Takaisin pääsivulle

27 joulukuu
2007

Ihanaa olla kotona

Palasimme eilen illalla Turkuun vietettyämme viisi päivää perheeni luona Pohjanmaalla. Sielläkin oli ihanaa, kuten yleensäkin. Lunta ei ollut, mutta pakkasta ja viimaa riitti. Vanhempieni koirien lenkitys oli hankalaa, sillä paikoitellen teitä ja peltoja peitti liukastakin liukkaampi kirkas jää. Siinä lipesi helposti omat ja koirien jalat, mikä oli molempien osapuolten terveydelle haitallista. Onneksi vältyimme vahingoilta.

Jouluun mahtui keskusteluja, kuulumisia ja hauskoja juttuja. Söimme, joimme ja nauroimme. Lahjoimme toisiamme hyödyllisillä ja mieltä lämmittävillä tavaroilla. Veljeni luona istuimme iltaa ja pelasimme pokeria. Siitä saisi halutessaan helposti uuden paheen aikaiseksi, sen verran hauskaa oli varsinkin isommalla porukalla pelatessa.

Kaiken sen hyvinvoinnin ja hyvän mielen keskellä ajatuksissamme ja sanoissamme pyöri myös erään perheystävän vaikea tilanne. Vanhempani viettivät hänen luonaan aikaa päivittäin. Kukkia ei kannata kantaa kuolleille vaan eläville. Ystävyys, välittäminen ja oman ajan antaminen lienevät lahjoista parhaimpia missä elämäntilanteessa tahansa.

Kotiin päästyämme vastaan säntäsivät kaksi iloista kissaa. Normaalisti ne viedään aina lomiemme ajaksi kissahotelliin, mutta tänä vuonna olin kovin myöhään liikkeellä ja kaikki paikat oli jo varattu siinä vaiheessa kun itse niitä aloin marraskuun puolivälissä kyselemään. Mietin jo, että näinköhän tulee koettua ensimmäinen joulu Varissuolla. Laitoin kuitenkin rappukäytävän ilmoitustaululle lapun, jossa tiedustelin josko joku naapureista ennättäisi käydä Leiaa ja Joikua hoitamassa, korvausta vastaan tietenkin. Alakerran rouva ilmoittautui ilomielin tehtävään ja hyvin hän olikin kateista huolta pitänyt. Hän tarjosi meille eilen iltakahvit ja kertoi mitä kaikkea hauskaa kissat olivat puuhastelleet. Olivat ne silti onnellisia kun oma väki tuli kotiin. Kehräsivät ja kurnuttivat ja naukuivat ja hankasivat itseään armottomasti housunlahkeisiin, hännät väpättäen. Kipittivät perässä vessaan, makuuhuoneeseen, keittiöön ja taas takaisin. Ihanaa olla taas kotona, kissojen kanssa.

Blogiini en minilomani aikana kirjoittanut, mutta viimeisimpään merkintääni tulleet kommentit luin. Päätin ensimmäisen kirjoituksen julkaistessani, että en ala helposti sensuroimaan mitään kommentteja, sikäli kuin niitä saan. Päätin, että julkaisen editoimatta kaiken, mikä ei sisällä omaan tai jonkun toisen nimeltä mainitun henkilön persoonaan kohdistuvaa panettelua tai loukkausta. En ole juurikaan joutunut puuttumaan mihinkään. Hyvä niin. Seuraan erinäisiä blogeja sekä keskustelupalstoja mielenkiinnolla, mutta en itse pahemmin kommentoi mitään, paitsi joskus tosi harvoin. Olen miettinyt pitäisikö minun erikseen vastata saamiini kommentteihin, sillä toistaiseksi en ole sitäkään kummemmin harrastanut. Ehkä toivon, että kirjoittaja esittäisi selkeän pyynnön mikäli haluaisi minulta jonkinlaista vastakaikua…?

Nimimerkillä Ciclista kirjoittava henkilö on kuitenkin urakoinut blogini kommentoijan roolissa, mikä on sinänsä kiva juttu. Kirjoitan itse omaan blogiini tuodakseni esiin ajatuksiani ja kertoakseni kuulumisiani. Tämä toimii myös jonkin sortin päiväkirjana, kuten tästäkin kirjoituksesta voi päätellä. Kommentointimahdollisuus on olemassa, koska ei ole mitään syytä sille, miksei sen kannattaisi olla olemassa. Käsittelen blogissani myös joitakin yhteiskunnallisia aiheita, joten on päivänselvää että lukijalla pitää olla mahdollisuus esittää oma, poikkeavakin näkemyksensä. Niitä näkemyksiä omaaville ehdottaisin kuitenkin toisten blogeissa mellastamisen sijaan oman blogin perustamista. Oletetaan, että minä tai joku muu kirjoittaa  blogiinsa kirjoituksen, joka käsittelee maahanmuuttoa kriittisesti. Miksei joku sitä puolustava voi kirjoittaa vastaavan, jossa pyrkii kumoamaan esitetyt (kriittiset) näkemykset tai kokemukset, kenties perusteiden ja jopa todisteiden avulla? Luulen, että toisten moitiskelun sijaan se tuottaisi parempia tuloksia ja ylipäätään tasaväkisempää peliä, sekä avittaisi meitä kaikkia asiasta kiinnostuneita avoimempaan keskusteluun.

En ole muuttamassa blogini sisältöä tulevien kirjoitusten osalta enkä rajoittamassa kommenttien jättämistä mitenkään. Kiva olla taas täällä tuulisessa Turussa, bloggaamassa ja muutenkin.

4 kommenttia artikkeliin “Ihanaa olla kotona”

  1. Ciclista kirjoitti:

    Ilmeisesti sinullakin on huono itsetunto, joka ei kestä mahdollisesti omiin kirjoituksiin tulleita negatiivisia ajatuksia?
    Sehän on vain joutavaa kirjoitusta. Miksi siitä ärsyyntyä?

    Se on tietenkin sitten toinen asia, hyötyykö Kommentoimattomuudesta mitään. Tai miksi kirjoittaa julkisesti niin, että on yleensäkään kommentointimahdollisuus, jos ei kestä negaviivista palautetta?
    Tai yleensäkään kannattaako silloin edes pyrkiä politiikkaan mukaan, jos ei kestä negatiivista palautetta. Se se vasta likaista peliä onkin.
    Jos haluaa vain päiväkirjaa pitää niin sitten kommentointi kokonaan pois.
    Ja jos haluaa vain positiivisti palautetta, niin ainahan voi sensuroida negatiivisetkin palautteet pois.
    Tosin sitten ehkä pettää jo itseäänkin, jos huutaa seuraavassa jutussa jotain sanavapaudesta.
    Itse en näy sellaisessa blogissa kommentointimahdollisuuksineen mitään jälkeä, joka on vain keskinäisen kehumisen kerho.

    Ei minulla ole mitään tarvetta puolustella ja yrittää olla puolustelematta maahanmuuttoa. Ei siihen ole mitään tarvetta olemassa.
    Kyse on jostain muusta.

  2. Ciclista kirjoitti:

    No joo…
    Ymmärsin, että kirjoituksesi oli pyyntö jättää sinun sivistunut, lähimmäisenrakkautta, apua ja tukea pursuava blogisi rauhaan.

    No minulla on sen verran psykiatrin vikaa, että en halua järkyttää mielenrauhaasi enempää.

  3. Johannes kirjoitti:

    Nyt meni jo vähän yli Ciclista. Ei millään pahalla, mutta mikä on tämän juttusi idea? Minä en löytänyt tuosta kirjoituksesta mitään, mikä kertoisi ettei Maria kestäisi kritiikkiä. Oikeastaan päin vastoin. Hän totesi lukevansa ne. Totesi käyttävänsä sensuuria vain jos ne ovat suoraa loukkausta toista kohtaan. Kuinka helppoa olisi ollut vain poistaa tämä sinun kommenttisi. Oikeastaan tuon poistaminen ei olisi muuttanut mitään radikaalisti. Siinä ihan selvästi käydään Marian ”kimppuun”. Toinen asia tietenkin on se että kuinka paljon nuo sanat loukkaavat. Minua nuo lähinnä huvittivat. Sanotaan viellä että hyvä on jos lopetat kommenttien kirjoituksen, mutta jos kirjoitat, älä käy heti toisten kirjoittajien ”kimppuun”. Se on lähinnä huvittävaa, ja saa vain itsesi naurettavaksi. Sillä asioiden pitäisi sotia, ei kirjoittajien.

  4. Jussi kirjoitti:

    Ciclista ja muut. On totta, että jotkut julkisuuteen mielipiteitään tuovat ihmiset sensuroivat kaiken negatiivisen palautteen. Näin tekee esim. Heidi Hautala omiin kirjoituksiinsa kohdistuvissa kritiikeissä, olipa se sitten kuinka hyvin perusteltua tahansa. Tämä on useamman kerran kokeiltu juttu. Jos palautteessa on vähääkään hänen mielipiteestään poikkeavaa tai jotain kysymyksiä aiheuttavaa, ei ole toivoakaan että palaute julkaistaisiin. Mutta jos piruuttasi heität jonkin ilmanaikaisen ”Yez Heidi, taas todella rautaista kirjoitusta” tms, niin johan menee läpi että paukkaa! Toivottavasti Maria ei lähde ikinä tälle tielle, enkä sitä kyllä hänestä uskokaan. Ja sinä Ciclista, muista että kritiikki ja vittuilu ovat eri asioita. Ei todellakaan kaikkea törkyä pidäkään julkaista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *