euron (!) hinnan takia tulin katumapäälle ja peruin tilaukseni seuraavana aamuna. Onneksi ystävä leipoo ja kokkaa mielellään, haaveilee jopa pienimuotoisesta yritystoiminnasta. Toivon hänelle onnea ja rohkeutta haaveensa toteuttamiseen.

Meidän kahden aikuisen taloudessamme minä teen suurimman osan kotitöistä, kuten useimmat naiset ilmeisesti tekevät. Minua se ei haittaa lainkaan, sillä siivoaminen, pyykinpesu ja muut rutiinihommat nyt vain sattuvat olemaan mielestäni ihan mukavaa ajankulua. Ruuanlaitto ei tosiaan luonnistu oikein meiltä kummaltakaan, joten se aiheuttaa ajoittain pientä hammastenkiristystä, sillä syödähän pitää ja parhaiten maistuisi ihan tavallinen kotiruoka. Yhteistä arkeamme ja parisuhdettamme mietiskellessäni palaan joskus ajassa taaksepäin, kun silloin joskus luulin olevani kovankin luokan feministi. Silloinen näkökulmani oli hyvinkin mustavalkoinen. Tasa-arvo oli sitä että kaikki jaetaan tasan. Eihän se niin ole. Ei sinun tarvitse tyhjentää tiskikonetta tänään vain siksi että minä tein sen eilen.

Minä arvostan hyvin paljon sitä, että mieheni osaa korjata, asentaa, rakentaa ja remontoida. Hän hoitaa kaikki työt hyvin ja huolellisesti. Mies on kunnostanut kotimme lattiasta kattoon ja jopa muuttanut vaatehuoneen saunaksi, jossa voi löylyttelyn lisäksi katsella vaikka elokuvia. Minä olen ollut apuna ja tukena, pidellyt rimoja ja paneeleita, kantanut lautoja ja koonnut kaappeja. Pyrin aina sopivan tilanteen tullen antamaan miehelle positiivista palautetta. Saunomisen yhteydessä on helppo mainita hänelle, kuinka hienon saunan hän onkaan meille rakentanut. Vastaavasti hän kiittelee minua siitä, miten mukavaa onkaan tulla töistä puhtaaseen kotiin. Rakkautta on toisen arvostaminen ja myös sen osoittaminen, kertominen. Suomalaiselle mentaliteetille ei ole kauhean tyypillistä se, että toiselle ihmiselle kerrotaan sen enemmän hyviä kuin huonojakaan asioita. Halutessaan palautetta voi kuitenkin opetella antamaan.

Sunnuntaisiivous tehtiin yksissä tuumin, kaikessa rauhassa ja siihen menikin lukuisine taukoineen monen monta tuntia. Välillä tuo toinen osapuoli katosi pölyrätti kädessään, mutta löytyi sitten sohvalta naureskelemassa Al Bundylle tai pelaamasta Guitar Heroa. Meillä on kivaa yhdessä senkin takia, että huvitumme samankaltaisista asioista. Pulmusten tolkutonta menoa on katsottu dvd:ltä joskus tuntikausia ja Guitar Heron pelaamiseen on hurahdettu molemmat. Selailemme Riemurasian ja Pommikoneen videoklippejä ja kuvia ja naureskelemme itsemme kipeiksi. Yhdessä nauraminen ja samantapaisen huumorintajun jakaminen on hyvin vapauttavaa. Siivouksen lomassa kävimme myös keskustelua siitä, olisiko meidän mahdollista ostaa kotisiivouspalvelua vaikka edes kerran tai pari kuukaudessa. Innostuimme samantien tutkimaan asiaa netistä ja alkuinnostus latistui hetimmiten. Jos nyt ihan rehellinen olen, niin kyllä 30 euroa tunnin siivouksesta on aika kova hinta kotitalousvähennyksestä huolimatta. Päätimme harkita asiaa ja tutkia vaihtoehtoja tarkemmin sitten kun palaan töihin keväällä opintovapaani päätyttyä-

Akateemista termiä käyttäen minä olen humanisti, mutta pidän itseäni hyvin rationalistisena humanistina. Mies on teekkari ja niiiin järkevä kaikessa. Olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti melkein minkä tahansa asian voi selittää matemaattisesti. Kaikkeen on olemassa jokin teoria tai logiikka, ja mitä tahansa probleemaa voidaan lähestyä ja tulkita eri näkökulmista. Jopa naisen logiikkaa. Minä en osaa käyttää kaavoja tai funktioita, mutta naisen logiikkaa sitäkin paremmin. Sovellaan sitä tapauskohtaisesti ja närkästyn kovin, kun mies ei teorioitani nielekään. Päinvastoin, hän pystyy asiallisesti ja perustellusti kumoamaan näkemykseni ja sekös ottaa päähän. Intän aikani vastaan, mutta sitten rupeaa minuakin naurattamaan oma viisastelu. Taito se on sekin, että pystyy myöntämään olevansa väärässä.

Toiselle rakkaus on yhtä ja toiselle toista. Minulle se on yhdessä olemista, tekemistä ja kokemista. Me olemme keskenämme hyviä kavereita ja keskustelukumppaneita sekä toistemme parhaita tukijoita ja luotettuja.

Huomenna pidetään hauskaa. Varissuon nuoriso onkin valmistautunut uuteen vuoteen jo parina iltana paukuttelemalla papatteja ja mitä lie pommeja. Toivotaan huomisillan melskeeseen mukaan vastuullisia nuoria ja vielä vastuullisempia vanhempia, jotka pyrkivät estämään kaikenlaisten onnettomuuksien ja silmävammojen syntymisen.

Iloista vuodenvaihdetta!

(Hyvää syntymäpäivää, kultaseni.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *